Viimeiset silmukat

Mutta vain tälle vuodelle :-)
Joulukuu on ollut uskomattoman kiireinen. Bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta käsitöitä toki olen tehnyt. Monet niistä ovat lähteneet joululahjoina maailmalle ennen kuin valokuvaan pääsivät.

Lupasin Ravelryssä palkita jämälankakuukauteen osallistuvat ja katseltuani pari viikkoa otsikkoa Jämälankaporkkana, minun oli ihan pakko virkata sellainenkin pakettiin.

Sytyck-neule on yhä vain ajatuksen asteella, mutta senkin aion toteuttaa joskus.

Viimeisin Sny-pakettikin on tullut. Osa siitä on syöty (toinen suklaanappirullista), osa (turkoosit rautalankapallot) on jemmattu niin tarkkaan, ettei kuvaan saatu, mutta pääasia eli ihana lankakerä on tässä esillä.

Uuden vuoden lupauksia sen verran, että yritän blogata useammin, tehdä itseäni miellyttäviä töitä ihanista langoista ja kankaista ja jättää kaikki halvat langat kauppaan, jos niille ei ole akuuttia tarvetta. Jos vaikka tuo lankavarasto hieman vielä pienenisi. Osaisinpa vain luopua puhuttelemattomista langoista...

Innostavaa käsityövuotta kaikille!

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Sain Snyltäni aivan ihanan sinivalkoisen paketin. Sieltä löytyi sinistä ja valkoista hahtuvaa, sinistä Nslle aloeveraa, valkoinen pitsiliina, suomalaista sisua ja lakua. Ihana paketti! En ole Nalle aloeveraa vielä kokeillutkaan ja hahtuvallekin löytyy käyttöä. Lakut on jo syöty ja sisua tarvitaan tämän loppuvuoden selättämiseen.

Kävin toissa viikonloppuna Kädentaidot-messuilla ja sieltä tarttui mukaan neljä kerää suloisen pehmeää alpakkalankaa. En vielä tiedä, mitä näistä tee, mutta pakko oli saada. Hintakin oli ihan kohdallaan. Samoin oli hinta kohdallaan pätkävärjätyn villalangan kohdalla. Ensin näin ihanan värisen langan ja kun kuuulin hinnan, en voinut vastustaa. Osoitetta ei tällekään ole.


Ystävä pohjoisesta on päättänyt vietellä minut Wollmeisen lumoihin. Nyt minulla on kaksi vyyhtiä sitä, enkä tiedä, mihin raaskisin ne käyttää. Näin näitä lankoja pesiytyy nurkkiin salakavalasti :-)

Tanssikenkä

SYTYCK-emo haastoi meidät esittelemään omat tanssikenkämme eli minkä varassa suoriudume moitteettomasti tanssikuvioistamme. Tilasin itselleni aika tarkalleen vuosi sitten tällaisen siron tanssikengän. Olivat vaan niin suosittuja, että kesti yli puoli vuotta saada se kotiin (ei en halua perua tilaustani, ei en halua mustaa tai vihreää tuolia). Tuolissa on hyvä istua, mutta silti sitä tulee harrastettua aika harvoin. Siloin harvoin, kun siihen istahdan, saan melko välittömästi pienen ihmisen syliini tai vähintäänkin häädön. Muistan tosin itse lapsuudesta, miten hauskaa oli leikkiä äitin kengillä...

Todellisuus on sitten tämä: läppäri käden ulottuvilla, riittävästi tilaa ympärillä ja televisio nenän edessä. Useimmiten istun siis sohvalla neulomassa ja ehdottomasti risti-istunnassa. Viihdyn myös lattialla - risti-istunnassa. Poika on ottanut kuvan kameralla lekkiessään ja nyt pääsette kaikki näkemään, miltä useimiten näytän aamutuimaan.

Varsinainen SYTYCK-projektini ei ole edennyt yhtään. Suunnitelma toki on olemassa pään sisällä, ohje vaan on etsimättä ja laskelmat tekemättä. Langat olen kuitenkin saanut jo hankittua. Emo varmaan aavisti haastetta minulle antaessaan, että vaikeata tulee olemaan. Haastenani on Valssi ja foxtrot eli perinneneuleet. Olen kuitenkin soolotanssija ja yhdistän lajiini muutaman muunkin lajin:

• Valssia ja foxtrotia: työhön tulee kansanomainen kirjoneulemalli Haaviston kirjasta.
• Satubaletti: neulon villahaalarin veljentytölle.
• Popping&locking: yritän tehdä sen ilman saumoja.
• Bollywood: steekkaan vetoketjulle aukon.
• Koreografi: valmista mallia ei ole, joten täytyy soveltaa ja kehitellä oma.
• Broadway: kirjoneulettahan ne perinnemallitkin ovat.

