Toinen paketti

Eilen saapui toinen paketti ihanalta Snyltä.

Sieltä löytyi iso vyyhti Fritidsgarn-lankaa kauniin punaisena. Pitää heti miettiä, mitä siitä tekisi ITSELLE :-). On niin mun väristä!

Sen lisäksi siellä oli hemmotteluun kasvonaamio ja jalkahoito sekä suklaapatukka.

Ja herkkupisarana pohjalla kaksi suurta mustaa nappia. On Sny tainnut käydä vakoilemassa ja todennut mut nappihulluksi. Olen monessakin paikassa pyöritellyt noita nappeja, mutta en ole raaskinut ostaa, kun ei ole ollut niille suunniteltua paikkaa. Nyt pitäisi löytää sopiva malli, johon saisi yhdistettyä tuon langan ja napit.

Kiitos Sny!

Hopeasavi

Eilen pääsin ilokseni kokeilemaan hopeasavea ensimmäistä kertaa. Aluksi vähän jännitti, sillä en ole koskaan ollut kovinkaan taitava savenpyörittelijä (ne vähäiset työt, joita olen tehnyt ovat olleet jokseenkin kömpelöitä). Hopeasaven perusideanahan on muovata sitä samoin kuin savea ja sitten polttaa uunissa sideaineet pois ja jäljelle jää vain hopea. Lisätietoja hopeasavesta ja sen käytöstä saa Hopeasavi-sivuilta. Hopeasaven käsittelystä ehkä parhaiten jäi mieleen se, että joka vaiheessa pitää muistaa käsitellä kädet ja tarvittavat välineet Badgerillä eli vaseliinilla.

Puolivahingossa sain mielestäni ihan tyylikkään lätkän aikaiseksi. Mietin pitkään tuleeko siihen reikää vai ei, mutta päädyin pitämään sen ehjänä. Pitää vielä hankkia hopeinen rintaneulapohja ja liimata tuo siihen. Korun fiilis on aika seitkytlukulainen ja siksi niin nostalgisen ihana. Mukava materiaalihan hopeasavi on, mutta on aika tyyristä. Pitäisi saada joku kimppatilaus aikaan, niin hintakin tulisi edullisemmaksi.

Kamerakin oli matkassa mukana, mutta, kun työn touhuun päästiin, se unohtui sivupöydälle moneksi tunniksi. Kuvaaminen on muutenkin tällä hetkellä tämän blogaamisen haasteellisin osuus. En koskaan muista ottaa kuvia lyhyenä valoisana aikana ja illalla lamppujen valossa väreistä tulee vähän mitä sattuu.

Sain tänään myös selätettyä kaulaliinaloimeni. Sinnillä meni loppuun, mutta ihan kivoja kaulaliinoja niistä tuli. Sain samalla tuhottua muutaman nurkissa pyörineen lankakeränkin (tosin piti vähän käydä ostamassa välikudetta). Tarkemmat yksityiskohdat kertoilen sitten, kun saan liinat irit toisistaan ja viimeisteltyä.

Tuottoisa koulutuspäivä

Kuten eilen uumoilinkin, oli tänään hyvin aikaa neuloa koulutuksessa (epäilijöille tiedoksi: keskitys paremmin asiaan, kun harhailevat ajatukset pysyvät käsissä olevassa neuleessa.). Illalla keksin, että pesukoneessa huovutettavat tossut olisivat riittävän yksinkertainen homma tällaiseen tilaisuuteen. Alku meni hyvin, mutta lanka loppui jo puolilta päivin ja minulla oli käsissäni kaksi puoliksi neulottua tossua.

Onneksi satuimme olemaan Hämeentiellä ja sain kipaistua ruokatauolla lisää lankaa Priimasta. Tarjouskorista tartui mukaan kolme kerää GGH:n Linova-lankaa (74% puuvilla, 26% pellava). Ja pitihän sitä tietysti ostaa myös tälle langalle sopivat puikotkin. Valitsin bambuiset pyöröpuikot (4mm/80 cm). Aluksi bambupuikot tuntuivat oudoilta, mutta hetken päästä luistivat jo todella hyvin. Ne eivät myöskään kolise ikävästi. Kaikkein parasta niissä kuitenkin on se, että puikkojen koko on merkitty selvästi näkyviin. Olenkin ihmetellyt, miksei nykyisissä puikoissa näitä merkintöjä enää ole (vanhemmissa puikoissani kyllä). On todella ärsyttävää arpoa oikeaa kokoa ja etsiä puikkomittaria laatikon pohjalta, kun pitäisi vaan nopeasti päästä tekemisen alkuun.

