Suuri suru

Olen loppuvuodesta joutunut luopumaan rakkaimmasta ja täydellisimmästä luomuksestani. Rakas Poikamme sairastui äkillisesti ja menehtyi hyvästä hoidosta huolimatta. Ensin ajattelin jatkaa blogia kertomatta asiasta, mutta ei se olisi tehnyt tapahtunutta tapahtumattomaksi.

En halua asiasta tämän enempää puhua. En myöskään kaipaa kauhistelua tai surkuttelua. Näin kävi ja minun on elettävä sen kanssa. Ympärilläni onneksi on paljon ihania ystäviä, jotka auttavat ja kannattelevat. Käsityöt myös auttavat ja lohduttavat. Niistä saatte lukea jatkossakin.

Hyvää uutta vuotta.

Kun äiti (t)rukin osti

"Annoin pikkusormen. Se vei koko käden. Annoin pikkusormen. Se vei koko käden. Lähdin langalla leikkimään. Tein sen salaa. Nyt mun rukki pyörii vaan, se pyörii vaan, se pyörii...." Alkoi tämä Aki Sirkesalon kappale soida pääsä hieman muuttunein sanoin.

Osallistuin elokuussa viikonlopun viettoon ihanassa linnassa (Patakorpi, Karkkilassa). Ennen reissua yksi osallistujista kyseli, haluaisiko joku kokeilla rukilla kehräämistä. Hänellä on kaksi rukkia ja voisi lainata toista. Varovaisesti ilmoitin kiinnostuksestani. Rukin lisäksi hän toi minulle letin ihanaa villaa kehrättäväksi. Viikonlopun sitten kehräsin kokeneempien seurassa ja homma tuntui sujuvan.

Toinen ihana huomasin innostukseni ja lupasi oman rukkinsa lainaan, että saisin harjoitella lisää. Heti seuraavana päivänä hän kiikutti mulle rukkinsa ja letillisen ihanaa villaa. Minä sitten ryhdyin polkemaan...

Punaista,

 sinivihreää,

 kellanvihreää,

 lisää punaista,

 turkoosia.

Jossain matkan varrella vahvistui ajatus oman rukin hankkimisesta. Päädyin hankkimaan samanlaisen kuin lainarukkikin oli. Tulimme hyvin toimeen ja pidän rukin ulkonäöstä. Hieman vapisevalla äänellä soitin Villavyyhdin Jennille ja pyysin häntä tilaamaan minulle Majacraftin Suzie pro -rukin. Kuljetusten jumalat olivat minulle suosiollisia ja rukki tuli nopeammin kuin osasin odottaakaan. Miehen kanssa kasasimme rukin ja nyt olen jo päässyt hieman polkemaankin. Pientä uutuuden karheutta on vielä, mutta on tämä vaan niin ihana.

Ehkei tämän nimeksi kuitenkaan tule Darth Vader, kuten ensin ajattelin. Vaikka korvissani kuulenkin toistuvasti: " Wellcome to the dark side."

Pasi ja Pekka

Vaikka nämä tuotokset eivät ole kuin välillisesti omia aikaansaannoksiani, oli ne pakko jakaa kanssanne. Kuvassa ovat siis Pasi ja Pekka. Pekka on pyöreäposkinen herrasmies, mutta Pasi on aikamoinen velikulta.

Launtaiaamuna kävimme Pojan kanssa keskustelun:
"Äiti, saanko mä piirtää noihin pötkylöihin kangastusseilla?"
"Ne kankaat pitäis kyllä pestä."
"Eikä tartte!" ja siinä vaiheessa mentiin jo.

Tällä kertaa en edes yrittänyt suitsia lapsen luovuutta. Kyseessä ovat Ikeasta monta vuotta sitten ostetut pitkät pyöreät tyynyt. Ovat olleet ahkerassa käytössä Pojan leikeissä. Alunperin ostin ne kylläkin meidän sänkyymme lukutyynyiksi.

