Tintin luomukset

Mistä näitä pipoja oikein tulee?

2012-01-22T23:10:00.000+02:00

Tammikuu on pipokuu - ainakin minulla. Tällä kertaa vuorossa oli kertakaikkisen ihana FALLenLEAVES-pipo (ravel-link). Suomenkielisen ohjeen saa Joensuun Käsityövakasta, kun ostaa langat hattuun. Suosittelen tätä ohjetta lämpimästi.

Omista varastoista ei löytynyt sopivaa lankaa ja halusin tällä kertaa tehdä mahdollisimman tarkasti ohjeen mukaan. Läksin etsimään ohjeen lankaa eli Rowanin Felted tweediä (175 m / 50 g). Tikatan Rowan-valikoimista ei sitä löytynyt, enkä viitsinyt lähteä kaupungille. Siispä ryhdyin miettimään muita vaihtoehtoja. Tikatassa ainoa jokseenkin samaan metrimäärään yltävä lanka oli Sandnesgarnin Sisu (160 m / 50 g). Tulipa sitäkin kokeiltua. Ihan mukava peruslanka, mutta ei herättänyt suuria tunteita. Ohjeen tiheydellä sain omaan päähäni sopivan pipon 56 cm -ohjeella. Neuloin puoli mallikertaa lisää pituutta, sillä halusin käyttää langan mahdollisimman tarkkaan (jäljelle jäi 3 g).

Katsastin myös Villavyyhdin valikoiman ja sieltä löytyi täsmälleen oikean vahvuista lankaa - Elsebeth Lavoldin Silky wool. Lanka on ylellinen yhdistelmä villaa (65%) ja silkkiä (35%). Lanka on myös tweedmäistä ja sopii malliin paremmin kuin sileä Sisu. Hankalin vaihe koko prosessissa oli saada lanka kerittyä. En tiedä, miten onnistuinkaan sotkemaan vyyhdin ja kerimiseen menikin tuplasti aikaa normaaliin verrattuna. Aluksi minua myös häiritsi silkin haju, mutta siihenkin tottui vähitellen. Lanka oli nahkeampaa neulottavaa kuin Sisu, mutta pidän tästä versiosta itse enemmän. Uskalsin osta vain yhden vyyhdin ja siitä jäi samaiset 3 grammaa jäljelle.

Pitsikuvio on kaunis ja helposti muistettava. Muistin toista pipoa tehdessäni kuvion ulkoa ja neulominen onnistui neuletapaamisessakin. Malli on nerokkaan kaunis. Pidän erityisesti siitä, että lehtiruodit alkavat jo joustinreunassa ja jatkuvat keskikavennuksiin asti. Pipo on erityisen kaunis ylhäältä katsottuna. Onneksi olen lyhyt, joten joku saattaa jossain tilanteesta päästä nauttimaan tästä näkymästä. Eiköhän näitä lehtiä tipu täällä myöhemminkin :-)

Ja arvatkaa, mitä on tälläkin hetkellä kesken?

Addiktio

2012-01-19T22:01:00.000+02:00

Mitä tekee käsityöaddikti, kun omasta työstä loppuu lanka? Neuloo kaverin työtä, vaikka se olisikin BEIGEä isoveikkaa :-). Muutaman kerroksen sain tehtyä ja samalla sain kaupattua pois omat isoveikan jämät. Loppujen lopuksi taisin jäädä voiton puolelle. Välillä tosin pitäisi ihan harjoitella sitä, että istuisi vain tekemättä mitään. Kauankohan jaksaisin?

Masokistineuloja tai tässä tapauksessa masokistivirkkaaja on taas saanut nautintoa tuhotessaan lankakorinsa kammottavuuksia. Jostain kirpparilta on joskus tarttunut mukaan vajaat kaksi kerää Novitan Maxia. Olen joskus käyttänyt tätä lankaa kangaspulla kutoessani ja tuntuma oli ihan positiivinen. Virkkaaminen tästä langasta oli suoraan sanottuna tuskallista.

Pakkohan langat oli kuitenkin käyttää ja niistä syntyi yksi lippamyssy ja yksi kipa-mallinen sytomyssy. Viimeksi mainittu sopii lapselle tai pienipäiselle miehelle eikä tule ihan korville asti. Lankaa kului yhteensä 155 grammaa, joista aika tarkkaan 100 grammaa lippamyssyyn. Tämän projektin nautinto-osuus oli lankavaraston tyhjentämisessä. Nopeammin se tietysti kävisi lahjoittamalla langat pois, mutta se tuntuu vähän huijaamiselta.

Kiitokset kaikille ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Joku kysyi, mistä olen saanut käyttämäni mallit.Osallistuin Ravelryn 2011 Crochet Block-A-Month CAL -ryhmään ja sieltä sain linkit ohjeisiin. Tällekin vuodelle on taas oma ryhmänsä ja vielä ehtii hyvin mukaan. Itse en ole ihan varma osallistunko vai en. Jämälankoja ei ole enää peitollista, enkä osaa tällaiseen projektiin varta vasten lankaa ostaa. Mutta parempi olla sanomatta mitään. Mieli saattaa tässä matkan varrella muuttua :-).

Tropiikin kukkia

2012-01-14T22:05:00.001+02:00

Tämä projekti on alkanut aikalailla vuosi sitten, kun ilmoittauduin Ravelryssä Crochet Block a Month 2011 -ryhmään. Jaksoin tehdä tammi-huhtikuun palat suunnilleen oikeaan aikaan aina mallin ilmestyttyä. Touko- ja kesäkuun palat tein KYHäilyinä ja lopus palat oli tarkoitus tehdä KyJy-töinä, mutta toisin kävi. Yhden palan sain aloitettua ja siihen se homma silloin jäi.

Joulun jälkeen palat palasivat mieleen ja päätin tehdä peiton valmiiksi. Sainkin palat virkattua viime vuoden puolella, mutta suurin työ oli vielä edessä. Koska kaikki palat on tehty eri mallilla, ovat ne myös hieman eri kokoisia. Muutamaan jouduin virkkaamaan lisää ja taisinpa yhdestä purkaa kerroksen. Kesäkuun palan purin puoleen välin, kun reunat olivat niin kuperat, ettei niitä olisi saanut mitenkään nätisti ommeltua mihinkään.

Pitkään mietin, millä värillä ja miten palat yhdistäisin. Kaikkia muita vaihtoehtoja harkittuania päädyin virkkaamaan palat yhteen marttasinisellä langalla. Peitosta tuli aika pieni ja hetken harkitsin, että olisin virkannut paljoa vielä lisää. Ihastuin kuitenkin lokakuun palan värien kulkuun niin kovasti, että päätin tehdä koko peitolle reunuksen samalla tavalla. Viimeiset kerrokset olivatkin aika pitkiä :-)

Peitto on virkattu pääosin varastosta löytyneistä 7 veljestä -langoista. Oranssia jouduin ostamaan lisää, kun se loppui kesken, enkä malttanut odotella pääsyä kavereiden varastoille. Peitto painaa 1126 grammaa, joista 803 grammaa kirjaan tämän vuoden langankulutukseen (loput on kirjattu viime vuonna).

Aika ihana tuli!

Tässä vielä linkit ohjeisiin:

Tammikuu - Maggie's square

Helmikuu - Pineapple blossom

Maaliskuu - Starbust flower

Huhtikuu - Lace petals

Toukokuu - I love the V-Stitch

Kesäkuu - The Efflorescent Window (ravel-link)

Heinäkuu - Yarn clouds

Elokuu - Nordic star

Syyskuu - Kata

Lokakuu - Chocolate Delight

Marraskuu - Remember me

Joulukuu - Snowfall 112" square

Pipo, jos toinenkin

2012-01-10T20:48:00.000+02:00

Kaveri kysyi viime vuoden lopulla, voisinko neuloa muutaman pipon hyväntekeväisyyteen. Ennen joulua oli muita kiireitä, mutta päätin ryhtyä hommiin heti vuoden alusta. Olisin saanut projektia varten lankaakin, mutta Aloitin kuitenkin oman lankavaraston "aarteilla".

Ensimmäisenä puikoille pääsi jo poistopussissa ollut Novitan Aino.Siitä valmistui ensimmäisenä Mario-myssy (ravel-link). En ollutkaan vielä tätä mallia kokeillut. Neuloin niin innokkaasti, että korkeutta tuli hieman liikaa, mutta en kuitenkaan lähtenyt purkamaan vaan annoin olla. Lapset ja teinit pitävät isoista pipoista, eikö vain?

Seuraavaksi Ainosta valmistui Jacques Cousteau -pipo ja perusribbipipo vähän erilaisella kavennuksella. Jälkimmäiseen piti hakea jatkoa Isovelilangasta. Onneksi oli juuri värimaailmaan sopivaa lankaa varastossa.

Mario-myssyn ohjeissa mainittii Novitan Mambo ja muistinkin, että minulla on jossain korin pohjalla yksi kerä sitäkin. Tämä Mario jäi puolestaan hieman lyhyeksi. Lanka olisi riittänyt pariin lisäkerrokseen, mutta en viitsinyt purkaa, joten tein loppulangasta tupsun. Tämä myssy tuo mieleeni Where's Wally -kirjat, joten nimesin sen Wallyksi. Tosin huomasin juuri, että Wallyn pipossa on valkoistakin.

Anu löysi jostain Capucine-myssyn mallin ja niin minäkin siitä innostuin. Nyt pääsi puikoille hyvin marinoitunut Gjestalin Cortina-lanka (Lankamaailman aloittaessa tuli ostettua yhtä ja toista, kun kerran halvalla sai). Ihan eivät ole mittasuhteet kohdallaan, mutta piposta tuli kuitenkin kouluikäisen päähän sopiva, joten saa lähteä myös tällaisenaan matkaan.

Cortinaa oli myös valkoisena, mutta en viitsinyt tehdä toista Capucinea. Enkä jaksanut kaivella pipomallejakaan, joten päätin tehdä omasta päästä. Olen joskus jossain nähnyt tällaisen päälaelta kurotun pipon jossain ja päätin kokeilla. Olisi ehkä sievempi ohuemmasta langasta, mutta omasta mielestäni tästä tuli ihan hauska. Anu ja Poika eivät ole asiasta samaa mieltä, mutta saapi tämäkin Jauhosäkki-pipo lähteä maailmalle.

Nyt meni päällimmäinen pipotus ohi, mutta saatan vielä palata aiheeseen, kunhan saan palautetta siitä, millaiset pipot parhaiten tekevät kauppansa (toim. huom. menevät hyväntekeväisyyteen, vaikka kauppa-ilmaisua käytänkin). Lankaa näihin pipoihin kului aika lailla puoli kiloa. Tämän projektin suurn nautinto oli saada pitkään nurkissa pyörineitä ei niin ihania lankoja liikenteeseen.

Nyt voin hyvällä omallatunnolla jatkaa virkkausprojektiani.

Nautinnollisia talvipäiviä!

Omituisia ompeluksia

2012-01-09T19:14:00.000+02:00

Muistan lapsuudestani erittäin elävästi naisen logiikkaa parjaavan sketsisarjan. Ilmeisesti naisen logiikasta johtuuu se, etten ihan aina ymmärrä miehen logiikkaa. Ainakaan tuon omani.

Hänellä tuntuu välillä olevan (liiankin) suuri luottamus ompelutaitoihini ja olenkin muutamaan kertaan joutunut tuottamaan pettymyksen. Tällä kertaa hän sanoi tarvitsevansa uimahousuihinsa riputuslenkin, johon voisi ripustaa silmälasikotelon uinnin ajaksi. Tapani mukaan yritin kiemurrella tehtävästä eroon ja ehdotin, että hän ripustaisi silmälasikotelon uimahousujen kiristysnaruun. Solmu on keskellä edessä, joten asiaa kokeiltuamme päätimme luopua ajatuksesta.

Niinpä hän sitten kävi kaivelemassa solkilaatikkoani ja valitsi sieltä karabiinilukon ja avainrenkaan. Lukon ompelin uimahousuihin ja avainlenkki kiinnitettiin silmälasikoteloon. Ihan hyvin kuulemma toimi. Tosin yhä edelleen mietin, etteikö niillä vahvuuksin olevilla uimalaseilla pärjäisi pelkältään siellä altaan puolella...

Miehelle

2012-01-07T21:09:00.001+02:00

Kävi taas klassisesti ja Miehelle suunnitteilla ja tekeillä ollut neulelahja jäi kesken eikä ehtinyt pukinkonttiin. Onneksi oli muita lahjuksia varattuna, joten ei tuo joutunut tyhjin käsin aattoiltana istumaan. Miehelläni on nimipäivä heti näin vuoden alussa, joten otin itseäni niskasta kiinni ja tein lahjan valmiiksi nimipäivälahjaksi.