Iltapäivän aikana sain neulottua kaksi tiskikukkaa ja aloitettua kolmatta. Nämä menevät tuparilahjaksi, jos kutsu sellaisiin joskus tulee.

Kaulaliinaa pukkaa

(punainen sohva ei ole paras tausta kuville, mutta...)

Täällä putkahtelee puikoilta vaan kaulaliinoja, vaikka sukkasatoa pitäisi kerätä.

Neuloin Snyltä saamani Puro-langat Novita-lehden (3/2009) ohjeiden mukaan kaulaliinaksi. Tämä menee lahjaksi, sillä Jäätyneen karpalon värisuora ei sittenkään ollut minun. Vaikka kuinka yritän avartaa katsantokantaani, niin tuo rusehtavan vihertävä raita ei vaan miellytä silmää. Mutta lähipiirissä on onneksi vähemmän rajoittuneita yksilöitä ja kohta on joulu. Huivi oli mukava neuloa ja lanka tuntui pehmeältä. Purosta tuskin tulee suurta suosikkiani, mutta asusteisiin se on ihan kiva lanka.


Tykkäsin lehtimallista ja sitä oli helppo neuloa, joten tein itselleni kaulaliinan fufo-projekissa viimeistellyn baskerin kaveriksi. Lankana on lankakorin pohjalta kaivettu turkoosi Jenga. Olen tehnyt siitä ponchon pari vuotta sitten ja tavoilleni uskollisena olen ostanut lankaa varmuuden vuoksi riittävästi. Jenga on paksumpaa kuin Puro, joten tein vain kaksi mallikertaa (27 s.). Vähän tuo lanka nitisi ja natisi neuloessa, eikä sekään pääse suosikkilistalle. Koska halusin eroon koko lankasatsista, neuloin vielä lopuista pojalle kaulaliinan. Pitäisi vaan keksiä jokin jippo tuohon ihan perusliinan piristykseksi.

(tämä meni purkuun)

Vihdoin ja viimein keksin, miten saan tuhottua jo luvattoman kauan seisseen kaulaliinaloimeni. Ensimmäinen kokeilu ei innostanut, mutta värien karsiminen kahteen auttoi tilannetta. Samalla saan tuhottua mys nurkkiin kertyneitä Tango ja Tango-fani keriä. Näistä enemmän, kun saan ne pois puista.

Ekosilkkilanka potkii yhä vastaan. Yritin neuloa sitä tänään, mutta sekään ei onnistunut. Kohta laitan tuon kerän takaisin vyyhdille ja laitan lasiastiaan ja olohuoneen koristukseksi. Lanka on yhä kauneinta vyyhdillä.

Nyt pitäisi keksiä joku sopivan helppo ja yksinkertainen työ huomisen koulutuspäivän piristykseksi. Jos vaikka niitä sukkia sitten.

Kool!

Tänään sain viimein aikaiseksi kokeilla koolausta. Aluksi tietysti luin kaikki mahdolliset asiaa koskevat sivustot netistä ja sitten sovelsin oman version :-) Senkin sain tietää, että kurt Cobain ja Pink ovat käyttäneet Kool Aidia hiusten värjäämiseen.

Ensimmäinen hämmentävä seikka on se, että pussin väri ei aina suoraan vastaa sisällön väriä. Onneksi löysin yhden ja toisenkin hyvän värimallikartan, jonka avulla tulos oli edes jokseenkin arvattavissa. Väreiksi valitsin Black Cherryn ja Ice Blue Raspberry Lemonaden (pitkälti sen takia, että niitä oli molempia kaksi pussia).


