Kummitytölle

Vanhimman kummityttöni syntymäpäiviä vietettiin toisena pääsisäispäivänä. Lahjatoiveita kysellessäni saan yleensä aina vastaukseksi a) jotain itsetehtyä tai b) jotain askartelu/käsityöpuuhaa. Koska perhe arvostaa myös kierrätystä, päätin tällä kertaa katsoa lahjan omista varastoistani (jossa tavaraa on pienen askarteluliikkeen verran).

Tuparilahjan jäljiltä olohuoneessa pyöri pieni kerä valkoista matonkudetta ja siitä sain idean virkata hänelle kassin. Tarkoitus oli täyttää kassi askartelujutuilla, mutta sitten keksinkin laittaa kassin täyteen matonkudekeriä ja pistinpä mukaan myös kasin virkkuukoukkuni (kun kaupat eivät tietänkään olleet auki).

Tyttö oli otti lahjan vastaan ja kiitti kohteliaasti. Emme siinä hetkessä sitten enempää asiasta puhuneet. Kesken juhlien tytön äiti tuli sanomaan, että tyttö oli häneltä vienosti tiedustellut, opettaisinko kassin virkkaamista. Kyllä on tyttö kummitätiinsä tullut, kun pitää kaikenlaisesta näpertelystä :-)

En tullut tarkemmin punninneeksi kassia tai sen täytteitä, mutta arvelisin, että puolisen kiloa matonkudetta on vaihtanut osoitetta. Tosin toiselle kummitytölleni kutomastani matosta jäi kuteita ihan reilusti yli, joten plussan puolella mennään tälläkin saralla...

Kiitos Annis-kommenteistanne! Taidan uskaltautua nyppyilyyn uudestaankin. Tai sitten en :-)