(Picasa ei nyt syystä tai toisesta suostu kääntämään kuvaa, enkä jaksa vääntää.)

Pipo on vanha tuttu Cousteau-pipo. Muutin hieman kavennuksia. Jätin ehjäksi kolmen oikean silmukan ryhmän ja kavensin ihan tavallisessa kaksi oikein yhteen -kavennuksella. Mielestäni kavennuksesta tuli näin kauniimpi kuin ohjeen mukaisella kavennuksella. Siitä en tahdo oikein saada siistiä. Lanka on uutta lempilankaani - Cascade 220 superwash sportia (100% merinovillaa). On meinaan todella pehmeää lankaa, jota on ihana neuloa. Koska minulla on tiukka käsiala, tikuttelin lankaa 4,5 mm puikoilla.

Alkuperäinen suunnitelma oli neuloa kaulaliina (pipo tuli vähän niin kuin siinä sivussa). Aloin neulomaan Cerus-kaulahuivia (ravel-link), mutta se ei vain istunut tälle langalle tai käsialalleni. Se vaatisi ehkä vähän paksumman langan toimiakseen. Linen stitch jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä ja sitä täytyy kokeilla uudestaan myöhemmin.

Jotain jujua piti kaulahuiviin kuitenkin keksiä ja inspiraation sain Hitchhiker-huivista. Tämä kaulaliina vaati hieman enemmän viimeistelyä kuin esikuvansa, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Huivi sai nimekseen Corona, kun värinsäkin puolesta tuli aurinko mieleen. Miehen yksinkertaistettu fysikaalinen selitys: corona on jotain esinettä ympäröivä hohde. Kruunukin on samaa alkuperää ja reunan muotoa voisi sanoa myös kruunumaiseksi (suureelliset selitykset täällä tällä kertaa).

Pipo painaa 66 grammaa ja huivi 114 grammaa. Jäljelle jäänyt nöttönen painaa 20 grammaa, joten kerrankin olen saanut vyötteen lupaaman määrän lankaa. Suunnitelmien muuttuessa ja laajentuessa kävin hakemassa lisää lankaa kahtenkin otteeseen (kun nyt yritän olla ostamatta varmuuden vuoksi -lankaa).

Kaikkein oleellisinta on kuitenkin se, että myös Mies on tyytyväinen kaulahuiviinsa ja pipoonsa. Ovat kuulemma lämpimät ja huivi on pehmeämpi kuin vanha kaulahuivi. Josko tänä vuonna pääsisi tekemään lisää neuleita hänelle.

Pääasioita

2012-01-06T16:08:00.000+02:00

Vuosi on alkanut päähineiden parissa. Olen monesti voivotellut sitä, että en tahdo oikein löytää itselleni sopivaa hatun/myssyn mallia. Tässä viimeisin yritykseni. En ole ihan varma, mitä tästä ehdokkaasta ajattelen, mutta koekäyttöön pääseen kuitenkin.

Malli on Double Crossed (ravel-link) ja lankana suloisen pehmeä Rowanin Lima. Malliin olisi sopinut ehkä paremmin joku tiukkarakenteisempi lanka, niin kuviot olisivat tulleet paremmin esille. Myssy tuntuu kuitenkin ihanan pehmoiselta ja lämpöiseltä päässä ja se on pääasia. Olisi ilmeisesti pitänyt tehdä resori vieläkin pienemmillä puikoilla (resori 4,5 mm, muu 5,5, mm), jotta se olisi riittävän tiukka. Nyt tuntuu myssy vähän valahtavan silmille. Lankaa tosin jäi jäljelle, joten voisin yrittää viritellä tuohon jotain kiristyssysteemiä.

Halusin saada myssystä mahdollisimman laajan, joten kastelin sen ja pingotin kattilan kannen päälle (kun kaikki lauttaset olivat liian pieniä). Hetken aikaa pyörin ympyrää ja mietin, mihin saisin sen laitettua kuivumaan. Sitten keksin ripustaa sen roikkumaan, kun kannessa on sopivasti tuo kahva. Tällainen ufo meillä keikkui sitten kylppärissä.

Onnistuneempi myssykokelas on tämä hyvän ystäväni virkkaama baskeri. Lanka on riittävän jäykkää, joten se ei löpsähdä samoin kuin tuo omani. Tämä myssy lämmittääkin enemmän, kun se on jonkun muun varta vasten minulle tekemä. Kiitos Ketturouva!

Puikoilla on tällä hetkellä yllättäen lisää pipoja. Niistä lisää lähipäivinä. Otan myös ilolla vastaan ehdotuksia hyvistä hattu- ja baskerimalleista. Mikään kovin tiukkapippoinen ei minulle kuitenkaan sovi.

Herkkupurkki

2012-01-04T16:31:00.000+02:00

Ostin itselleni ennen joulua tälläisen herkkupurkin. Laittaisinko siihen pipareita? Vai kenties suklaata? Hedelmätkin voisivat näyttää oikein kauniilta.

Täytin sen kuitenkin toisenlaisilla herkuilla.

Ensimmäiseksi silmäniloksi pääsivät ihana Handu-lanka, suloinen Hopeasäie ja muistutukseksi vyyhti Tindeä. Viimeksi mainitusta olisi tarkoitus neuloa äitille Lady February sweater.

Äitin kanssa lankojani järjestellessä tuli mieleen, miksi niitä kauniita lankoja tunkee sinne kaappiin piiloon. Monet ovat niin kauniita, että ansaitsevat päästä näytille. Vaikkei tämä mitään uusi idea olekaan olen iloinen, että sain sen aikaan.

Tarkkaavaisimmat lukijani ovat ehkä huomanneet, että olen aloittanut uuden vuoden lankakaupoilla. Kävin hakemassa lankaa jo mainittuun FLS:ään ja samalla täydensin joululahjaksi saamaani Brisiä (500 g ei ihan riitä neuleeseen minulle). Kaupanpäällisinä sain sitten ihanaista Raggegarnia (ja kaverin kaupanpäälliset myös). Siitäkin on peitto tekeillä ja päätin, että kunhan saan sen valmiiksi saavat tällaiset ilmaislangat jäädä kauppaan.

On täällä saatu valmistakin aikaan, mutta päivät ovat ehtineet mennä ohi ennen kuin olen saanut kuvia otettua. Jos vaikka huomenna.

Uusi vuosi, mitkä kujeet

2012-01-02T20:50:00.000+02:00

Uusi vuosi - uudet kujeet? uusi vuosi -vanhat kujeet?

Monissa blogeissa esitellään nyt viime vuoden saavutuksia, inventoidaan lankavaraston kokoa, kartoitetaan keskeneräisiä töitä, tehdään lupauksia ja suunnitelmia.

Viime vuonna tuli neulottua paljon. Lankaakin tuli ostettua enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Keskenerisiäkin töitä on muutama. Tuli opittua monta uutta tekniikka ja kokeiltua monta uutta lankaa. Olen saanut uusia neulojaystäviä niin virtuaalimaailmassa kuin sen ulkopuolella. Olen saanut nauttia myös vanhojen ystävien hyvästä seurasta.

Olen tässä pari päivää miettinyt, minkälaisia käsitöihin liittyviä uudenvuoden lupauksia voisin tehdä (ostaisin lankaa vain tarpeeseen ja neuloisin vanhoja pois, pitäisi askarteluhuoneeni ja harrastusvälineeni kurissa ja järjestyksessä, kokeilisin sitä ja tätä ja tota uutta, jne...)
.
Aikani mietittyäni päädyin seuraavaan lupaukseen: Aion nauttia täsät harrastuksestani täysin rinnoin ja kaikin mahdollisin tavoin. Joskus se tarkoittaa grammojen laskemista ja lankavaraston tuhoamista. Toisinaan istumista iloisessa ja nauravassa neulojaseurassa milloin missäkin. Se voi tarkoittaa uusiin lankoihin tutustumista ja vanhojen tuttujen ihanien uudelleen kohtaamista. Enimmäkseen varmaan tulee kuitenkin olemaan hiljaisia rauhallisia hetkeä sohvan nurkassa tehden sitä, mikä kulloinkin tuntuu kaikkein mukavimmalta.

Ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa aion nauttia kupposen hyvää kahvia.

Nautinnollista neulevuotta kaikille!

2011-12-31T11:36:00.001+02:00

Kiitokset kaikille ihanille ystäville kuluneesta vuodesta!

On täällä käsitöiden blogistaniassa niin mukava olla.

Oikein hyvää ja neulokasta vuotta 2012!

t. Tintti

Pukinkontista

2011-12-30T14:14:00.001+02:00

Joulupukki on ollut antelias myös minulle. Yllättäen aika monet lahjat liittyvät tavalla tai toisella käsityöharrastukseeni. Sain pari kaunista muistikirjaa, joista toisessa oli kannessa neulepintaa, lahjakortin lankakauppaan ja varmuuden vuoksi ostin itse itselleni vaihtopäiden säilytyspussukan. Ihanaa on saada myös muiden tekemiä käsitöitä. Tänä vuonna sain villasukat, itsetehtyä kuorintavoidetta, nappeja ja ihanan kirjaillun puseron. Viimeksi mainittu on äitini käsialaa ja minulla on useampi kirjottu paita ollut ahkerassa käytössä vuosien ajan.

Napit sain Anulta. Miten yllättävä värivalinta :-)

Pukinkontista löytyi myös lankaa, ettei vaan loppuisi kesken. Molempia olen pyöritellyt, mutta en ole tullut ostaneeksi. Tinde päätynee kauluriksi uuden talvitakkini kaveriksi (tulis vaan se talvi) ja Brisistä teen varmaan jonkun neuletakin. Malli on vielä hakusessa.

Kävin viimein tutustumassa Tampereella Lankaideaan, eikä sieltä voinut tyhjin käsin lähteä. Tämän ihanan langan valmistus on kuulemma lopetettu, joten enempää ei ole saatavilla. Arvelin kuitenkin saavani huivin neulottua yhdestä vyyhdistä.

Hopeasäikeen Pirre toi viimeisiin Viltamiin puodin pitäjille aivan ihanan väristä lankaa ja kysyin, olisiko sitä olemassa lisää. No olihan sitä ja sain vyyhdillisen eilen. Sukkalankaahaan tämä Hopeasäie Basic on, mutta en tiedä raaskinko siitä sukkia neuloa.

Yltiöpäisesti uhkasin lopettaa langan ostamisen jo marraskuun puolessa välissä. Sen jälkeen taloon on tullut lankaa 1,5 kg. Niinpä.... Ensi vuonna olisi tarkoitus pienentää varastoa vähän reilummin. Tänä vuonna se on kutistunut reilun kilon verran (tarkat lukemat tulevat heti alkuvuodesta, sillä täällä on vielä muutama melkein valmis työ, joka saattaa ehtiä tämän vuoden kirjanpitoon).

Kaikille oikein mukavaa äitini syntymäpäivää!

Äidille

2011-12-29T10:01:00.000+02:00

Äiti osti viimeksi Helsingissä käydessään Villavyyhdistä vyyhdin KnitLob´s Lairin Väinamöistä.Väri on kaunis semisolidi Vadelma. Hän ilmoitti jo silloin, ettei tarvitse jouluksi ottaa omia käsitöitä mukaan, sillä saisin neuloa hänelle huivin kyseisestä langasta. Omat työkalut piti kuitenkin ottaa mukaan.

Jouluaamuna sitten asetuimme Ravelryn loppumattoman mallirunsauden ääreen ja ryhdyimme etsimään sopivaa ohjetta. Itse katselin sillä silmällä erityisesti c-kirjaimella alkavia ohjeita, sillä Ravelryn aakkooshaasteessa oli cee vielä tekemättä. Aikamme katseltuamme päädyimme Chandra-huiviin (ravel-link).

Ohjeessa oli käytetty paksumpaa lankaa, kuin mitä minulla oli, mutta metrimäärä näytti riittävän. Valittavana oli kolme kokoa ja valitsin kaikkein suurimmaan, jotta huivista tulisi riittävän iso ohuemmallakin langalla. Pidän hyvin paljon tällaisista huiveista, joisssa suurin työ tehdää heti alussa ja loppumatka onkin vain pelkkää laskettelua. Ensimmäisä kertaa neuloin sellaisen mallikuvion, jossa tapahtuu myös nurjalla puolella. Yllättäen huomasin, että kirjoitetun ohjeen seuraaminen oli helpompaa kuin kaavion.