Vähän on ollut sängyssä ahdasta, kun sieltä parhaimmillani herään neljän miehen seurasta.

Treffipaita

Nyt saatte sitten lueskella niitä kirjoittamattomia juttuja ja ihailla esittelemättömiä töitä :-)
Osallistuin ensimmäistä kertaa Olympianeulontaan. Kilpailutöiden piti alkaa ja päättyä olympiakisojen aikana. Olin pitkään katsellut tätä Cascaden Ultra Pimaa sillä silmällä ja heinäkuussa ostaa päräytin sitä riittävästi pitkähihaiseen paitaan. Tämä Date night -malli (ravel-link) oli jo jonossa odottamassa ja päätin yhdistää langan ja mallin.

Paita neulotaan ylhäältä alas ja kaikki koot alkavat samalla silmukkamäärällä. Tämä on mielestäni tosi nerokasta sillä pääntie ei suurene samassa suhteessa esim. rinnanympäryksen kanssa (tähänkin olen joissakin ohjeissa törmännyt). Sopiva lisäysten määrä löytyi puseroa sovittamalla. Tein kaikkein suurimman koon mukaan, sillä ajatus liian kittanasta puserosta tuntui ahdistavammalta kuin ajatus hieman liian löysästä.

Suuren neulontainnon vallassa, en lukenut ohjetta ensin kokonaan läpi, vaan luin sitä neuloessani. Mallikerran vaihduttua toisen kerran ihmettelin, kun mallikerrat eivät kohdanneetkaan paidan keskellä. Purin sitten kerroksen, laskin ja sovitin silmukat paikoilleen. Itsekseni jupisin ja mutisin, että lähetän palautetta suunnittelijalle pahasta virheestä. Luettuani ohjeen loppuun löysin maininnan siitä, että kaikissa koissa mallikerta ei täsmää. Jotain muutakin hassua ohjeessa oli, mutta en muista sitä enää.

Olen pitänyt paitaa todella paljon ja valitettavast täytyy todeta, että lanka nyppyyntyy jonkin verran. Se nyppyyntyi jo neuloessa, vaikka pinta onkin ihanan kiiltävä. Pesin puseron pesukoneessa muun pyykin joukossa eikä se siitä mennyt miksikään. Ryhdistyi vain hieman.

Ja näin hienon mitalin sain palkinnoksi :-)

Itikoita

Mikäköhän siinä on, että lankakorista löytyvät langat eivät innosta yhtään? Uusista onkin sitten mukava aloittaa neulominen heti saman tien. Neuloin tästä langasta itselleni myssyn viime talvena ja minulle olikin suuri pettymys, kun samaa pinkkiä ei enää keväämmällä saanutkaan. Ihastuin tähän Elsbeth Lavoldin Silky wooliin ikihyviksi. Olin itsekseni  päättänyt, että ostan heinäkuun alussa paidallisen tätä lankaa kirkkaan sinisenä. Eipä tarvinnut ostaa, kun joku muu oli ehtinyt ensin. Ja niin se kaipuu jäi polttelemaan mieltä.

Ostin itselleni viime talvena takin, jossa on useita mukavuusalueeni reunamilla olevia värejä. Violetti on yksi niistä. Monta kertaa hipelöityäni lankahyllyn hupenevaa tarjontaa uskaltauduin viimein ostamaan kaksi vyyhtiä violettia lankaa. En muista, että olisin itselleni koskaan neulonut mitään tämän väristä. Sitä on saattanut olla vähän  muiden värien joukossa, mutta pelkältään ei. Satuinpa ostamaan itselleni pinkin syystakin ja tämä violetti huivi sopii sen kanssa oikein hyvin. Vanhuus ei tule yksin :-)
 

Aikani huivimalleja selailtuani löysin tämän My version of Summer flies (ravel-link). Alkuperäisessä mallissa on ohuehko röyhelöreuna, eikä se innostanut minua. Tämä pitsireunainen malli puolestaan näytti hyvältä. Neulominen sujuikin vauhdikkaasti vitosen puikoilla ja mallikerrat olivat riittävän yksinkertaisia, mutta silti vaihtelevia. Lanka uhkasi jälleen kerran loppua kesken, mutta maltoin onneksi lopettaa ajoissa. Jäljelle jäi muutama kymmenen senttiä. Huivi on ihanan tuntuinen kaulaa vasten ja sopii hyvin takkini kanssa. Pitäisiköhän neuloa vielä violetti pipokin? Jos ei ole joku taas käynyt ostamassa loppuja lankoja...

