Aaaaaltoja

Vuoden verran olen haaveillut Wollmeisen Suzannesta neulotusta Lintilla-huivista (ravel-link). En ole onnistunut kyseistä väriä itselleni haalimaan, mutta onnistuin ostamaan kanssaneulojalta Versuchskaninchen-vyyhdin (en olisi osannut moista edes toivoa, kun nimikin on lausumaton). Vaikka värit eivät turkoosia lukuun ottamatta olekaan samoja kuin Suzannessa, niin ajattelin niiden sopivan hyvin tähän projektiin.

Huomaa kyllä, että Martina Behmin huivit on suunniteltu juuri näille langoille. Pidän siitä, miten kauniisti värit vaihtuvat ainaoikein-neuleessa. Malli ei varsinaisesti ollut monimutkainen, mutta koko ajan piti laskea ja pysyä kärryillä kerroksista. Pidemmän päälle neulominen kävi vähän tylsäksi ja päättelykerrokset tuntuivat kestävän ikuisuuden. Loputulos on kuitenkin  kaunis ja uskon huiville tulevan käyttöä nyt ilmojen viiletessä.

Olen kovin ihastunut Wollmeisen neuletuntumaan. Lanka on villalangaksi melkeinpä puuvillaisen tuntuista ja minä kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää puuvillan neulomisesta. Jos kaapeissasi siis lymyilee projektittomia Suzanne-vyyhtejä, olen hyvin kiinnostunut vapauttamaan sinut niistä. Harmikseni en koskaan ehdi apajille päivitysten koittaessa ja yleensä jään nuolemaan näppejäni. Onnistuin sentään ostamaan yhden Taste of Wollmeise -paketin, jossa on kaksitoista 30 gramman kerää satunnaisia värejä. Värikartalta löytyy myös monen monta kaunista punaista ja pinkkiä, joista tulisi aivan ihana villatakki, jos sellaisen määrän jostain sattuisi saamaan...