Sain pitsireunan valmiiksi joulupäivänä. Onneksi, sillä tapananinpäivän aamuna, kun jatkoin neulomista, sähköt katkesivat. yllättäen. Vaikka oli jo päivä, niin hämärää oli joka tapauksessa. Suoran osuuden tekeminen onnistui hyvin ilman valoakin ja huivi valmistui vauhdilla, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Sähkökatko kesti vain reilun tunnin, joten pitkään emme joutuneet siitä kärsimään. Toisin on ollut muualla. Sain huivin valmiiksi ja pingotukseen tapaninpäivän iltana. Lankaa kului 85 grammaa, joten se riitti vallaan mainiosti, eikä tarvinnut missään välissä jännittää langan riittävyyttä.

Yritin valokuvata huivia tiistaina, mutta tuuli oli vielä niin kovaa, ettei huivi pysynyt paikallaan. Seuraavana päivänä sain huivin paikoilleen äidin harteille ja valokuvattua kunnolla. Tämä on Hullun HuiviVuoden 21. huivi. En asettanut itselleni mitään tiukkoja tavoitteita huivimäärästä, mutta aikamoinen läjä niitä on tässä vuoden aikana syntynyt. Jos laskisin hihattimetkin lukuun mukaan, olisin saanut aikaan melkein huivin kahdessa viikossa. Ja huivihulluus jatkuu vaan, kun koko ajan löytyy uusia ihania malleja.

Rauhallista Rauhan-päivää!

Sukkia suvulle

2011-12-27T21:35:00.000+02:00

Sukkasadon aikana en saanut kuin vaivaiset kaksi sukkaparia aikaan. Ei sukituttanut sitten yhtään. Eikä olisi sukituttanut senkään jälkeen, mutta menin tiedustelemaan veljen vaimolta, mitä itsetehtyä täti voisi laittaa joululahjapakettiin - Sukkia! Kaikille tytöille (hän mukaan lukien) sukkia!

Eipä siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä sukkia neulomaan. Ravelryn aakkoshaasteissa oli b-kirjain meneillään ja sitä kautta löysin Hannan hauskan Broken seed stitch -mallipinnan. Löysin Lankavakasta sopivan värisen kerän Regian Fjord-lankaa. Sen kaveriksi kaivoin omia ja -marian- Maija-varastoja.

Ensimmäisenä valmistuivat vaaleanpunaiset sukat. Niiden oli tarkoitus mennä vanhimmalle veljentytölle, mutta niistä tuli hieman liian isot. Väritykseltäänkin olivat sellaiset, että alkoivat kertoa haluavansa äitini sukkalaatikkoon. Ei auttanut muu kuin jatkaa tikuttamista. Malli oli onneksi sen verran helppo, että valmista tuli aika nopeasti, mutta samalla sen verran mielenkiintoinen, ettei tullut tylsistyminen matkan varrella.

Pienin veljentytöistä sai tutut junasukat. Paksummasta langasta tehtyinä, niistä tuli isommat. Saattavat olla vielä vähän liiankin isot, mutta parempi niin päin. "Makkarasukat" olivat ensimmäisenä toivelistalla, kun ovat kuulemma ainoat, jotka pysyvät jalassa.

Viimeiseeen isompaan sukkapriin ei riittänytkään Fjord-lankaa koko matkalle, mutta yhdistelin muista sukista ylijääneitä lankoja raidoiksi. Yritin harjoitella erilaisia langan yhdistämistapoja välttääkseni tuhannen langanpään päättelyn, mutta en oikein onnistunut. Jouduin kuitenkin pujottelemaan niitä hörhöttäviä langanpäitä ja lopputulos olisi ollut kauniimpi perinteisellä päättelyllä. Harjoitukset jatkukoot. Lankaa viiteen sukkapariin meni yhteensä 360 grammaa, joista 150 grammaa Fjordia.

Aika hyvä saavutus ihmiseltä, jota ei yhtään sukituttanut. Nyt en kyllä hetkeen aio neuloa yhden yksiäkään sukkia! Onneksi olen ollut sen verran kiltti, että löysin joulupaketistani tällaiset punaiset ihanuudet lämmittämään omia jalkojani. Kiitos!

Isälle

2011-12-25T14:22:00.043+02:00

Lahjojen keksiminen isälle on aika haasteellista. Kun yritän kysyä, mitä hän mahdollisesti tarvitsisi, niin vastaus usein on: "Kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi ja kaupasta saa sen, mitä tarvitsee." Äiti onneksi toimii vakoojana ja tuo minulle ideoita isälle sopivista lahjoista. Tällä kertaa äiti ehdotti, että virkkaisin isälle kalalangasta selänpesiminen.

Virkkaaminen ei oikein napannut, mutta koukkuaminen kyllä. Pesimen koukkusin kaksipäisellä koukkuamiskoukulla ympyränä (eipä tarvinnut ommella saumoja). Musta kalalanka meni edellä ja valkoinen tuli perässä. Ohjeita koukkuamiseen löytyy mm. Kauhavan kangasaitan sivuilta. Minulla ei ole kuin yksi kaksipäinen virkkuukoukku (5,0 mm) ja se oli lankaan nähden hieman liian suuri. Lopputulos on kuitenkin mukavan taipuisa ja epäilen, että kalalanka saattaa pesussa kutistua hieman. Päihin virkkasin lopuksi muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita ja kädensijat myös kiinteillä silmukoilla. 15-säikeistä kalalankaa kului 89 grammaa.

Pidän itse kovasti koukutusta pinnasta. Se on niin ihanan eläväinen. Lopputulos saa onneksi unohtamaan tekemisen yksitoikkoisuuden.

Seurakseen koukuttu selänpesin sai Rantakoski Designsin Marlene Dietrich -pyyhkeen. Meinasin ensin ostaa Kekkosen kuvalla varustetun pyyhkeen, mutta sitten ajattelin, että isä ehkä kuitenkin mielummin kääriytyy Marleneen. Tyytyväinenhän tuo lahjaansa vaikuttaa olevan.

Nyt voi vähitellen paljastella näitä tonttutouhujakin :-)

Hauskaa joulun jatkoa kaikille!

2011-12-23T12:30:00.000+02:00

Iloista, ihanaa, herkullista, nautinnollista, rauhallista, hauskaa, rentouttavaa joulua!

Olkoon se juuri sellainen kuin haluat!

t. Tintti ja muut tontut

Hulluuskohtaus

2011-12-21T18:25:00.000+02:00

Tässä taas jatkoa sarjaamme "En tee sitä, mitä pitäisi, vaan jotain ihan muuta",

Ostin jokunen aika sitten itselleni hihattoman kotelomekon. En kehtaa kuitenkaan näyttäytyä julkisilla paikolla hihattomissa asuisssa eikä vaatekaapista löytynyt mekkoon sopvia hihoja.

Olen jossain vaiheessa ostanut Vanhan sataman messuilta kolme vyyhdillistä (300 g) kauniin punakirjavaa Punta Yarnsin pellavalankaa. En tiedä mikä nuukuuskohtaus iski ostohetkellä, kun en ostanut sitä enempää, vaikka olikin tarjouksessa. Olen lankoja aina silloin tällöin ihaillut ja KYHiin ja KyJyyyn suunnitelmia tehdessäni kaivanut ne esille ja mietinyt, josko niistä saisi jotain. En ole keksinyt.

Kunnes sitten viimein välähti, että hihaton kotelomekko voisi saada hihat juuri tuosta langasta. Ainoa ongelma oli se, että älynväläys tuli taas viime tipassa. Keksin lauantaina, että haluan tehdä toisen Lady Kinan tiistain joulujuhlaan. Puoli päivää meni siihen, että löysin langat (siivoaminen on pahasta, kun tavarat eivät olekaan siellä, missä niiden muistaa olevan). Illalla kahdeksalta ryhdyin hommaan. Onneksi sain kannustusta ihanilta kanssaneulojilta Ravelryssä.

Fiilikset menivät laidasta laitaan; täydestä epätoivosta onnistumisen hurmaan. Ensin epäilin, että vaatteesta tulee liian pieni, sitten jännitin riittääkö lanka. Välillä tuntui siltä, että olisi tärkeämpääkin tekemistä ja aika pitäisi käyttää muuhun. Maanantai-iltana jakku oli valmis, langat pääteltynä ja nappi ommeltuna.

Onneksi jaksoin sinnitellä ja vaientaa järjen äänen. Tämä on ihana! Just sopivan kokoinen ja pituinen ja sopii täydellisesti kotelomekon kaveriksi. Neulottu pinta on kauniin moniväristä ja kiiltävää. Vaate tuntuu mukavalta päällä ja kuulemma näyttäkin hyvältä :-) Muttä ehkä yritän jatkossa saada älynväläykseni vähän aikaisemmin...

Nyt vielä hetkeksi joululahjojen pariin. Enää muutama päivä....

Sun in cold water

2011-12-17T10:37:00.001+02:00

Tämä Sukka-Puffa kerä on jo jonkin aikaa pyörinyt käsityökorissa etsimässä omaa malliaan. Halusin tehdä siitä huivin, kun värit ovat niin ihanan vahvat ja raikkaat. Värjäyserän nimi onkin La Dolce Vita. Mallia vaan ei tahtonut millään löytää. Saajakin oli jo tiedossa ja aika alkoi loppua.

Sitten onneksi näin Ravelryssä TiiQ:n upean verenpunaisen huivin ja löysin mallini: Sun in cold water (ravel-link). Noudatin ohjetta aikalailla kirjaimellisesti ja aloitin virkkaamalla toooodella pitkän ketjusilmukkaketjun. Siitä ketjusta olisi poiminut silmukat melkein kahteen huiviin, mutta parempi näin. Innostuin taas niin tuosta pitsireunasta, etten malttanut laskea työtä pois käsistäni ja se valmistuikin aika nopsasti. Pistin aivot off-asennolle ja tein juuri niin kuin kaaviossa käskettiin. Mallikerran reuna oli selkeä, joten tasaisin väliajoin pääsi korjaamaan virheet muutaman silmukan purkamisella. TiiQ:n rullausvaroituksista huolimata neuloin huivin yläosan sileällä oikealla ja virkkasin reunaan rapuvirkkausta. Rullasihan se jonkin verran, mutta ei ihan mahdottomasti. Lankaa kului 77 grammaa ja neuloin huivin 5,0 mm pitsi-Addeilla.

Pingotus ei sitten sujunut yhtään ja olisin tehnyt sen uudestaan, jos aikaa olisi ollut. Kovasti toivon joulupukilta pingotussettiä, jos se vaikka auttaisi tässä hommassa. Isompi mattokaan ei olisi pahitteeksi, kun yksi huivin kulma olisi pingottunut pidellämmekin, mutta matto loppui kesken.

Sain kuitenkin lahjan valmiiksi ja pakettiin ja saaja kehui huivia kauniiksi. Kuvat eivät tällä kertaa millään tavalla tee oikeututusta huiville, se on luonnossa paljon kauniimpi. Auringonkaipuuni tuli esiin tässäkin työssä, kun mallin nimi on Aurinko kylmässä vedessä. Valoa odotellen...

Viikko aikaa!!!

EDIT: klo 11.15: Olen muuttanut blogin taustan. Näkyykö nyt paremmin?

Näy pimeässä!

2011-12-15T22:46:00.000+02:00

Tämä syksy ja talvi (?) on ainakin täällä etelässä ollut hyvin pimeä. Tällä hetkellä tuntuu, ettei päivänvaloa juurikaan näe. Maanantai-aamuna istuttiin Pojan kanssa aamupalapöydässä kahdeksan maissa ja hän kysyi, miksi piti herätä keskellä yötä. Yöeläimeksi tässä itsensä tuntee. Olisi paljon mielummin karhu ja talviunilla. Tosin mahtavatkohan karhutkaan saada kunnolla unen päästä kiinni näillä keleillä?

Autolla ajaessani olen monta kertaa säikähtänyt yllättäen eteen tullutta jalankulkijaa. Tien pinnan kimallellessa sateen jäljiltä ja vastaantulijoiden valojen häikäistessä ei ole helppoa nähdä pimeinä kulkevia jalkamiehiä. Olenkin sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kulkea heijastinliiveissä, niin että näkyisivät kunnolla. Koirilla ja lapsilla on usein heijastin tai heijastava puku päällä, mutta liian monet aikuiset unohtavat suojata itsensä. Autoilija ei näe sinua, vaikka sinä näkisitkin auton.

Siksi pyörittelinkin heijastinruusukkeita loistamaan pimeydessä. Nämä kaikki ovat lähteneet maailmalle ja toivottavasti ilahduttavat saajiaan. Olen jossain vaiheessa ostanut Prymin rosee-pitsin kudontakehyksen ja pääsin viimein sitä käyttämään. Heijastinnauhaa löytyy omista varastoista ja villalankaakin on muutama nöttönen. Kukkien pyöritteleminen sujui aika nopeasti. Työläin vaihe taisi olla hakaneulan ompeleminen. En ehtinyt punnita kukkia, mutta arvioisin niiden painoksi n. 10 grammaa. Taidan itse kuitenkin pitää enemmän virkatuista heijastinkukista.