Hiljaiseloa

Blogi on ollut ollut hiljainen yllättävän pitkään. En vain ole saanut aikaiseksi. Mitään erityistä syytä siihen ei ole ja toivonkin,että saan taas itseni aktivoitua.

Käsitöiden tekemistä en ole luitenkaan lopettanut. Jossain vaiheessa tosin vaivasi pahimmanlainen neuleplääh ja tuntui, ettei mistään tule mitään kivaa. Ja jos joku valmistuukin, niin kuvien ottaminen kestää. Ja jos kuvatkin saa otettua, ei niitä tule kamerasta purettua. Selityksiä, selityksiä...

Mutta näin kivan yllätyksen sain tänään postissa. Puoli päivää meni asian pohtimiseen ja viimein keksin, kuka on asialla. Parasta neulemaailmassa ovat ne kaikki ihanat nettitutut, joista on vähitellen tullut ystäviä.

Näiden ystävien seurassa sain viettää viime viikonlopun Päivölässä. Olin niin lumoutunut kehräämisestä ja yleisestä tunnelmasta, etten edes, muistanut ottaa kameraa esille. Onneksi ainakin Hepsi ja Neulisti olivat paremmin hereillä. Mun ainoa kuvani on tässä :-).

Aurinkoista lokakuun loppua!

Palanen lohtua

Kanssaneulojaa kohtasi sanomattoman suuri suru.  Niin suuri, ettei sitä voi käsittää. Tuntui, ettei lohdun sanoja oikein löydy. Monet olivat hämilllään oman avuttomuutensa kanssa. Sitten yksi keksi, miten lohtua voisi jakaa, sekä itselle että surun kokeneelle. Saimme tehdä sitä, mikä on meille kaikille niin luontaista - käsitöitä.

Yksi pieni palanen ei paljoa lohduta, mutta kun paloja on kymmeniä, niin saada aikaan suuri halaus. Moni sellainenkin, joka ei yleensä virkkaa, päätti tarttua koukkuun ja yrittää parhaansa. Monet olisivat halunneet osallistua, mutta aika ja taidot eivät riittäneet. Heidän puolestaan muutama innokas virkkasi useamman palan. Kaikki niin erilaisia, mutta yhtälailla lämmöllä ja ajatuksella tehtyjä.

Yksi lupautui kokoamaan peittoa. Tiesin, että urakka on suuri, joten tarjouduin kaveriksi ja kolmaskin lähti kokoamistalkoisiin mukaan. Neljäs tuli hätiin siinä vaiheessa, kun peitto piti saada kuljetettua saajalleen. Olen kovin kiitollinen siitä, että sain olla mukana tässä projektissa. Siinä yhdessä ystävien kanssa peittoa kootessa tuli samalla käytyä läpi ainakin ajatuksissa omia pelkojaan ja surujaan. Ihan hirvittävästi ei tarvinnut ääneen sanoa.

Intoa lohduttamiseen ja palojen virkkaamiseen oli niin paljon, että saimme aikaan myös pienemmän peiton perheen pienokaiselle. Näihin tilkkuihin on varastoitu paljon lämpöä ja kannattelevia ajatuksia. Toivottavasti saapuivat perille.

Enemmän kuvia peitosta ja paloista löytyy Ravelrysta, Viimattaren lohtupeitto ja Karpalon lohtupeitto. Nämä linkit aukeavat vaikket olisi Ravelryyn vielä kirjautunutkaan (tosin suosittelen lämpimästi).