Värjättävänä lankana oli 104 grammaa luonnonvalkoista SeiskaVeikkaa (kun se sattui olemaan näkyvillä inspiraation iskiessä). Aluksi vyyhtesin sen kahden tuolin avulla. Olisi pitänyt olla huolellisempi pasmalankojen kanssa, mutta en onneksi saanut lankaa ihan mahdottomaan solmuun ainakaan vielä.


En halunnut sähläillä kuumien kattiloiden kanssa, kun apuna pyöri viisivuotias vipeltäjä. Päädyin siis mikrovärjäykseen. Aika kiltisti noudatin Käspaikan ohjetta. Värjäyksen ajaksi levitin vyyhtini teräksiselle tiskipöydälle, jotta sain värit pysymään toisistaan erillään. Ruiskuttamalla väri imeytyi suoraan lankaan, eikä tiskipöydälle jäänyt muuta kuin vettä (tää oli oikeesti aika uskomatonta). Kiinnitysvaiheessa nostin vyyhdin varovaisesti piirakkavuokaan ja sen mikroon. Vuokaankaan ei jäänyt mitään värijälkiä. Eikä väriä myöskään irronnut huuhteluveteen. Ainoa paikka langan lisäksi, missä väriä on, ovat käteni: kynnet ovat "kauniin" vaaleanpunaiset.

Olisi pitänyt uskoa Ilua, ettei ihan mitä vaan kannata sotkea keskenään (tosin vielä tässä vaiheessa lanka on kuivumassa ja lopullinen tulos on arvoitus). En siltikään ole ollenkaan epätoivoinen värien suhteen. Ja turkoosi ja punainen ovat lempivärejäni.

Poika kävi välillä tutkimassa touhujani. Tuoksu oli hänen mielestään eriskummallinen, mutta jotenkin tuttu. "Olen joskus syönyt jotain, joka haisee tältä". Värjätty lanka oli kuulemma niin kaunista, että siitä pitää ottaa kuva.

Seuraavat värjäykset pitää suunnitella vähän paremmin. Toisaalta, pitääkö tämän olla niin vakavaa?

Sukkia sukkia

Sukkasatoon vielä putkahtelee sukkia. Kyllästyin neulomaan ihan perussukkia, joten täytyy tehdä jotain muuta.

En ottanut uutta mallia heti kokeiluun vaan uuden langan. Tämä on M&K:n Clown (45% puuvilla, 40% villa, 15% nylon). En oikein pitänyt langan tuntumasta. Sitä ei saanut pidettyä riittävän tiukasti näpeissä. Se tuntui välillä karkaavan omille teilleen ja osa silmukoista jäi löysiksi. Olin myös pettynyt värien kulkuun sukassa. Olisin toivonut, että kirkkaamman sinistä olisi ollut enemmän. Onneksi satuin löytämään saman aloituskohdan helposti kahdesta kerästä. Kolmas oli ihan omassa maailmassaan. Koska en muutenkaan pidä "eriparisista" sukista, olisi tämän langan väritys vielä korostanut eriparisuutta. Lanka tuntui myös aika karhealta neuloessa, mutta jalassa tuntuu ihan mukavalta. Pitää tarkkailla käytössä sopiiko tämä lanka paremmin kuin villalanka tällaiselle hikikoivelle. Mallina oma Aaltopahvisukka, tällä kertaa nauhakärkikavennuksella.

Lankaa jäi jäljelle kokonaisen kerän lisäksi kaksi nöttöstä, joiden arvelin riittävän vauvan sukkiin. Koska olen päättänyt kokeilla uusia malleja, päätin neuloa kuuluisat Tuulan junasukat ja hauskathan noista tuli. Kokemus olisi varmaan ollut mukavampi jostakin toisesta langasta, mutta nuokin varmasti täyttävät tarkoituksensa jonkun pienen jaloissa. Varsi vaan näyttää suhteettoman pitkältä terään verrattuna. Olenkohan jossain kohtaa lukenut ohjetta väärin?

Aaltopahvisukat tosin ovat olleet valmiina jo pari viikkoa, mutta olen päättänyt, että mitään päättelemätöntä ei hyväksytä valmistuneiden listalle (muuten jäävät kaikki päättelemättä ikuisiskai ajoiksi). Olenkin täällä välillä neulonut kaulaliinoja, mutta kuvat ovat vielä ottamatta.