Kiitokset mukavista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Toivottavasti Blogger pian taas asettuu aloillen ja näyttää blogini kaikille kiltisti. Kertokaa, jos näin ei käy, niin alan kiusata ylläpitoa.

Viikon päästä päivä alkaa jo pidentyä!

Laiska Kati

2011-12-11T20:55:00.000+02:00

Kuten niin monet muutkin, tein Laiska Kati -huivin aka Lazy Katy (Ravel-link). Suomenkielinen ohje on ollut Modassa (4/2011), mutta kuva on niin onnettoman huono, ettei huivista saa mitään käsitystä. Olinkin iloisesti yllättynyt, kun hoksasin että Ravelryssä monissa projekteissa pyörivän kauniin huivin ohje löytyy omasta lehtipinosta. Ohje ei ihan auennut ensimmäisellä lukemalla, mutta työn edetessä ymmärryskin kasvoi. Mutta kertokaahan viisaammat, mitä reunasilmukalle pitää tehdä. Ohjeessa puhuttiin reunasilmukasta, mutta siinä ei mainittu, pitääkö se neuloa vai nostaa neulomatta. Ärsyttävää.

Nimen perusteella kuvittelin, että malli on poikkeuksellisen helppo laiskalle neulojalle, mutta ei se ollutkaan ihan ongelmaton. Muutamaan kertaan jouduin sovittelemaan silmukoita ja laskemista riitti. Olen monta pitsihuivimallia kuvaillut loogiseksi ja miettinyt, ovatko kaikki sellaisia. Tämä ei sitten ollutkaan looginen ja logiikkaa rakastavana yritin tehdä siitä sellaisen - huonola menestyksellä. Välillä jouduin purkamaan pitkiä pätkiä, kun yritin sovitella kavennuksia kohdakkain. Olisi vain pitänyt seurata ohjetta ajattelematta yhtään mitään.

Lopputulos on kuitenkin kaunis ja mieluisa. Lanka on ohjeen mukaista Regian Hand Dye Effect lankaa ja sitä kului 77 grammaa. Enpä muistakaan, milloin olisin viimeksi tehnyt mitään täysin ohjeen mukaan ja ohjeen mukaisella langalla. Vaihtelua tämäkin :-). Tämä on Hullun HuiviVuoden 18. huivi.

Pukin konttiin sujahtaa tämäkin huivi. Tällä tontulla kiireet jatkuvat, mutta onhan tässä vielä melkein kaksi viikkoa aikaa.

Hys hys

2011-12-08T21:51:00.000+02:00

Tämä joulunalusaika on vähän huonoa tämän blogin pitämisen kannalta, kun on niin paljon kaikkea, mitä ei halua esitellä :-) Radiohiljaisuus tosin johtuu enemmän siitä, etten ole vain ehtinyt kuvata ja kirjoitella. Jotain pientä olen kuitenkin saanut valmiiksikin asti - uusi satsi tagua-avaimenperiä. Näitä on vaan niin mukava tehdä ja siemenet tuntuvat yhä vain niin hyvältä kädessä.

Maanantaina käytiin äitin kanssa Naisten joulumessuilla. Olikin hyvä messuilupäivä, kun ihmisiä oli aika vähän ja liikkuminen ja katseleminen kävi helposti. Oli myös kiva tavata kavereita, naapureita ja nettituttuja. Kaikkein hauskinta oli saada kasvot heles inki -blogin ja Nauravan lampaan Juulille. Tulipahan pieni nöttönen villaakin ostettua, jos vaikka jossain vaiheessa saisi jatkettua kehräysharrastusta.

Löysin myös (ainakin omasta mielestäni) kivoja lahjoja elämäni miehille, mutta niitä ei parane täällä vielä estellä, ettei vaan mene yllätys pilalle.

Tänään käytiin Pojan kanssa viemässä pari lahjaa lähikirkolle annettavaksi vähävaraisten perheiden lapsille. Oli jotenkin niin sydäntäsärkevää ajatella, että jonkun pienen ihmisen joululahjatoive on lelu TAI kirja. Tämän kaiken jouluhäsellyksen ja tavararunsauden keskellä välillä unohtuu se, että kaikilla eivät ole asiat yhtä hyvin. Onneksi on lähipiirissä ihania ihmisiä, jotka muistuttelevat ja herättelevät auttamaan.

Tunnelmallista loppuviikkoa!

Punaista ja turkoosia

2011-12-04T10:37:00.001+02:00

Kaikenlaista olen täällä tällä viikolla tohotellut, mutta mitään valmista ei ole tullut. Muutamat napit sain pitkästä aikaa pyöräytettyä, kun halusin antaa niitä pikkujoululahjaksi. Tein aiemmin millefioripötköt, joissa on pääkallo ja örkki, ja niistä riittää vielä nappiin jos toiseenkin - onneksi. On niiden pötköjen vääntäminen sen verran työlästä hommaa.

Poika teki jossain välissä tällaisen ihanan Marion. Kuvassa ei valitettavasti näy hieno M-kirjain lippiksessa. Lippiksen lipalle kävi huonosti, kun taittui ja murtui ja hukkui vieläpä päälle päätteeksi. Täytyy toivoa, että se löytyy vielä jostain sohvan alta. Eiköhän sen saisi liimattua niin, että pysyisi taas jonkin aikaa. Kateellisena aina seuraan Pojan tekemisen ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Hän vaan ryhtyy toteuttamaan ideoitaan ja on lopputulokseen aina tyytyväinen. Täytyy taas hankkia lisää massaa :-).

Jonkinasteisesta langanostamattomuuspäätöksestä huolimatta olen ostanut lankaa. Villavyyhdistä kävin hakemassa ihan varta vasten lankaa Miehen joululahjaa varten. Vieläkin tuntuu oudolta ostaa lankaa jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten. Ehdin aloittaa työn ennen kuin sain langoista kuvia otettua. Cascade 220 Superwash Sport on aivan ihanan tuntuista ja mukavasti neuloutuvaa lankaa. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Eilen oli taas Silmä, pisto, tikki, takki -markkinat Tieteiden talossa. Annoin itselleni jo etukäteen luvan ostaa lakaa, jos sopivaa tulee vastaan. Ilun hyllyistä pisti heti silmää ihana turkoosi-punainen merino-kashmir-sukkalanka ja se oli pakko saada. Tästä tulee varmaan huivi jossain välissä. Oli vaan niin mun värinen (en ole siis ihan kokonaan muuttanut ostoskäyttäytymistäni).

Mutta jo toistamiseen tämän viikonlopun aikana ostin lankaa tiettyä ohjetta ja projektia varten. Järjestelin perjantai-iltana Ravelry-jonoani ja muistin taas ihanat Double Heelix -sukat. Omasta varastosta ei löytynyt sopivaa lankaparia ja tartuinkin heti Ilun HanDuo-tarjoukseen, kun sen huomasin. Kaikista vaihtoehdoista sai itse valita mieluisimmat kaksi ja päädyin tuttuun ja turvalliseen turkoosin ja petrollin yhdstelmään.

Neulomiset eivät ole oikein menneet putkeen. Molemmat työn alla olevat huivit ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia ja päänvaivaa. Suurimmat ongelmat ovat toivottavasti jo takana päin.

Mukavaa sunnuntaita!

Tonttuperhe

2011-11-29T22:18:00.001+02:00

Nyt niitä alkaa olla liikkeellä... Kurkkivat milloin mistäkin...

Saimme tänään mukavia vieraita kylään ja he toivat tuliaisiksi tällaisen ihanan tonttuperheen. Ajattelin, että joku voisi tästä vielä saada idean joulunajan askarteluihin. Tonttujen vartalo on tehtyä kahdesta villalankaletistä. Pää on massapallo ja huopakankaasta on leikattu lakki sekä tumput ja tossut. Kaulassa on rennosti solmittu villalanka.

Kiitos Pipsa ja Jussi!

Perus-Teet

2011-11-27T19:31:00.000+02:00

Kesäisellä Tallinnan reissulla ostin Pima Cotton -lankaa veljentyttöjen boleroita varten. Koska en ollut katsonut ohjetta valmiiksi, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten paljon lankaa moisiin tarvittaisiin. Ostin siis varmuuden vuoksi tarpeeksi lankaa, viisi kerää kumpaakin väriä. Bolerot nelottuani minulla oli jäljellä kolme kerää kumpaakin väriä ele enemmän kuin olin kuluttanut.

Päivittelin asiaa myös veljen vaimon kuullen ja hän kertoi, että nyt on tyttöjen keskuudessa muotia pitää lyhyttä t-paitaa esim. pitkähihaisen trikoopaidan päällä. Ehdotti, että voisin seuraavaksi tehdä sellaiset. Ajatus jäi muhimaan koko syksyksi.

Joululahjoja miettiessäni, muistin käymämme keskustelun ja lähdin etsimään sopivaa mallia. En vieläkään osannut yhtään arvioida, paljonko lankaa menisi yhteen t-paitaan, joten mietin erilaisia raidoitus- ja kuviointivaihtoehtoja. Ravelryn mallihausta löysin viimein Girl´s Summer Tee -ohjeen (Ravel-link) ja päätin kokeilla sitä. Aloitin pinkillä, kun ajattelin, että se on kasvoja vasten kivempi ja helmaan voisi sitten laittaa mustaa. Eipä tarvinnut jatkaa mustalla. Kolmestä kerästä tuli ihan kivan mittainen t-paita (yhä sillä ajatuksella, että laitetaan jotain muuta).

Toinen t-paita valmistui sitten samalla mallilla ja saman kokoisena. Tytöillä on sen verran vähän kokoeroa, että voivat pitää t-paitoja ristiin niin halutessaan. Muutin hieman ohjetta raglalisäysten osalta ja resoritkin ovat pidemmät sekä hihansuissa että helmassa. Paidat oli todella nopea neuloa, kun pääasiassa sai neuloa posottaa suoraa oikeaa.

Pitihän puseroihin vähän jotain väriäkin saada, joten virkkasin kukkakoristeet. Psykedelianapitkin sopivat tähän värimaalimaan täydellisesti. Koristeissa on hakaneulat, joten ne voi vaihtaa päittäin tai ottaa kokonaan pois, jos tuntuvat liialta.

Nyt on ensimmäiset vartavasten joululahjaksi suunnitellut neuleet valmiina eikä olla edes joulukuussa. Yritän koko ajan sulkea tietoisuudestani pois se seikan, että jouluun on enää vajaa kuukausi aikaa...

Iloista joulun odotusta kaikille!

Ei kahta ilman kolmatta

2011-11-23T20:40:00.000+02:00

Ihastuin viime kesänä Mia Heikkisen Illyria-boleroon (Ravel-link) ja neuloinkin niitä veljentytöille kaksin kappalein. Malli on kaunis ja pidän pitsikuviosta kovasti.Näyttävyydestään huolimatta mallikuvio on helposti muistettava ja looginen. Neuloin tätä muutamassa neuletapaamisessa alkusyksystä, enkä muistaakseni joutunut purkamaan kuin pari riviä jossain välissä.

KyJy-töitä miettiessäni päätin tehdä kolmannenkin boleron samalla mallilla. Langaksi valikoitui jo jonkin aikaa lankakorissa majaillut Sirdarin Just Soya -lankaa. Sain sitä jokunen vuosi sitten neljä kerää Salaiselta neuleystävältä ja se on siitä lähtien odotanut sopivaa käyttötarkoitusta. Boleroon meni 170 grammaa lankaa, kun en viitsinyt tehdä hihoista pidempiä. Hankalin vaihe oli saada vartaloaukosta sopivankokoista. Ompelin hihasaumat ensin liian pitkälle ja sain ährätä itseni boleroon, kun sovitin sitä. Hieman nolotti, kun asukastalolla juttukaverina ollut mukava nuori mies tarjosi apuaan pukemiseen. Purin saumoja hieman, ja nyt saan vaatteen päälle ilman apua.

Alussa tuskastelin kyllä langan laadun kanssa, kun solmuja oli vähän väliä. Laskin, että yhdessä 50 gramman kerässä oli ainakin kahdeksan solmua ja pätkät olivat välillä vain muutaman metrin pituisia. Olisin lähettänyt Sirdalle palautetta, mutta lankaa ei enää ollut valikoimissa, joten luovuin ajatuksesta. Ehkä totesivat sen huonolaatuiseksi ja lopettivat tuotannon. Lanka on pehmeää ja kivan tuntuista iholla, mutta uusien viskoosilankojen tapaan säikeistyi helposti neulottaessa.