Aaaaaltoja

Vuoden verran olen haaveillut Wollmeisen Suzannesta neulotusta Lintilla-huivista (ravel-link). En ole onnistunut kyseistä väriä itselleni haalimaan, mutta onnistuin ostamaan kanssaneulojalta Versuchskaninchen-vyyhdin (en olisi osannut moista edes toivoa, kun nimikin on lausumaton). Vaikka värit eivät turkoosia lukuun ottamatta olekaan samoja kuin Suzannessa, niin ajattelin niiden sopivan hyvin tähän projektiin.

Huomaa kyllä, että Martina Behmin huivit on suunniteltu juuri näille langoille. Pidän siitä, miten kauniisti värit vaihtuvat ainaoikein-neuleessa. Malli ei varsinaisesti ollut monimutkainen, mutta koko ajan piti laskea ja pysyä kärryillä kerroksista. Pidemmän päälle neulominen kävi vähän tylsäksi ja päättelykerrokset tuntuivat kestävän ikuisuuden. Loputulos on kuitenkin  kaunis ja uskon huiville tulevan käyttöä nyt ilmojen viiletessä.

Olen kovin ihastunut Wollmeisen neuletuntumaan. Lanka on villalangaksi melkeinpä puuvillaisen tuntuista ja minä kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää puuvillan neulomisesta. Jos kaapeissasi siis lymyilee projektittomia Suzanne-vyyhtejä, olen hyvin kiinnostunut vapauttamaan sinut niistä. Harmikseni en koskaan ehdi apajille päivitysten koittaessa ja yleensä jään nuolemaan näppejäni. Onnistuin sentään ostamaan yhden Taste of Wollmeise -paketin, jossa on kaksitoista 30 gramman kerää satunnaisia värejä. Värikartalta löytyy myös monen monta kaunista punaista ja pinkkiä, joista tulisi aivan ihana villatakki, jos sellaisen määrän jostain sattuisi saamaan...

Pienille tytöille

Ei niin kauniina kesäpäivänä vietimme sukujuhlia mökillä ja siellä olikin paikalla koko suku. Yksi serkuistani oli nähnyt alkukesästä virkkaamani Änkyrä-lippiksen ja pyysi samanlaista tyttärelleen, joka on kuulemma armoton Änkyrä-fani. Sukujuhlien alkaessa myssy oli tietysti vielä kesken ja muutkin suvun pienet tytöt halusivat myssyä kokeilla. Kun kerran yhdelle pienelle tuli myssy tehtyä, niin tuntui hassulta jättää muut ilman. Isommat tytöt ja pojat tosin jäivät tällä kertaa myssyä vaille.

Vanhin pienten tyttöjen sarjassa sai omakseen KYHäilyihin virkkaamani kukkahatun. Sen ohje on venäläiseltä keskustelupalstalta. Hatun peruskuvion malli oli kaaviokuvana ja loput sovelsin valokuvan ja Google translatorin avulla. Kukkasen virkkasin oman mallin mukaan, kun en jaksanut alkaa selvitellä, miten ohjeen kukka oli tehty. Lanka on varastosta löytynyttää Tennesseetä, jota kului melkein koko kerä (92 g).

Eikä voinut edellisen pikkusiskoakaan jättää myssyä vaille. Änkyräpiposta jäi jäljelle punaista lankaa, mutta en ollut ihan varma riittääkö pelkällään Lippamyssyyn, joten päätin virkata valkoisia raitoja. Niihinkin löytyi lanka jämäpussukasta ja kukkasen virkkasin koristeeksi (kun nyt kerran tytölle menee). Lankavarasto hupeni 45 grammalla.