Noniin, tässähän tämä suunnitelmakin tuli. Toistaiseksi tosin vaan notkun baarin tanssilattialla, enkä saa yhtään mitään järkevää aikaiseksi.

Myssyjä, myssyjä, myssyjä

Nyt alkaa rehellisyyden nimissä jo kyllästyttää :-). Muutama myssy on vielä kesken, mutta sen jälkeen saa tämä homma riittää (ainakin hetkeksi). Kuvat ovat taas marraskuisia, mutta toivottavasti niistä jonkin käsityksen saa. Ylhäällä perusmyssyjä Pantinosta (vihreät) ja Debbie Blissin Primasta Ei ollut minun lankani tuo Prima - meni helposti säikeiksi on on aika lötköä.


Rozetti First class -langasta neuloin Tychus-pipoja. Lanka oli uskomattoman riittoisaa, sillä neljästä kerästä sain viisi pipoa, jotka ovat sopivia myös omaan päähäni. Lanka on pehmoista ja lämpimän tuntuista, 50% merinovillaa ja 50% mikrokuitua.


Silo-pipot tein Kauhavan Kangasaitan ohjeella Silo-langasta. Lanka on ihanan pehmeää (75 % villa, 25 % silkki ) ja mukavaa neuloa. Turkoosin tein ohjeen mukaan ja kerästä jäi n. 10 g. Valkoisessa oli 10 s lisää ja yksi kerä ei riittänyt. Toinen ohjeen mukainen valkoinen pipo on vielä työn alla.


Lippamyssyjä erilaisista jämä- ja lahjoituslangoista. Yksivärinen vihreä on Rozettin Naturel cotton, joka näytti ja tuntui villalangalta, vaikka onkin puhdasta puuvillaa. Yksivärinen sininen on ggh:n Scarlettia, joka on hyväntuntuista peruspuuvillaa. Hieman piti olla tarkkana säikeiden kanssa, sillä lanka on aika löyhäkierteistä. Lippamyssy on oma mallini, johon pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa ohje. En vain ole saanut.

Viipotusta ja vätystelyä

Onneksi olen mukana sny-kierroksella ja kerran kuussa tulee auringonpaistetta postiluukusta. Auttaa kestämään tätä pimeyttä. Tällä kertaa sain paketissani kahvia, kaksi kerää Regian Extra Twist merino color -sukkalankaa, turkooseja helmiä, Pojalle (kai) karkkirasia ja taas ihana sny:n piirtämä norsukortti (joka syystä tai toisesta jäi pois kuvasta.

Lanka on minulle uusi tuttavuus, mutta olen pitänyt kaikista tähän mennessä kokeilemistani Regian sukkalangoista. Tässä tosin on merinovillaa ja se on todella pehmeää, joten voi olla, että tämä päätyy joksikin muuksi kuin sukiksi. Värikin on mielenkiintoinen. Siinä on minulle mieluisia sinistä ja turkoosia ja niiden lisäksi vierastamaani violettia. Tämä lanka on juuri sopiva värimaailman laajentamiseen siihen suuntaan. Kiitos SNY! (ja anteeksi, että raportointi on kestänyt näin kauan).

Sitten vähän näitä nopeampia aikaansaannoksia. Askartelimme pojan kanssa tänään noin puolessa tunnissa Halloween-juhlaan sopivan asun. Huppu tosin on hieman tukala ja sitä käytettiin lähinnä ensivaikutelman luomiseen (itsekin kokeilin, eikä sitä kovin kauaa ilennyt pitää).

Pari viimeistä viikkoa on ollut täynnä kaikenlaista ohjelmaa ja kun kotiin olen päässyt, niin nukkumatti on heti vienyt mennessään. Marraskuun valitusvirrenkin voin aloittaa taas - ei ole valoa tai auringonpaistetta samaan aikaan kun kuvattavat, kamera ja kuvaaja ovata samassa paikassa. Voivat siis päivitykset jäädä vähiin tässä kuussa.

Sukkaa pukkaa

Kaiken muun ohella, olen mukana myös Sukkasadossa. Hiljakseen on valmistunut Pojalle perussukkapari. Lankana on Hjertegarn Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia. Sitä kului 52 grammaa, joten saan vielä toisen samanlaisen parin jäljelle jääneistä langoista. Nämä syntyivät kolmosen pyöröpuikoilla.