Vähän on kesäinen asuste näille marraskuun keleille, mutta onpahan valmiina odottamassa ensi kesää. Säästän teidät tällä kertaa poseerauskuvilta, vaikka edellisen postauksen palaute olikin rohkaisevaa. Pitää varmaan hakea Huippiksen seuraavalle tuotantokaudelle :-)

Kina

2011-11-21T20:42:00.000+02:00

Tuli siis Shallotin kanssa kinaa, mutta onneksi se päättyi hyvin. Puretusta Rowanin Purelife Revivesta tuli Lady Kina ja se on ihana. Aloitin kutenkin varovaisesti ja purin Shallotin alun vasta sen jälkeen, kun olin saanut Kinan kainaloiden alle ja se näytti kivalta.

En tiedä, mikä päähänpinttymä minulle tuli jossain vaiheessa tähän lankaan. Pidän sen tweedmäisestä ilmeestä, vaikka väri itsessään on aika pastellinen. Ehkä minua viehätti se, että se on tehty kierrätetyistä kuiduista (36% kierrätetty silkkiä, 36% kierrätettyä puuvillaa ja 28% kierrätettyä viskoosia). Täytyy tosin tunnustaa, että lanka haisee pahalle ja liian pienillä puikoilla neuloessa oli vielä nahkeaakin. Lady Kinan neuloin reilummilla puikoilla (4,5 mm), että sain laskeutuvan neulospinnan aikaan.

Minua kovasti epäilytti ajatus siitä, että muutenkin runsaan poveni kuorruttaisin laskoksilla, mutta täytyy todeta, että se toimii. Malli oli helppo ja nopea neuloa. Juuri sopivaa neulottavaa niihin tilanteisiin, kun on mukavaa olla jotain tekemistä käsille, mutta aivojen pitää keskittyä muihin asioihin. Tämä on KyJy #22 (vaikkei olekaan luvattu Shallot, on lyhythihainen neule itselleni kuitenkin) ja lankaa kului 420 grammaa. 180 grammaa odottaa vielä lankakorissa kohtaloaan .

Kuvat ovat taas marraskuisia, mutta huomaattehan, että olen katsellut Huippumalli haussa-ohjelmaa ja ottanut siitä opikseni. Pönötyskuvat ovat vaan vielä hirveämpiä ja halusin näyttää, että Lady Kina näyttää hyvältä myös päällä. Tykkään tästä kovasti, vaikkei olekaan tämän vuodenajan vaate. Niska ja kaula jäävät aika paljaiksi ja kaipaisivat lämmikettä. Voisihan tuosta loppulangasta tietysti tehdä jonkinlaisen kaulurinkin...

Aamupuuhia

2011-11-20T22:10:00.000+02:00

"Äiti, gorillalla on päässä reikä!"

Näihin sanoihin heräsin tänä aamuna. Tarkastin gorillan vammat ja totesin ne vaarattomiksi ja korjattaviksi. Puolitokkurassa kävin vessassa ja kun tulin takaisin, Poika istui sohvalla virkkaamassa. "Ei ollut muutakaan tekemistä, niin ajattelin virkata vähän."

Ekaluokkalaiset ovat koulussa opetelleet virkkaamista ja hyvin on tuo oma lapsikin oppinut. Poika tuli perjantaina aivan innoissaan koulusta kotiin ja halusi vielä isälleenkin näyttää taitonsa juuri ennen nukkumaan menoa. "Ensin tehdään aloitussilmukka. Sitten työnnetään koukku silmukan läpi ja otetaan kynäote. Käden puolelta otetaan lanka koukulle ja vedetäään silmukan läpi. Jos tuntuu hankalalta saada koukkua silmukasta, voi kääntää koukkua alaspäin." Hyvin on oppi mennyt perille.

Siinä me sitten istuttiin sunnuntaiaamuna vierekkäin sohvalla. Minä neuloin sukkaa ja Poika virkkasi ketjusilmukoita. Hän valitsi jämälankalaatikosta kaikkein hienoimman jämälankani; Laikan käsinvärjäämän ihanan vihreän villalangan. Hetken jo harkitsin pelastavani langan parempaa tarkoitusta odottamaan, mutta en sitten tehnytkään niin. Ei ole parempaa tarkoitusta kuin lapsen ensimmäiset ketjusilmukkakokeilut.

Purkutuomio

2011-11-15T23:00:00.000+02:00

Ostin loppukesästä FiinaNeuleessä käydessäni Rowanin Purelife Revivea. Olin stä jo pitkään katsellut sillä silmällä ja tartuinkin kesätarjoukseen hetken mietittyäni. Sain mukaani myös kopion suomenkielisestä ohjeesta Shallot-jakkuun ja se olikin yksi viimeisistä KyJy-aloituksistani. Tikuttelilin ensin helmat taakappaleeseen sekä molempiin etukappaleisiin ja jatkoin takakappaleessa kuvioneuletta (tämä oli se neule, joka katkaisi puikonkärjen ja joka jäi sohvalle tallottavaksi, eli kalliihkon langan lisäksi kustannuksiin voidaan lisätä kahdet vaihtopäät).

Neulottuani viitisentoista senttiä pitsineuletta alkoi koko homma tökkiä. Ei enää huvittanut ja epäilin, etten saa hihapyöriöistä siistejä ja muutekaan ei mallikuvio innostanut. Tungin koko höskän käsityöpussiin hautumaan. Sunnuntai-iltana selailin taas Ravelryn loputonta mallivalikoimaa ja löysin uuden mallin. Siispä uusi aloitus puikoille. Nyt olen jo päässyt kainaloiden alle (tämä jakku tehdäänkin ylhäätä alaspäin) ja malli ja koko näyttävät hyvältä. Hyvästi siis Shallot!

Eikä harmita yhtään :-)

Minä olen nyt ihan onnen Tintti, kun sain Kristiinalta tällaisen ihanan onnen fantin. Todellisuudessa se on kauniin vaaleanturkoosi eikä vaaleansininen kuten kuvassa (voi tätä marraskuun valottomuutta).

Minulla on ollut tänään hyvä päivä. Toivottavasti sinullakin. Jos ei, olkoon huominen parempi.

Hyvää Isäinpäivää!

2011-11-13T11:07:00.001+02:00

Tällaisia käsitöitä olen täällä tänä aamuna tehnyt. Sekä oma isäni että lapseni isä ovat aina pitäneet korvpuusteista. Nämä puustit sai tällä kertaa lapseni isä. Postissa pullia ei voi oikein lähettää, joten laitoin isälleni lahjaksi tagua-helmestä tehdyn avaimenperän. Vieläköhän tavaroita voi lähettää bussikyydillä niin, että veisi itse bussille ja sopisi vastaanottajan paikalle, kun bussi tulee perille? Pitääkin selvittää ensi vuotta ajatellen.

Hauskaa isäinpäivää kaikille isille!

(Oletan kuitenkin, että suurin osa lukijoistani on naisia, joten välittäkääpä viestiä kaikille oman elämänne isille.)

A A A

2011-11-12T16:46:00.000+02:00

Ravelryn Kahelit-ryhmässä on meneillään aakkoshaaste. Tarkoituksena on neuloa ohjeita aakkosjärjestyksessä. En ajatellut ensin osallistua ollenkaan, mutta yhtäkkiä huomasin, että minulla on ihana Arroyo-huivi puikoilla. Lanka on Villavyyhdistä ostamaani Louhittaren luolan Pohjan Akka -lankaa. Ihastuin tähän ensimmäisellä käynnilläni ja seuraavalla kerralla ostin vyyhdin lisää.Väri on nimensä veroinen eli Aurinko. Siksipä tämä on aakkoshaasteen tripla A: Arroyo, Pohjan Akka ja Aurinko.

Malli oli helppo ja nopea neuloa ja lanka oli pehmeää ja mukavaa. Onneksi ostin lankaa lisää, sillä yksi vyyhti ei olisi tähän hiviin riittänyt. Huivi valmistuikin muutamassa päivässä. Neuloin huivin 5,0 mm pitsi-Addeilla ja olisin voinut neuloa hieman suuremmillakin. Huivi aloitetaan pitsireunasta ja keskiosa tehdään llyhennetyin kerroksin. Ihastuin tuohon pitsin ja keskiosan väliseen reikäriviin. Se on jotenkin niin soma :-)

Lankaa jäi kuitenkin 35 g ja päätin tehdä siitä kämmekäsparin huivin seuraksi. Kämmekkäissä on kaksi kokonaista mallikertaa ja reunat ohjeen mukaan. ranteeseen neuloin neljä reikäriviä eli kunnes lanka loppui. JOuduin tosin purkamaan päättelykerroksen ja sitä edellisen, että sain riittävän pitkän langanpään sivusaumojen ompeluun. Jätin peukalolle aukon, joten kädenkin saa tarvittaessa lämpöiseen.

Tämä oli todellinen hyvän mielen projekti.upea väri, kaunis malli, ihana lanka ja valmistui nopeasti. En osaa itse pitää keltaista ja huomaan, että varsinkin tähän aikaan vuodesta minulla on suuri keltaisen nälkä. Sitä on ihanaa neuloa, mutta en tiedä mihin niitä neulomuksia sitten laittaisin. Tämä ei tosin kauaa etsinyt omaa paikkaansa. En itse keksinyt, kenelle se olisi menossa. Hyvä ystäväni kuitenkin näki sen pingotusvaiheessa ja ihastui siihen. Hänen tyttärensä saa sen kuulemma joululahjaksi.

Tämä on 18. huivini tälle vuodelle ja eiköhän niitä muutama vielä valmistu ennen joulua. Kauniita huivimalleja on ihan liikaa :-). Mammutin blogissa on esitelty muutkin huivihulluttelun tulokset.

Tintti-tonttu on ryhtynyt jo tonttupuuhiinsa ja ensimmäinen pukinkonttiin menevä neulomus on päättelyä vaille valmiina ja toinenkin jo hyvällä mallilla valmistumassa. Mielestäni olen oikein hyvällä mallilla, kun ollaan kuitenkin vasta marraskuun alkupuolella. Useimmiten havahdun vasta joulukuun alussa miettimään näitä asioita.

Vuoden viimeiset

2011-11-09T20:45:00.002+02:00

(Entinen naapuri sanoisi tässä kohtaa: Lupaat vaan...)

Kävin viimein lunastamssa helmikuussa ystäviltäni saamani lahjakortin (joka siis saapui vasta toukokuussa) muutamaa päivää ennen sen vanhentumista. Olen aina kuvitellut, että kunnon lahjakortti olisi unelmien täyttymys vaan kuinkas kävikään. Menin lankakauppaan, enkä löytänyt sieltä mitään ostettavaa. Kiersin ja kaarsin, kunnes päädyin Malabrigo hyllyn ääreen ja päätin tehdä ostokseni siinä. Pyöriteltyäni vyyhtiä jos toista, päädyin ostamaan 600 grammaa punasävyistä Silky merino -lankaa. Näistä olisi tarkoitus neuloa itselle neuletakki. Taidan kuitenkin suosiolla jättää aloituksen joulun jälkeiseen elämään.

Ihana Kristiina toi minulle Tallinnasta kirkkaanvärisiä Camilla-puuvillalankoja erästä tilausprojektia varten. Näistä toivottavasti ainakin osa hupenee vielä tässä ennen joulua. Sain häneltä myös yhden kerän kauniin vaaleanturkoosia Tintti Rocca -lankaa, jota oli jo itsellenikin tarttunut viimeisimmältä reissulta mukaan. Kristiina olisi vienyt kerän pois, jos en olisi sitä halunnut, mutta pistin sen heti visusti samaan pussiin muiden Tintti-lankojen kanssa, ettei edes kuva ehtinyt ottaa. Kiitos taas!

Nämä langat ovat odottannet tunnustamista jo jonkin aikaa. Anu löysi turkkilaisen nettikaupan ja intoutui tilaamaan sieltä lankoja. Pitihän mun sitten saada jotain samaan pakettiin ja kirjavaa Ice-puuvillalankaa napsahti varastoon 800 g. Eikä näillekään mitään suunnitelmaa ole... Laitanpa tähän linkin ko. nettikauppaan, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa (Yarn paradise). En kuitenkaan ota vastuuta hallitsemattomista lankaostoksista Sulo Vilenin iskiessä.

Loppuvuoden aion yrittää olla ostamatta lankaa. Ihan ehdotonta kieltoa en kuitenkaan itselleni aseta, sillä viime kevään hamsterikuun jälkeen homma karkasi lapasesta aika vauhdikkaasti. Yritän kuitenkin ensisijaisesti käyttää varastolankoja ja tehdä keskeneräisiä projekteja loppuun (niitä on muuten koko ajan vähemmän ja vähemmän). Muutakin käsityö- ja askartelumateriaalivarastoa pitäisi saada vähennettyä. Lankaa sentään kuluu tällä hetkellä.

Ja taas kuulen Laurin äänen: Lupaat vaan...