Punaraidallista myssyä viimeistellessäni nuorin veljentytöistäni oli koko ajan laittamassa sitä päähänsä. Suuttui, kun kerroin, ettei ole tulossa hänelle. Eikä siinä sitten auttanut muu kuin virkata hänellekin vielä omansa. Mummon lankavarastoista kävimme valitsemassa yhdessä värit. Hetken mietin, ymmärtääkö juuri kaksi vuotta täyttänyt, mitä ollaan tekemässä, mutta värivalinnan nähtyäni tiesin, että tyttö on ihan kartalla. Tähän Lippamyssyyn kului n. 50 g Novitan virkkauslankaa.

Kuvien ottaminen näistä pienistä vahtihirmuista oli aika haasteellista :-)

Olen virkannut monen monta Lippamyssyä ja muutakin myssyä sytomyssyiksi. Niiden virkkaaminen on helppoa, kun  ei tarvitse yhtään murehtia saajan päänympärystä. Oli aika vaikeaa saada tilausmyssyistä sopivan kokoisia. Välillä jouduin purkamaan melkein valmiin myssyn, kun se mahtui omaan päähäni ja myssyn oli tarkoitus tulla kaksivuotiaalle. Seuraavat myssyt virkkaan kyllä ilman tarkkoja kokovaatimuksia :-)

Eilinen sää antoi jo ymmärtää, että kesä on ohi. Hyvää syksyn alkua siis kaikille!

Äidille

Äiti ihastui omaan February Lady Sweateriini (linkki ohjeeseen) ja lupasin neuloa hänelle oman. Aikamme tutkailimme lankavaihtoehtoja ja päädyimme viimein Gjestalin Tindeen. Varsinkiin tämä viininpunainen sävy on houkutellut minua jo pitkään.

Aloitin projektin jo helmikuussa ja neuloin sitä vähitellen pitkin kevättä. Äiti asuu sen verran kaukana, että sovittaminen ei ollut joka välissä mahdollista. Kun hän viimein pääsi sitä sovittamaan, totesimme, että hihoissa saisi olla hieman enemmän mitaa. Samalla sitten päätimme, että helmakin saisi olla pitempi. Toukokuun kiireissä en saanut ryhdyttyä pidennyshommiin ja neule jäi odottamaan kesää.

Työ kulki koko kesän mukana ja vain odotti ryhtymistä. Olympialaisten aikaan järjestettyjen Ravellenic games -tempauksen aikana yhtäkkiä totesin, että FLS täyttää Wips wrestling -lajin ehdot ja päätin selättää sen. Viimeistely vaan jäi taas siltä istumalta tekemättä. Onneksi kisat jatkuivat yhä.

Päätin kuitenkin, ettei Äiti lähde Pojan synttäreiltä ilman neulettaan ja suurimman vierasjoukon lähdettyä päättelin langanpäät ja ompelin napit. Sitten vielä saatoin vanhempani autolle ja matkalla räpsin muutamia kuvia. Lankaa kului aika tarkalleen 600 g.

Nämä ihanat napit ovat ystäväni Anun käsialaa. Hän oli aiemmin tehnyt kukkapötkön, jonka värit sopivat täydellisesti Äitin FLS:ään. Onneksi pötkylästä oli vielä pää jäljellä ja siitä saatiin muutama nappi.

Saatte vielä tovin lueskella näitä "vanhoja" juttuja. Työt ovat taas alkaneet ja vievät ainakin näin alussa kaiken liikenevän energian. Suurin osa kuvistakin on tällä hetkellä miehen koneella ja en koskaan muista kirjoitella silloin, kun se olisi auki. Selityksiä, selityksiä...

Tällaisen hienon "Olympia"mitalin sain :-)

Huivitusta

Eipä ole vieläkään laatunut viimevuotinen huivitus. Tällä hetkellä neulon kaikkein mieluiten huiveja. Ongelmana kuitenkin on se, mitä niillä kaikilla huiveilla tekisi. Siksi olikin ilahduttavaa, että äitini ystävä pyysi minua neulomaan itselleen huivin. Tai itseasiassa kaulurin, mutta minä ehdotin huivia ja lopulta päädyin neulomaan molemmat.