SYTYCK:ssä olen päätymässä perinteisiin kuvioneulemalleihin ja harjoitustahan tuo kirjoneule vaatii. Pienenä harjoituspalana neuloin Pojalle unisukat SeiskaVeikasta (63 g). Pääkallokuvioihin sain innoituksen Harras harrastus -blogista. Joustinneule nilkassa tuntui hyvältä ajatukselta, mutta ei sitten käytännössä ollutkaan. Kirjoneuleosuus vaati pientä vetämistä ja kiskomista ennen kuin asettui paikoilleen mutta täytyy sanoa, että olen iloisesti yllättynyt siitä, millaista siitä tuli. Harjoittelua tämä tanssityyli kuitenkin vaati vielä ja paljon.

SYTYCK ideat alkavat vähitellen hahmottua, mutta niistä saatte oman postauksen jossain vaiheessa alkavaa viikkoa.

Sitten onnistuin jossain mielenhäiriössä saamaan aikaan tällaisen päättelyrajoitteisen painajaisen. Nämä esittelen oikein päin, kunhan saan kaikki 88 langanpäätä pääteltyä seuraavien FUFO-tempausten aikana.

Kompurointia Hollywoodissa

Eivät ole ihan putkeen menneet SYTYCK:n Hollywood-viikot omalta osaltani. En ole oikein päässyt sinuiksi oman haasteeni kanssa ja muutenkin ovat käsityöt jääneet vähille parin viime viikon aikana.

Aloitin teemaan valmistautumisen tutustumalla neulonnan historiaan. Jos kerran lähdetään etsimään sitä perinteisimmistä perinteisintä mallia, niin pitäähän mennä niin pitkälle kuin pääsee. Ensimmäiset varsinaisesti neulomalla tehdyt säilyneet esineet ovat ns. koptilaiset sukat, jotka ovat n. vuodelta 1000 aaj. Ensimmäinen ajatukseni oli lähteä tekemään kopiota noista sukista. Haluan kuitenkin tehdä jotain sellaista, jota myös käyttäisin muualla kuin kotona, joten luovuin ajatuksesta. Hetken aikaa harkitsin ryhtymistä muotoonneulottujen ylipolvensukkien tekemiseen ohuesta puuvilla- tai silkkilangasta, mutta luovuin tästäkin ajatuksesta.

Seuraavaksi siirryin lähemmäksi nykyaikaa ja tutustuin suomalaisiin perinneneuleisiin. Villapaita on hieman liian suuri työ tähän vuodenaikaan, mutta kirjoneulelapaset alkoivat kiehtoa. Omasta kirjahyllystäni löytyi latvialaisia lapasmalleja esittelevä kirja ja ystävältä sain lainaksi myös Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Nyt yritän epätoivoisiesti keksiä, miten näitä kuvioita jalostaisin, lapasten neulominen ohjeen mukaan tuntuu hirvittävän mielikuvituksettomalta ja vaatimattomalta (onhan oma lajini Freestyle). Mutta ainakin yhdet kirjoneulelapaset lupaan neuloa tämän haasteen aikana, ihan ohjeen mukaan :-).

Neulonnan historiaa:
Suomeksi: Käspaikka
Englanniksi: Knitty, Dar Anahita: Medieval Egyptian Knitting 1

Lippiksiä ja myssyjä

Taisinkin mainita aiemmin, että sain Kristiinalta tunikan helman tuunattavaksi. Koska tapasimme sytomyssytapahtumassa, hän ehdotti, että tekisin siitä myssyn. Innokkaana aloitin saman tien, enkä hoksannut ottaa kuvaa lähtötilanteesta. Valmiina oli vihreä-valkoinen soiro, jonka yhdistin lieriöksi, virkkasin päälaen ja huolittelin reunan. Siinä vaiheessa myssy näytti vielä hieman epämääräiseltä, mutta kastelin sen huuhteluainevedessä ja vedin päätukin päälle kuivumaan. Myssyhän siitä tuli kuin tulikin.

Poika pyysi virkkaamaan lippiksen turkoosista langasta. Lankakorista löytyikin sopivan väristä Blend Bamboo -lankaa ja virkkasin lippiksen omasta päästäni Flapper hat:n hengessä. Käytin kaksinkertaista lankaa, jotta sain lippiksesta riittävän tukevan. Lankaa kului yhteensä 68 grammaa. Kuva on vauhdikas, kun kuvauskohde ei ollut kovinkaan suotuisalla tuulella.