Tagua

2011-11-07T21:34:00.000+02:00

Viime maanantaina kävin pitkästä aikaa Hakaniemen hallin yläkerrassa. Päätin tehdä kierroksen yläkerrassa ennen Vihreän Vyyhdin valikoimien ihailemista. Liukuportaissa muistin myös pienen helmikaupan matonkuteita vastapäätä. Pettymys olikin suuri, kun en löytänytkään helmikauppaa siitä, missä se oli ollut. Onneksi Figulus oli vain muuttanut ismpaan tilaan lelukaupan viereen.

Meninpä sitten ottamaan tällaisen tagua-palmun siemenestä tehdyn helmen käteeni. En voinut enää laittaa sitä pois, kun tuntui niin ihanalta:, sileältä ja lämpimältä. Tagua on kuulemma kasvikunnan vastine norsunluulle ja sitä kasvaa Etelä-Amerikan länsirannikolla. Lisätietoja löytyy Acaibeadsin etusivun alaosasta. Kun pitelin helmeä kädessäni, syntyi ajatus tehdä siitä avaimenperä, niin olisi sopivasti käden ulottuvilla. Näistä tuli aikas kivoja ja Poikakin kävi omimassa omansa (en tullut häntä ajatelleeksi, kun helmiää ostin). Taidanpa käydä hakemassa lisää helmiä tässä joku päivä.

Ompeluinnostus antaa yhä vain odottaa itseään. Ärsyttää, kun olisi muutama juttu, jotka olisi pakko saada tehtyä. Olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Lämmittelymielessä olen ommellut muutamia imetystyynyjä. Hyvä ystäväni mummoutui juuri ja hänen tyttärensä sai tämän räväkän tyynyn. Hieman mietin, onko liian raju, mutta en halunnut tehdä mitään lällyä nuorelle parille. Nappiin kuitenkin meni ja tuore äiti on ihan innoissaan. Järkyttävintä tässä jutussa on kuitenkin se, että olen joskus ostanut tuon kankaan sillä ajatuksella, että siitä tulee minulle pusero. Parempi näin.... :-)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Näin se menee

2011-11-06T20:35:00.001+02:00

Olin lukiossa pitkän matematiikan luokalla ja luokanvalvojamme opetti meille matematiikkaa. Laskimme kukin vuorollamme kotitehtävät taululle ja hän kävi korjaamassa ne. Joskus joutui tekemään koko laskun uudestaan ja laskettuaan sen loppuun tuumasi vain "Näin se menee!". Me oppilaat istuimme pulpeteissamme pihalla kuin lumiukot. Mutta näin se siis menee.

Tällaisiin projekteihin pyrin:

Saadaan kutsu kummitytön syntymäpäiville sunnuntaina.
Otetaan kutsu vastaan ja samalla tiedustellaan kummityön vaatekokoa.
Maanantaina käydään norkoilemassa Vihreässä vyyhdissä ja ostetaan kerä Be sweet Bambino Taffyä (50 g)ja toinen kerä Abuelita organic cottonia (100g). (Kiitos Lea hyvistä vinkeistä!)
Mennään kotiin ja ryhdyään etsimään sopivaa mallia omassa päässä olevan idean tueksi.
Valitaan malliksi Ravelryn suosikeissa oleva Little sister's dress (Ravel-link).
Kypsytellään ideaa muutama päivä (ja tehdään pari muuta juttua valmiiksi)
Keskiviikkona aloitetaan neulominen.
Torstaina jatketaan.
Perjantainakin vielä neulotaan. Josssain välissä virkataan huolittelut kädenteihin ja napituslista, jotta saadaan lanka käytettyä mahdollisimman loppuun. Neulotaan mekko valmiiksi.
Lauantaina pyöritellään helmaa ja puretaan viisitoista kerrosta ja neulotaan ne uudestaan. Päätellään neule ja päätellään loput langat. Höyrytetään työ.
Sunnuntaiaamuna (monta tuntia ennen juhlia) ommellaan napit kiinni ja otetaan valokuvat.
Mennään juhliin rauhallisin mielin.

Ainoa, minkä haluaisin muuttaa, on se, että menisin lankakauppaan vasta päätettyäni mallin. Tavoitteena olis tehdä yksi projekti kerrallaan valmiiksi asti ja pitää kotona vain pienen pientä lankavarastoa. Olen yrittänyt tolkutta itselleni, että kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä on kuusi lankakauppaa. Valikoimaa on peruslangoista luksukseen. Mun ei siis tarvitse jemmata kaikkea kotiini.

Ei tarvitse....

Auringonpilkut

2011-11-04T21:02:00.000+02:00

Jossain neuletapaamisessa selailin Knitscene-lehden kesän 2011 numeroa ja ihastuin tähän pieneen huiviin. Siinä vaiheessa, kun muistin mallin ja ajattelin ryhtyä sitä tekemään, oli lehti tietysti jo loppuunmyyty. Onneksi ihana kanssaneuloja lainasi minulle lehteä ja sain huivin työn alle yhtenä viimeisistä KyJyistäni.

Huivi valmistui aika nopsasti. Viimeistety antoi jälleen kerran odottaa itseään. Lanka on Tynn Alpaka, joka osoittautui erittäin riittoisaksi. Lankaa jäi aika paljon jäljelle ja päätinkin tehdä huiville kaveriksi kämmekkäät. Huivissa oli ainaoikein-neuletta ja sitä halusin myös kämmekkäisiin. Kämmekkään palaset tulivat myös nopsasti valmiiksi, mutta sivusauman ompelu olikin haasteellisempi juttu. Muutaman yrityksen jälkeen sain saumasta riittävän siistin.

Lankaa oli yhä vain jäljellä. Ensin ajattelin virkata kämmekkäisiin koristeelliset reunukset. Päädyin kuitenkin näihin tuttuihin ja turvallisiin kukkasiin. Päätin jo kukkia virkatessani, että ne saavat nappikoristeet, kun huiviinkin tuli nappikiinnitys. Nämäkin ovat odottaneet jo pari viikkoa nappien ompelua ja langanpäiden päättelyä. Iltapäivällä sain mieluisia vieraita ja yhtäkkisen viimeistelypuuskan. Hoksasin käyttää iltapäivän viimeiset auringonsätteet kuvien ottamiseen. Kristiina toimi ystävällisesti makutuomarina nappien valinnassa ja kuvausapuna. Nämä pienet auringonpilkut miellyttivät meidän molempien silmää ja pääsivät koristamaan näitä kämmekkäitä. Lankaa jäi lopulta vain pari pientä nöttöstä jäljelle.

Tämä on siis KyJy #19 ja osallistuu myös HulluunHuiviVuoteen numerolla 17. Jämäkämmekkäistä tuli mielestäni oikein somat ja ne melkein peittoavat varsinaisen työn :-)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Löpöt

2011-11-02T16:32:00.000+02:00

Ei mennyt hyvin tämä sukkasato. Tosin ilmoittatuessani jo asetin tavoitteeksi neuloa edes yhden sukkaparin. Tuplasin tavoitteeni, kun neuloin kaksi paria sukkia. Mutta ei tullut helpolla tämä saavutus. Pienet junasukat valmistuivat aika nopsasti, mutta näitä toisia onkin sitten tikutettu uskollisesti melkein koko satokausi. Välillä on toki tullut tehtyä yhtä ja toista muuta.

Pakotin itseni tekemään sukat valmiiksi viimeisenä iltana, sillä muuten olisivat lentäneet ufokoriin ja jääneet sinne ikuisiksi ajoiksi. Onnistuin valitsemaan huonon mallin ja neulominen oli tuskallisen hidasta, vaikka mallikuvio ei monimutkainen olekaan. Päätin kerrankin myös kastella ja muotoilla sukat ennen kuvaamista ja pettymykseni oli todella suurin, kun huomasin niiden löpsähätneen tämän käsittelyn seurauksena. Meinasin lennättää sukat saman tien parvekkeelta alas. Mokomat.

Tulipahan onneksi opittua jotain uuttakin. Nämä sukat on neulottu kärjestä aloittaen ja tällaista kantapäätä en ole aikaisemmin tehnyt. Ohjeessa ei kuitenkaan ollut tälle katapäälle nimeä, joten en tiedä, mitä olen oppinut. Kuten kaikissa kärjestä aloitetuissa sukissa, oli nytkin kantapään saaminen oikeaan paikkaan vaikeeta. Niin vaikeeta, että sukista tuli minulle aivan liian suuret. Englanninkielinen ohjekaan ei kaikilta osin ollut yksiselitteinen, joten jouduin ensimmäisen kantapään tekemään kolmeen kertaan ennen kuin siitä tuli kantapään näköinen. Mut ihan kivat kantapäämalli ja lopulta aika helpot tehdä.

Lanka (Regia Silk Colour) oli liukasta, malli (Summer socks 2008) oli tylsä tehdä, väri ei ollutkaan niin kiva kuin kerällä näytti ja löpsähtänyt lopputulos - siinä projekti pähkinänkuoressa. Tulipahan nämäkin sitten kokeiltua ja lankaa kulutettua 86 grammaa. Olen ostanut nämä kerät ensimmäiseltä Kanranlauksin käynniltä ja olikin jo korkea aika saada ne käytettyä. Onneksi ei ole pakko kutoa sukkia.

Ja tämä marraskuu voisi loppua jo!

Kallon kutistusta

2011-10-30T22:15:00.003+02:00

Jospa kuvat kertoisivat tällä kertaa enemmän kuin sanat. Pääkallo on tehty tämän ohjeen mukaan. Siitä intoutuneena kokeilin tehdä ihan omaa kuviota. Onneksi ei ole piirrettyä mallia, johon verrata, sillä lopputulos on jotain ihan muuta kuin ajattelin. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Vieläkin tuntuu ihmeelliseltä, miten se kuvio siellä säilyy kaikesta pyörittelemisestä huolimatta.

Mitäköhän mä teen näillä kaikilla?

Väärä vastaus

2011-10-29T16:24:00.001+03:00

Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -kirjassa vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen on 42. Minä sain vataukseksi 39 eli vähän vajaaksi jäi. Osasin tosin jotain tällaista odottaa jo aloittaessani, mutta en antanut sen häiritä.

Kyse on siis Martina Behmin Hitchhiker-huivista (ravel-link). Monet ovat tämän neuloneet, mutta minulla se on antanut odottaa itseään. Syyskuussa ostamani Jitterbug alkoi vaan lankakorista huudella haluavansa Liftariksi. Pakkohan sen vaatimuksiin oli suostua :-)

Viime viikolla sain viimein hommattua itselleni PayPal-tilin ja laitettua sinne rahaakin. Ensimmäisenä ostin ohjeen tähän huiviin (ja samalla kolmeen muuhunkin, kun tulivat samassa paketissa edullisemmin). Tämä on oikea pikamalli. Aloitin torstaina päivällä ja päättelin viimeisen silmukan viime yönä puolen yön jälkeen. Ihanan helppo, mutta samalla koukuttava malli. Olisin voinut neuloa pidemmänkin huivin, mutta lanka riitti tähän. Lankaa jäin jäljelle huimat 35 cm ja päättelykerroksella jännitin, riittääkö lanka. Huiviin tuli 39 hammasta (ohjeessa 42) ja lankaa meni 100 grammaa. Neuloin huivin 3,5 mm:n puikoilla ja huivista tuli mukavan napakka.

Malli sopii erittäin hyvin kirjaville sukkalangoille ja tuo ainakin tämän Jitterbugin parhaat puolet esiin. En tiedä, miksi olen vuosikausia hyljeksinyt aina oikein -neulepintaa. Olikohan nuorempana tarve osoittaa osaavansa muutakin kuin pelkän oikean silmukan. Nyt tuo aina oikein -pinta näyttää niin kauniilta ja mielenkiintoiselta. Kaiken lisäksi se on hyvin käytännöllinen, kun huivin voi heittää kaulaansa ihan kummin päin vaan.

Pitkästä aikaa saan jotain valmista Hulluun HuiviVuoteen ja tämä on HHV #16. Nyt huivituttaa ihan hirvittävästi, joten huiveja tulee varmaan lisää.

Kiitokset kaikista ihanista kommenteistanne Helmikuun Ladylleni!

Helmikuun Lady

2011-10-28T00:16:00.001+03:00

Nyt se on viimeinkin valmis! February Lady Sweater valmistui eilen illalla. Olen aloittanut tämän neulomisen jo maaliskuun lopulla. Se kulki viime keväänä uskollisesti päivittäin töissä mukana ja edistyikin ihan mukavasti. Sitten se jäi jämäkuun, KYHäilyjen ja KyJyilyjen jalkoihin. Kesän loputtua alkoi kuitenkin mielessä siintää ajatus siitä, että kohta olisi tarvetta villatakille.