Ehdotin lankojen hankitapaikaksi Villavyyhtiä ja valikoimasta hän valitsi yhtä lempilangoistani eli Pohjan Akkaa ja toiseksi Väinämöistä. Pitkään pyörittelin vyyhtejä ja päädyin tekemään Väinämöisestä Weeble Wobble cowlin, johon tilaaja oli alunperinkin ihastunut. Toisella kerralla ohje oli jo tuttu ja vältin ensimmäisen neulontakierroksen ongelmat. Kauluri valmistuikin aika nopeasti, kun se neulotaan pelkkää oikeaa. taitaa kuitenkin jäädä viimeiseksi lajiaan. seuraavaksi pitää saada jo jotain uutta ajateltavaa. Neuloin vyyhdin käytännöllisesti katsoen loppuun, muutama gramma lankaa taisi jäädä.

Huiviksi valikoitui Ka'ana shawlette. Ihastuin malliin ja tiheyskin oli juuri sopiva Pohjan Akalle. Jossain vaiheessa vain taisin ahnehtia liikaa, sillä jälleen kerran lanka loppui kesken ennen pääättelykerrosta. Tässä tapauksessa olisin saanut huivin muokattua niin, että lanka riittäisi. Onnekseni kuitenkin kanssaneulojalta löytyi omasta työstä ylijäänyttä lankaa ja sain tehdä huivin loppuun asti ohjeen mukaan.  Huiville kertyi siis painoa reilut 200 g. Täytyy nyt toivoa, että seuraaviin huiveihin riittää lanka ihan omista varastoista.

Nämä molemmat työt neuloin jo ennen juhannusta, mutta viimeistely ja kuvaaminen antoivat odottaa itseään. Mutta hyvissä ajoinhan nämä talvea ajatellen valmistuivat ja ovat jo toivottavasti omistajansa tavoittaneet.

Niin tämä kesä tai ainakin sen lomaosuus ovat vaan hujahtaneet. Blogaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta senkin ajan olen käyttänyt käsitöiden tekemiseen. Saatte vielä muutaman postauksen verran lukea kesäkäsitöistäni. Vielä on kesää jäljellä, ainakin muistoissa.

Salarakas

Ystävälläni on viiksifiksaatio. Hän tuli heti välittömästi mieleen, kun törmäsin tähän Incognito-kauluriin Ravelryssä. Sattuipa vielä niin sopivasti, että hänellä on syntymäpäivä kesällä, joten kauluri hyppäsi puikoille synttärilahjaksi.

Mallissa oli valittavana kolme erilaista viiksivaihtoehtoa ja niistä valitsin nämä muhkeimmat. Projekteja selatessani törmäsin myös ihaniin pusuhuuliin ja siitä sitten lähti ajatus kääntökaulurista.

Loin silmukat kaapelille, jotta saisin ne silmukoitua lopuksi. Ohjeessa oli tehty taitteet ylä- ja alareunaan, mutta minä neuloin "nurjan" puolen yhtä pitkäksi kuin etupuolenkin ja yhdisten aloituksen ja lopetuksen. Sen verran kiire taas (!) tuli, että en ehtinyt nysvätä saumasta täydellistä. Onneksi siitä tuli kuitenkin riittävän hyvä.

Ennen sauman ompelua silmukoin viikset kaulurin paraatipuolelle ja pusuhuulet nurjalle. Jouduin pitämään projektin salassa ja siksi työstä tuli Salarakas. Lankana on ihanan pehmeä ja mukavasti neuloutuva Cascade superwash sport.Tämä lanka on suosikkilankojeni kärkikolmikossa ja on erityisen sopiva pipoihin ja kaulureihin pehmeytensä vuoksi.

Pitäisiköhän tehdä itselle samanlainen? Tosin omaani laittaisin kunnon kikkuraiset Poirot-viikset.

