Isäinpäivänä

Aloitin päivän kunnon käsityöllä ja leivoin miehelleni hänen toivomiaan korvapuusteja. Niitä sitten mussutettiin kylmän maidon kera aamupalaksi.

Alkuillasta kuulin saunan oven aukeavan ja sulkeutuvan nopeasti. Kysyin, josko mies haluaisi juhlan kunniaksi päästä saunaan (joka on viime aikoina toiminut erinäisten käsityötarvikkeitteni lisävarastona). Siinä siten pakattiin tavaroita isoihin ruotsalaisen huonekaluliikkeen kasseihin (ajatuksella, että niissä ne on helppo nostaa takaisin saunan lauteille, kun löylyt on otettu) ja kysyin, missä vaiheessa hänellä menee hermo kaikkien mun tarvikkeitteni kanssa. Kuulemma muutettaessa. Onneksi meillä ei ole muuttosuunnitelmia, eikä siihen tarvettakaan, jos ei ihan jonnekin muualle lähdetä.

Mutta saunan lauteilta löytyi sitten tämä vessan matto, jonka olen kutonut jo aikaa sitten (ainakin puolitoista vuotta) ja siitä puuttui vain hapsujen solmiminen. Tää on jo noloa. Hapsujen solmimiseen, leikkaamiseen ja maton prässäämiseen meni 43 minuuttia. Tää on jo tosi noloa.
Mutta nyt se on vessan lattialla :-) (eikä tarvitse pitää sanomalehteä jalkojen alla pytyllä istuessa).

Lankapöhkö ja muistokömpelö

Tällaiset määritteet antoi viisivuotias Poika eilen ennen Kädentaitomessuille lähtöä. Hieman myöhemmin selvisi, että ensimmäinen määritelmä oli isänsä suusta. Toisen keksi itse: "Äiti sä olet ihan muistokömpelö, kun et ole vieläkään tehnyt mulle sitä inkkaripäähinettä." Että näin. Erilaisia pyyntöjä tulee niin paljon ja tiuhaan tahtiin, että odottelen, mikä niistä on pysyvä toive ja siksi toteuttamisen arvoinen. Täytyy siis ryhtyä inkkaripäähineen tekoon.

(Selvisin muuten messuista ilman yhtäkän lankakerää.)

Tässä ensimmäinen Baktukseni. En ollut suunnitellut neulovani sellaista, mutta Maria sai minut ympäripuhuttua lankakaupassa. Ihastuin Araucanian Ranco-lankaan ja pyörittelin sitä ja mietin ääneen, mitä siitä voisi tehdä (ihminen ei tarvitse kymmentä paria villasukkia). Maria ehdotti Baktusta ja erityisesti Lacy versiota. Olin viime viikolla kolmipäiväisessä koulutuksessa ja sain kaulaliinan neulottua sinä aikana. Malli oli helppo ja nopea, mutta jouduin kuitenkin muutaman kerran purkamaan jokusen kerroksen, kun menin kavennuksissa sekaisin. Huivi ei ole kovin pitkä, mutta ehkä kaikkien ei tarvitse mennä kymmentä kertaa kaulan ympäri. Kunhan saisin vielä koruneulan kiinnitettyä hopeasavikoruuni, niin voisin käyttää sitä Baktuksen kiinnitteämiseen.

Viimeiset potut

Sukkasato sitten loppui ja Lapaskuu alkoi.

Viimeisenä rutistuksena sain neulottua itselleni itsekoolatusta seiskaveikasta säärystimet. Eivät ole kovin pitkät tai leveät, kun ajattelin, että ne menevät puntin alle nilkkoja lämmittämään. Mallin nappasin Jepyn Polvekeraitaisista sukista. Vähän arvelutti tuo värjäykseni, mutta tuohon malliin raidatkin asettuivat aika kivasti. Olin iloisesti yllättynyt. Aloitin innoissani neulomaan loppukeristä junasukkia, mutta totesin, ettei lanka enää riitä edes varsiin ja päätin purkaa alun ja laittaa nöttöset jemmaan.

Kuvassa alimpana ovat ne koulutuspäivän aikana puoleen väliin neulotut pesukoneessa huovutettavat tossut. Kuvaa otettaessa olivat vielä pesua vailla, mutta nyt nekin on jo huovutettu. Lankana oli Naturgarn ja näihin meni n. 200 g. Ohje on Käspaikasta.


Tänään sain vihdoin kuvaan jo pari viikkoa käytössä olleet myssyn ja kaulaliina. Maria heti ne mun päälläni nähdessään, että on jäänyt blogiin laittamatta. Tämä vuodenaika ei vaan ole valokuvaamiseen otollista aikaa. Lankana on Puro Tundra. Myssyyn meni vajaat kaksi kerää ja kaulaliinaan neljä kerää ja myssystä jäänyt lanka. Puikot muistaakseni nro 6. Malli on syksyn Novita-lehdestä. Myssy on vähän liian iso ja kaulaliina liian pitkä, mutta lämmittävät ihan mukavasti ja värikin on mulle sopiva.