Lanka on Lankamaailman alelaarista ostettua Mark&Kattensin BomUllia (50% villa, 50% puuvillaa). Ostin langat useammassa erässä ja aina välillä jännitin, saanko haalittua sitä tarpeeksi. Hamsterikuun aikana aloin jo neuloa huivikaulustakkia tästä langasta, mutta neulottuani n. 300 grammaa totesin, että lanka ei tule riittämään ko. malliin eikä se muutenkaan siihen sopinut. Yhdessä neuletapaamisessa sitten purin koko komeuden, eikä ole kaduttanut yhtään.

Malli oli helppo ja kiva tehdä. Tämä on ensimmäinen ylhältä alas tekemäni neule itselleni. Oli mukavaa päästä vähän väliä sovitamaan, miltä neule näyttä ja tuntuu päällä. Helman ja hihojen pituutta pystyi säätämään ihan viime hetkiin asti (vieläkin mietin, pitäisikö hihojen olla ihan vähän pidemmät). Kaikkein parasta kuitenkin oli se, että yhtäkään saumaa ei tarvinnu ommella. Viimeistelyksi riitti se, että päätteli langanpäät, niitä tosin sitten olikin muutama.

Kevään Tallinnan reissulla ostin napit varta vasten tätä neuletakkia ajatellen. Sain tosin kaverilta sopivan väristä massaakin nappien tekemistä varten, mutta en malttanut odottaa jakun valmistumisen kanssa. Napit voi tarvittaessa vaihtaa myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Lankaa kului 811 grammaa ja sitä jäikin vielä vajaat neljä kerää. Niistä varmaan saisi February Baby Sweaterin tai jonkun muun pienen nutun. Odotan kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin tuhoan ne, jos vaikka hihat sittenkin kaipaavat muutaman kerroksen lisää.

Tarviiko enää edes kertoa, että olen todella tyytyväinen ja onnellinen :-)

Omia värejä

2011-10-24T21:47:00.000+03:00

Massailukokeilut jatkuvat. Anu on hurahtanut ihan täysin ja etsinyt netistä mitä erilaisempia ohjeita ja malleja kokeiltavaksemme. Hän onkin tehnyt pötkön jos toisenkin, toinen toistaan kauniimman. Näissä napeissä näet ensimmäisen millefiori-kokeiluni. En olisi osannut sitä tehdä ilman vierestä kuuluvia suullisia ohjeita. Mutta täytyy myöntää, että olen aika tyytyväinen tekemääni kuvioon. Leikkasin pötköstä ohuita kiekkoja, jotka kaulitsin turkoosille pohjalle. Ensin otin siitä isoja neliskanttisia nappeja...

... ja sen jälkeen pieniä pyöreitä nappeja. Syystä tai toisesta Google ystävällisesti kääntää puutteellisella kielitaidollaan ohjetekstit valmiiksi. On siinä sitten miettimistä, kun kesken massailuohjeiden alkavat viikunat vilahdella (fig 1, fig 2 jne...). Onneksi ohjekuvat ovat aika selkeitä. Valitettavasti en löytänyt Anun printtaamaa ohjetta, mutta tämä Pioni on aika lähellä samaa (tosin loppuvaiheet tein yksinkertaisemmin).

Loput riekaleet pyörittelin varovaisesti pötköksi ja veivasin pastakoneen läpi (kiitokset Anun anopille). Värit säilyivät aikalailla ominaan, mutta kuvio muuttui aika tavalla. Pieniä nappeja tuli näistäkin.

Nämä napit sain, kun pyörittelin millefioripötkön päät palloiksi ja lytistin ne tasaisiksi. Näissä ei ole yhtään hopeaa. Värit muutuivat uunissa kirkkaammiksi ja valovoimaisemmiksi. Varsin hopea ja kulta saavat huimaa hehkui paistamisesta.

Samaan aikaan poika kinusi Anulta pötkön päitä omien massojensa jatkoksi ja teki mielikuvitushahmoja. Kunpa pääsisin itse yhtä vapautuneeseen tunnelmaan ja väri-iloitteluun. Näistä näet, miten hienoja millefioripötköjä Anu on saanut aikaan. Pitää jossain vaiheessa ottaa hänen napeistaan kuvia, kun ovat monin verroin hienompia kuin omani. Seuraavaksi otan työn alle punaista ja keltaista ja ehkä vähän kultaa....

Pikkumusta

2011-10-23T18:37:00.001+03:00

Jos jokaisella pitää olla vaatekaapissaan moneen tilnateeseen muuntuva pikkumusta, tulee kaikilla olla myös moneen tilanteeseen sopiva pikkulaukku. Oma töissä mukana kulkevaksi tarkoitettu nappipussukka osoittautui erittäin käytännölliseksi ja toimivaksi matkakäsilaukuksi, jossa oli kaikki oleellinen käden ulottuvilla ja jota oli helppo vahtia.

Tämä pikkulaukku on menossa Pojan kummitädille. Se on tehty ihan mittojen mukaan, jotta kummitädin isohko lompakko mahtuisi siihen. Paljon muuta laukkuun ei kuulemma tarvitse mahtua, ehkä puhelin ja avaimet. Virkkasin laukkua aika pitkälle siinä yhtenä iltapäivänä jutustellessamme, mutta sitten tämäkin tietysti jäi kesken.

Yksi projektin tavoitteista oli käyttä loppuun se kuuluisa musta 18-säikeinen kalalanka. Jossain vaiheessa alkoi tosin jo näyttää siltä, että lanka loppuu kesken. Onneksi Penny-penaalista jäi vielä pieni kerä lankaa jäljelle ja sain laukkuun sopivan pituisen hihnan. Yhtään pitempää ei olisi tullutkaan.

Koristekuvion (Weaved hotpad, ravel-link) olen löytänyt Ravelryn kautta ja se on ollut jonossani jo jonkin aikaa. Minua viehätti tämän mallin punottu pinta ja se tuo mieleeni kelttiläiset kuviot, joista kummitätikin pitää. Koristeen värin hän sai valita itse ja päätyi rohkeaan pinkkiin. Toivottavasti sitä ei tullut liikaa (kuvittelin, että kuviosta olisi tullut pienenmpi). Virkkasin koristeen Diamond Cotton 8/4 -langasta 2,5 mm koukulla. Ohjeessa kuvio on tehty kahdella erivärisellä langalla, mutta toimii mielestäni hyvin yksivärisenäkin. Alunperin koristeen tarkoitus oli olla pelkkä koriste, mutta ommellessani sitä kiinni päätin jättää toisen yläreunan ompelematta ja tein siitä taskun. Siihen voi sitten sujauttaa puhelimen tai vaikka bussikortin.

Näin tuli taas yksi KyJy valmiiksi (#13) ja lankaa tuli kulutettu 189 grammaa. Toivottavasti kummitäti on laukkuunsa yhtä tyytyväinen kuin minä :-).

Tunnustuksia

2011-10-21T18:47:00.001+03:00

Whiteandblue antoi minulle tämän tunnustuksen jo jokunen aika sitten. Kiitos! Tunnustukset lämmittävät aina mieltä. Haasteeseen kuuluu kertoa kymmenen asiaa itsestään. Tuntuu kuitenkin, että olen jo yhtä ja toista itsestäni kertonut, eikä juuri nyt tule mieleen mitään kovinkaan mielenkiintoista. Samaisessa omassa postauksessaan hän haastoi kaikki esittelemään omat keskeneräiset työnsä ja päätin tarttua siihen haasteeseen. Esittelen teille nyt kymmenen keskeneräistä työtäni.

February Lady Sweater marjapuuronpunaisesta BomUllista on ollut kesken jo maaliskuusta. Vain toinen hiha puuttuu.
Kaksi virkkuukoukkukoteloa odottaa valmistumistaan. Toisen aloitin jo toukokuussa ja toinen onneton oli se ainoa työ, joka jäi KYHeistä kesken.
Käsilaukussa on kulkenut reilun kuukauden sukantekele Regia Silk colourista.
KyJyjä on kesken useampia, mutta vain vähän kesken olisi valkoinen Just Soya -langasta neulottu Illyria-hihatin.
Figurehead shawl odottaa nappia ja sen kaveriksi neulomani kämmekkäät ompelua ja reunan viimeistelyä (KyJy tämäkin).
Kesken on myös Ilun ihanasta alpakka-silkki-langasta aloittamni huivi. Alkaa epäilyttää, toimiiko oma ajatukseni vai ei...
Shallot-jakku Rowanin Purevivesta. Mallikuvio ei ollutkaan niin kiva kuin, miltä kuvissa näytti (KyJy).
Villatakki kaverin tyttärelle on ollut sen verran pitkään kesken, että epäilen joutuvani tekemään hänelle uuden. Onneksi lähipiirissä on vielä pienempiäkin tyttöjä.
Afrikan Flower -paloista virkattu kassi ei ole päässyt vielä alkua pidemmälle (KyJy)
Kuten ei myöskään huussin virkattu ikkunaverhokaan (KyJy tämäkin)

Sitten olisi vielä lyhythihainen jakku itselle, virkattu kassi Pojan kummitädille, Dominopeitto, virkattu peitto... Puhumattakaan kaikista niistä projekteista, jotka ovat vielä aloittamatta. Yritän vain pitää startiittini hallinnassa, kunnes on tuolla keskeneräiseten korissa enemmän tilaa.

Tarkoitus oli ottaa kuva keskeneräisistä töistä, mutta ne ovat kaikki niin sikinsokin sekaisin, etten saanut kivaa kuvaa helposti otettua. Päätinpä sitten esitellä teille uuden käsilaukkuni. Eikös olekin ihana? Haaveeni on DesIgualin takki, mutta sopivan kokoista ei ole vielä tullut vastaan. Tämä käsilaukku on juuri oikein kokoinen ja aivan minun väriseni, vaikkei olekaan turkoosi (on siinä päädyissä turkooseja kukkia mustallla pohjalla). Onneksi ostin tämän, kun reissussa tuli vastaan ja vielä alennusmyynnissä. Olisi harmittanut, jos laihialiaisuus olisi sillä hetkellä puskenut pintaan.

Haaste tulisi laittaa eteen päin kymmenelle blogille. Tunnustan, että olen viime aikoina ehtinyt viettää niin vähän aikaa Blogistaniassa, etten ole yhtään perillä kuinka moni on tämän tunnustuksen jo saanut. Jos sinulla ei sitä vielä ole, ota mukaasi ja kerro itsestäsi. Haastan kuitenkin teidät kaikki esittelemään lempikäsilaukkunne!

Menenpähän tästä sitten neulomaan ja virkkaamaan....

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Lanka tulee langan luo

2011-10-18T22:00:00.000+03:00

Eipä hyvin suju tämä minun muka langanoston hillitsemisprojekti :-). Kesällä innostuin Lai-La-Lai-Yarnsin 4H -klubista ja tilasin ylläripaketin. Paketti oli tullut lomareissun aikana ja eilen kävin hakemassa sen postista. Hieman jännitti paketin avaaminen, kun tarkkoja väritietoja ei ollut etukäteen saatavilla. Jotain toiveita sai kyllä esittää. Ensimmäisenä paketista kurkisti tuo pinkki lanka, seuraavana sieltä kuoriutui oranssi ja viimeisenä ruskea-turkoosi. Hieman tuo ruskea pisti nikottelemaan, mutta se on luonnossa todella kaunis (laittakaa rasrti seinään!). En tosin osaa ajatella, että tekisin siitä itselleni mitään, mutta ihanan kirkasta turkoosi on riittävästi, jotta saan sen neulottua. Kovasti se alkoi huhuilla haluavansa pieneksi nutuksi ystävän tyttären kohta syntyvälle vauvalle. Voiko pienelle vauvalle laittaa ruskeaa?

Reissussa ollessa tutkailin kirjakauppojen käsityöhyllyt ja lehtipisteiden valikoiman tarkkaan. Kirjoja ei kannattanut lähteä raahaamaan, kun tulevat edullisemmin suoraan kotiin kannettuna. Muutamia lehtiä ostin, kun niiden hinta kotimaassa on paljon korkeampi. Quilting Arts -lehti on aina inspiroinut minua, vaikken ole tainnut yhtään sen ohjetta toteuttaa. Siinä esiteltävät työs ovat vaan niin kauniita ja hieman erikoisempia.

Mollie makes -lehti oli minulle uusi tuttavuus ja ihastuin sen ulkoasuun. Sen mukana tuli pieni materiaalipaketti kehyskyukkaron tekemiseen. Useimmissa lehdissä oli mukana jonkinlainen kylkiäinen, mutta useimmat niistä olivat sellaisia, etten niitä halunnut :-)

Myös Crochet Gift List oli minulle uusi tuttavuus. Siinä oli paljon erilaisia virkattuja leluja ja maskotteja. Pienen merentutkijan äitiä viehättivät erityisesti virkattu mustekala ja taskurapumatto. Harvoin näistä lehdistä tulee oikeasti mitään tehtyä, mutta niitä on aina mukana matkoilta ostaa ja sellailla. Voihan käsitöistä nauttia ihan vain kuvinakin.