Elämää KYHin jälkeen

KYHäilyt ovat ohi ja tämän vuoden saldo oli 23 aloitettua ja 20 valmista. Alan olla entistä vakuuttuneempi, että tämä ei sitten kuitenkaan ole mun hommaani. Mulla ei muutenkaan ole vaikeuksia aloittaa innostavia töitä, enkä varsinaisesti kärsi keskeneräisistäkään. KYHäilyihin joutuu aina muutaman täytetyön ymppäämään ja ne on kaikkein vaikeinta saada valmiiksi. Kaksi viimeistä valmiiksi tullutta KYH-työtä olivat Tyynen patalaput ja Tiskikukka. Käytännössä tekemättä jäivät Palmikkokämmekkäät (ovat olleet todo-listalla jo jonkin aikaa, mutta ei vaan irronnut) ja toiset vauvan koristossut (en sitten kuitenkaan käynyt tervehtimässä kaverin uutta vauvaa, joten jäivät tekemättä). Prinsessakakku jäi viimeistelyä vaille valmiiksi.

Saas nähdä, miten Prinsessakakun käy. En ehtinyt tehdä sitä siksi, kuin ajatus oli ja siksi se jäi viimeisten joukkoon. Yllätysmomentti on jo menetetty, mutta jospa kuitenkin yrittäisin pusertaa sen valmiiksi. Viime vuoden KYHäilyistä kesken jäänyt virkkuukoukkukotelo on yhä edelleen samassa pisteessa. Suunnitelmia sen valmiiksi saattamiseksi on tehyt jo monta kertaa, mutta siellä se vaan möllöttää - keskeneräisenä.

Jotain haastetta piti kehitellä näihin tuttuihinkin malleihin. Pippe on Ravelryssä esitellyt muunnoksensa Tiskikukasta ja päätin kokeilla, miten se onnistuu. Vähän hitaammin sujui kuin yleensä, mutta kivaa vaihtelua on. Lankaa olisi ollut useampaankaan kukkaseen, mutta sainpahan edes tämän yhden tehtyä.

Ehkä suurin syy KYHäilyjen kesken jäämiselle on kuitenkin kehruukärpäsen purema. Olen kehrännyt niin innokkaasti, ettei aikaa ola jäänyt muuhun (ainakaan yhtä paljon). Muutenkin kesä on mennyt kuin siivillä ja huomaan nyt, että monet valmiitkin KYHäilyt ovat vielä esittelemättä. Niistä lisää myöhemmin.

KesäYönHullutus 2012
Valmiit/Aloitetut: 20/23

KYH#1 Tytön bolero 1.6. / 9.6
KYH#2 Tyynen patalaput 2.6. / 31.7.
KYH#3 Shell Brimmed Cloche taaperolle 4.6. / 5.6.
KYH#4 Kukkahattu 4.6. / 23.7.
KYH#5 Koristossut vauvalle 5.6. / 6.6.
KYH#6 Millan mato 7.6. / 30.7.
LYH#7 Kukkakoristeita 9.6. / 18.6.
KYH#8 Kaa'na shawlette 10.6. / 3.7.
KYH#9 Shell Brimmed Cloche tytölle 11.6. / 18.6.
KYH#10 Prinsessakakku 11.6.
KYH#11 Webble wobble cowl 12.6. / 24.6.
KYH#12 Änkyrä-lippis 14.6. / 18.6.
KYH#13 Holden 16.6. / 1.7.
KYH#14 Lohtupeittopaloja 19.6. / 5.7.
KYH#15 Salarakas 20.6. / 17.7.
KYH#16 Tiskikukka 21.6./ 30.7.
KYH#17 Ruokakori 21.6. / 28.6.
KYH#18 Viinilasimerkkejä 21.6. / 26.6.
KYH#19 Koristossut vol. 2 22.6. /
KYH#20 Myrskylintu 22.6. / 28.7.
KYH#21 Kukkakoristeet kenkiin 22.6. / 22.6.
KYH#22 Palmikkokämmekkäät 23.6 /
KYH#23 Leikkiruokaa 23.6. / 28.6.