Hiljakseen olen virkkaillut myös muutaman myssyn ja lippiksen sytomyssykeräykseen. Osa langoista on kevään sytomyssytapahtuman lahjoituslankoja, osa on omista varastoista. Suurin osa Novitan tehtäänmyymälän muuttomyynnistä ostamistani Bambu-langoista on nyt käytetty. Eikä yhtään harmita, ettei tullut ostettua enempää. En yhtään tykännyt langan tunnusta, se oli jotenkin lötköä. Kaksinkertaisena siitä sai kivoja lippiksiä, mutta simpukkamalli on liian tönkkö.

Flunssa on tällä viikolla vienyt voimat ihan täysin. En ole muutamaa sukkakerrosta lukuun ottamatta tehnyt yhtään mitään käsitöihin liittyvää. En ole myöskään yhtään jaksanut käydä lueskelemassa muiden blogeja ja pahoittelenkin, etten ole jättänyt komentteja yhtään mihinkään. Toivottavasti tämä jo vähitellen antaa periksi.

SNY ja SYTYCK

Aikamoista salakieltä alkaa olla tämä käsityöharrastus nykyään :-)

Sain tiistaina vihdoin kauan odottamani Salainen NeuleYstävä-pakettini. Sieltä löytyi neljä kerää Sirdarin Just Soya -lankaa, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Se alkoi huudella pääsyä unisukiksi, mutta aika näyttää, mitä siitä tulee. Lankojen lisäksi paketissa oli ihania turkoosin sävyisiä nauhoja, kurkkupastilleja ja sny:n itse (?) piirtämä ihastuttava norsu-kortti. Pienessä paperilaatikossa on jalkasuolaa. Kiitos Sny!

Kuten jo aiemmin kerroinkin olen ilmoittautunut myös So You Think You Can Knit -tempaukseen. Tällaisen haasteen sain emolta: Haasteesi on VALSSI ja FOXTROT. Haasta itsesi tutustumaan neuleiden historiaan! Ehkä olet ennenkin tehnyt jonkin perinneneuleen? Mutta onko sinulla haisuakaan tekniikan tai mallin alkuperästä?! Tai hoida homma toisin päin: inspiroidu toteuttamaan jokin työ sen taustatarinan pohjalta!

Ensin oli vähän, että höh ja pöh, mutta sitten muistin, että koko homman ideahan oli itsensä haastaminen ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen. Tämä haaste vaatii netin ja kirjojen selaamista ja aion nyt aluksi keskittyä siihen. Yksi ajatus on jo syntynyt, mutta pidän sen toistaiseksi vielä itselläni.

Huovutusopissa

Pääsin viikonloppuna osallistumaan Elina Saaren huovutuskurssille. Vesi, saippua, hiki ja melkein kyyneleetkin lensivät kaaressa, kun pistimme tuulemaan. Työ toteutettiin Elinan kehittämällä nuno-tekniikalla, joka osoittautui teknisesti yllättävän helpoksi. Vaikeampaa oli saada kuviot osumaan oikeisiin kohtiin. Elina kuitenkin auttoi välillä hyvinkin radikaalilla tavalla ja uskoisin, että kaikki muutkin kurssilaiset lähtivät kotiin tyytyväisinä ja onnistunut työ mukanaan.

Lähtökohtana työlle oli Elinan käsin värjäämä esihuopa, jonka päälle laitettiin kuvioita teollisesta huovasta ja kaikesta muusta kivasta. Päälle silkkisifonki ja vähän merinosilkkiä kiiltoa antamaan. Ja eikun huovuttamaan, rullaamaan ja heittelemään.

Epäusko meinasi iskeä, kun sain kankaani huovutettua ja se näytti liian pieneltä. Venytyksen ja muokkaamisen jälkeen siitä tuli kuin tulikin juuri sopiva. En aloittaessani osannut ajatella, että siitä tulisi niin tyköistuva ja lyhyt.

Tällainen siitä sitten tuli. Sivusaumat ja kädentiet ovat tosin vielä ompelematta. Sunnuntaina en saanut liivin muokkaamisen lisäksi aikaan muuta kuin tuon kukkasen. Olen kuitenkin kurssin antiin ja aikaansaannoksiini todella tyytyväinen. Elina itse on aikamoinen elämys ja hänestä joko pitää tai ei. Minä pidin ja voisin osallistua hänen kurssilleen toistekin.