Myrskylintu

Ihastuin tähän Myrskylintu-huiviin heti, kun näin sen uusimmassa Ullassa. Malli pääsikin KYH-listalleni ja aloitin huivin ennen juhannusta ajatuksenani antaa se ystävälle syntymäpäivälahjaksi.  Langaksi valikoitui lankakorissa odotellut Pata-Noidan kokenillilla värjäämä huivilanka. Kerrankin olin ajoissa liikkeellä.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Keskeneräisiä KYH-töitä tuli useampia. Suvun nuorimmile piti virkata myssyjä KYHäilyjen ulkopuolelta, Tour de Fleece sai inut innostumaan kehräämisestä, niin etten osannut lopettaa ennen kuin lanka on valmis.

Kaksi päivää ennen juhlia heräsin todellisuuteen. Jouduin purkamaan aloitukseni, kun en muistanut, millä rivillä olin ( se oli 13 tai 15, joten purkuhomma ei ollut suuri). Aluksi piti laskea ja miettiä koko ajan, mutta vähitellen neulominen alkoi sujua. Lanka oli vain niin kovin ohutta ja silmukoita oli koko ajan enemmän ja enemmän.

Sain huivin mallikerrat neulottua ja huivi näytti vielä kovin pieneltä. Lankaa oli vielä, mutta aikaa kovin vähän. Yltiöpäisenä päätin kuitenkin tehdä vielä yhden mallikerran lisää. Ilta ja yö ehtivät tulla ja päättelykerroksella meinasivat voimat loppua kesken. Sain kuitenkin huivin pingotettua yötä vasten ja aamuksi huivi oli kuiva.

Onneksi sää oli suosiollinen kuvia varten ja juhlat olivat mitä onnistuneimmat. Kiitokset niistä.

Välillä vaan mietin, onko näissä mun touhuissa järjen häivääkään.

Kukkia, kukkia, kukkia

Olette ehkä jo huomanneet, että pidän kovasti virkatuista kukista. Pidän erityisesti niiden tekemisestä ja jokunen vuosi sitten virkkasin ison kasan kukkia ihan vain virkkaamisen ilosta ja rentoutuakseni. Askarteluhuoneen ikkunalaudalla onkin kukkapurkki täynnä virkattuja kukkia odottamassa sopivaa käyttöä.

Siksi olikin helppoa laittaa yhdeksi KYH-työksi virkattuja kukkia. Virkkasin muutaman tähän jämälangasta virkkaamaani Kukkis-myssyyn. Tämä on se minun  perusmallini, jonka osaa vaikka unissani.

Jämälankaa jäi Kukkiksesta vielä, joten virkkasin lapsen päähän sopivan raitabaskerin. Jonkun kerran jouduin purkamaan ja virkkaamaan uudestaan, että sain langan riittämään ja koon jokseenkin sopivaksi. Tälle myssylle ei ollut saajaa tiedossa tehdessä, niin ei ollut niin tarkkaa koon kanssa. Laitoin sen samaan matkaan Kesähattujen ja Änkyrä-lippiksen kanssa ja sieltä kuulemma löytyi käyttäjä tällekin. Hyvä niin.

Tämä Ninuskan blogista löytynyt malli on kutkutellut minua jo kauan ja kerran sainkin virkattua kukkasen raadon. Kokoaminen jäi kuitenkin tekemättä, kun tarvitsin sen keltaisen langan patalapun reunaan. Tämä kukka pääsi koristamaan jo aiemmin esittelemääni tytön boleroa.

Eikä kahta ilman kolmatta. Ystäväni Anu on ostanut itselleen KnitPron virkkuukoukkuja ja niitä piti päästä testaamaan. Mitäs muuta sitä virkkaisi kuin kukan, En tiedä, olenko vain niin tottunut noihin Cloverin Soft Touch -koukkuihin, mutta KnitPron koukku tuntui liian paksulta käteen. Mutta parempia nekin ovat kuin perinteiset koukut.

Mukavaa kesän jatkoa!