Maailmalla

2011-10-15T23:39:00.002+03:00

Olen saanut viettää syyslomaa ihanissa Bergeracin maisemissa Jerseyn saarella. Täytyy tosin tunnustaa, että en tuosta sarjasta kauheasti nimeä ja pääosan esittäjää enempää muista. Avoimin mielin ja aikalailla valmistautumattomana matkaan lähdin. Olemme saaneet kokea vuoroveden vaihtelua, historian siipien havinaa ja tavata ihka elävän gorillan. Mutta, koska tämä ei ole matkablogi, keskityn olennaiseen eli käsitöihin.

Muutama päivä meni nähtävyyksiä katsellessa, mutta sitten piti päästä kaupungille shoppailemaan. Ensimmäisenä piti toki yrittää löytää paikallinen lankakauppa. Ravelryn tietokanta ei löytänyt saarelta yhtään lankakuppaa, mutta paikallisopas osasi kertoa, että sellainen löytyisi kauppahallista. Sinne siis. Löysin pienen kaupan, jossa myytiin kaikkia mahdollisia ompelutarvikkeita ja jonka nurkassa oli muutama lankakerä. Suurin osa niistä näyttikin akryylilangalta. Yhdessä langassa oli peräti 40% villaa ja sitä siinä hetken pyörittelin, mutta päätin laittaa takaisin. Hinnatkin ovat aika korkeita kotimaan hintoihin verrattuna.

Pettyneenä jatkoin matkaani ja ajattelin säälien kaikkia paikallisia neulojia. Löysin kuitenkin kauppahallista toisenkin lankakaupan, jonka valikoima oli hieman laadukkaampi. Sieltä löytyi tuttuja merkkejä kuten Sirdaria ja Regiaa. Kyselin omistajalta paikallista lankaa, mutta sellaista ei kuulemma ole. Jollain maalaismarkkinoilla saatetaan joskus näytösmielessä vähän kehrätä, mutta ei sen enempää. Ostin häneltä kuitenkin kaksi kerää Sirdarin Smiley Stripes -lankaa (80% bambuviskoosia, 20% villaa). Eipä kannata tänne asti tulla lankoja ostelemaan.

Merimuseossa opin, että merimiesten yhtenä puhdetyönä oli kehrääminen ja että "Jersey fishermen are allways knitting", mutta todisteita asiasta ei näkynyt missään. Tällainen pieni tuttuakin tutumpi merimies tosin tuli vastaan. Avaimenperän korkeus on n. 6 cm. Vainnanvaraa olisi ollut Yodasta Frankesteinin hirviöön, mutta poika valitsi tämän kaverin.

Löytyipä Merimuseosta tällainen neulottu laivakin :-)

Suurimman vaikutuksen minuun teki Occupation Tapestry Gallery. Saksa miehitti Kanaalin saaret Jersey mukaan lukien Toisen maailmansodan aikana. Vapautumisen 50-vuotisjuhliin haluttiin jotain aivan erityistä ja niinpä päätettiin tehdä kaksitoista kanavatyötaulua, jotka kuvaavat ihmisten elämää miehitetyllä saarella eri näkökulmista. Saarella on kaksitoista hallintokuntaa, joista jokainen sai yhden taulun tehdäkseen. Vain taitavimmat pistelijät pääsivät töihin. Osa heistä oli itse elänyt saarella miehityksen aikaan ja saanut kertoa oman tarinansa tauluihin.

Tauluja kuvatessa oli helpompaa keskittyä kauniisiin ja taitavasti toteutettuihin yksityiskohtiin ja yrittää unohtaa kokonaisuus. Kyyneleet nousivat silmiini, kun katselin töiden tekemisestä ja niiden taustasta kertovan filminpätkän. Saaren kantaväestö tuntuu jossain määrin jopa olevan ylpeä selviytymisestään ja osaavat rahastaa turisteja karulla menneisyydellään. Historia on kaikkialla läsnä niin paikkojen nimissä kuin osana maisemaa. Mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen paikka!

Olihan minulla toki lankaa, pari keskeneräistä ja yksi aloittamaton työ mukana. silmukan silmukkaa en matkan aikana kuitenkaan tehnyt. Mutta olisihan se ollut kamalaa, jos olisi inspis iskenyt, eikä olisi ollut mitä tehdä.

Minikukat aka Kasvokukat

2011-10-13T09:58:00.000+03:00

Viime viikkojen käsityölliset saavutukset ovat olleet muutama rivi useampaan keskenräiseen työhön, parin uuden jutun aloittaminen, lisälangan haaliminen ja sohvalla Katkennut KnitPron vaihtopää (josko mä nyt viimein oppisin laittamaan työni käsityökoriin). Kun viimein sain neulontainnostuksesta vähän kiinni, onnistuin katkaisemaan toisen KnitPron vaihtopään neulomalla neljää silmukkaa nurin yhteen (nyt on työssä metalliset puikot). Ei siis ole kehumista tällä saralla.

Onneksi on jossain vaiheessa tullut tehtyä näitä töitä varastoon. Kesän suuren tiskirätti-innostuksen loppumainingeissa syntyivät nämä minitiskikukat, joiden ajattelin oleva sopivia naaman pesuun. Täytyy tosin tunnustaa, etten lähtenyt tietoisesti tekemään naamanpesurättejä vaan lankojen lopun lähestyessä aloin miettiä, voisikohan Tiskikukan tehdä pienempänä. Pakkohan sitä oli kokeilla ja tällaisia niistä tuli. Kirjoitin ohjen itselleni talteen ja tässä se nyt on. Kerrothan, jos innostuit edes kokeiluversion verran :-)

Minitiskikukka aka Kasvokukka

Luo 8 silmukkaa

1. krs: neulo kaikki silmukat oikein
2. krs: neulo 3 o, langankierto, neulo 4 o, käänny (yksi silmukka jää neulomatta)
3. krs: neulo kaikki silmukat oikein
4. krs: neulo 3 o, langankierto, neulo 4 o, käänny (kaksi silmukkaa jää neulomatta)
5. krs: neulo kaikki silmukat oikein
6. krs: Neulo 3 o, langankierto, neulo 4 o, käännyt (kolme silmukkaa jää neulomatta)
7. krs: Neulo kaikki silmukat oikein
8. krs: Päättele 3 silmukkaa, neulo loput silmukat oikein.

Toista kerroksia 1-8 vielä yhdeksän kertaa. Kukkaan tulee yhteensä kymmenen terälehteä. Kuro kukan keskusta suppuun ja ompele aloitusreuna lopetusreunaan. Päättele langat.

**************

Toivottavasti muualla puikot huiskivat ja koukut suihkivat vähän parempaan tahtiin kuin täällä.

Hauskaa syyslomaa niille, joilla sellainen on!

Keltainen arvoitus

2011-10-09T22:25:00.000+03:00

Massailuinnostus jatkuu yhä, tosin paras flow on valitettavasti ohi ja alun upeat lopputulokset ovat osoittautuneet onnenkantamoisiksi. Enää ei irtoa yhtä helposti :-) Viimeisimmän seesion alun napit olivat aika kaukana omasta värimaailmastani. Anu vieressä vain totesi, että nappini näyttivät enemmän hänen tekemiltään.

Pakkohan sitä oli yrittää tehdä omannäköisiä nappeja ja valitsinkin massalaatikosta turkoosia, pinkkiä ja limeä (wasabi tosin lukee paketin kyljessä). Niistä sitten pyörittelin psykedelia-nappeja ja ihastelin vinkeitä kuvioita. En tosin tiedä, mihin tällaisia nappeja voi käyttää, mutta kiva näitä on pyöritellä ja ihastella.

Yhtäkkiä huomasin, että napeissa oli ihan selvää keltaista ja keltaoranssia. Harkitsin kyllä laittavani mukaan keltaistakin väriä, mutta luovuin ajatuksesta. Mutta niin niissä vain oli keltaistakin! Vihreässähän on keltaista ja turkoosissakin vähän. Silti minulle tuli täytenä yllätyksenä tuo väri-iloittelu. Väreihin ja erityisesti väripigmentteihin perehtynyt ystäväni valisti minua tänään kertomalla, että pinkissäkin on keltaista. Se ei ole koskaan edes käynyt mielessä.

Keltainen pyrkii mukaan joka puolelta. Kävin perjaintaina viimein tutustumassa Villavyyhtiin ja ensimmäinen lanka, johon silmäni iskin oli tämä auringonkeltainen Pohjan-Akka. Kiersin koko kaupan läpi ja hipelöin kaikkia ihania lankoja (joita kaupassa riittää ja riittää) ja päädyin takaisin alkupisteeseen eli auringonkeltaiseen KnitLob´s Lair:n lankaan. Keltainen ei ole sellainen väri, jota osaisin itse käyttää (edes tumpuissa, vaikka sellaista ehdotettiin) mutta aina välillä iskee pakottava tarve neuloa keltaista. Ehkä tämäkin lanka kohta keksii, miksi haluaa tulla isona ja kertoo sen minulle.

Samalla reissulla kävin hakemassa miehen töistä ja hänellä oli sylissään tällainen keltainen jättiläinen. Se pääsi parvekkeelle odottamaan aikaa tulevaa. Onko kenelläkään hyviä kurpitsareseptejä?

Merentakaisia tunnelmia

2011-10-06T22:40:00.000+03:00

Lähetimme kesällä Lilan kanssa paketin yhteiselle blogisystävällemme Ká:lle Brasiliaan. Jokin aika sitten esittelin hänelle neulomani sukat ja niiden lisäksi laitoin pakettiin muutaman kerän villaista vauvalankaa. Brasiliasta ei tahdo villalankaa saada ja minusta on harmillista, että hän joutuu tekemään kaikki ihanat vauvaneuleensa akryylilangasta (tosin akryyliallergia taitaa olla aika pohjoismainen ilmiö).

Aika pian oman pakettimme saapumisen jälkeen saimme Lilan kanssa yhteisen vastalahjan. Paketissa oli kaksi Ká:n sisaren tekemään tilkkutyökassia, luonnonsaippuaa ja lankaa - akryylilankaa. Eilen vihdoin tapasimme Lilan kanssa ja jaoimme paketin sisällön. Lila antoi minun valita kassin ensin ja valitsin tämän enkelikassin. Toinenkin oli kaunis, mutta ei niin hyvin minun väreihini sointuva. Lilakin vakuutti olevansa valintaani tyytyväinen, joten hyvä niin.

Täytyy tunnustaa, että minulla on hyvin vahva akryyliallergia ja langat eivät kauniista väreistään huolimatta oikein sykähdytä. Taidan laittaa ne lankakoriin odottamaan aikaa tulevaa, ei sitä koskaan tiedä, milloin niitä tarvitaan. Ehkä... (Desculpe Ká, vou tentar algum dia tricotar estas lãs de acrílico.. rsrsrs.)

Koko paketti tuoksui Brasilialta. En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa, mutta huomasin, että jalkapallopoikienkin tavaroissa oli kesällä sama tuoksu. Tosin en osaa päättää, onko se tuoksu vai haju :-). Tutulta se kuitenkin tuntuu ja mieli palaa meren toiselle puolelle ja aikaan menneeseen. Hymyilyttää.

Obrigada Ká!

PS: Virveriikka-blogissa on arvonta meneillään ja on muutenkin vierailemisen arvoinen paikka. Tervemenoa kaikki!

Sunnuntaipuuhia

2011-10-03T14:14:00.000+03:00

Nämä tosin ovat jo viikon takaisia, mutta sunnuntaipuuhia kuitenkin. Jatkoimme Anun kanssa massailua ja Poikakin oli innokkaana mukana. Itseasiassa taisi olla joukon innokkain ja kyseli monta päivää, milloin taas mennään tekemään helmiä. Kärppänä taas oli pyytämässä pötkö päitä ja saipahan joitakin omia pötköjä pyöritellä. Aika kauniit helmet hän sai aikaan ihan "ylijäämätavarasta".

Erityisen onnistunut on tämä pää-helmi, joka tuo ainakin minulle Risto Räppääjän mieleen. Hieman epäilin pienten osasten kiinni pysymistä ja varoittelnkin Poikaa, että voi olla, että irtoavat paistamisen aikana. Eivät kuitenkaan irronneet ja tuo helmi on oma suosikkini.

Itse en ehtinyt kovin palja saamaan aikaan, kun piti olla Poikaa auttamassa ja neuvomassa. Ihanaa oli kuitenkin se, että hän jaksoi touhuta siinä keskittyneesti pari tuntia. Oma mielikuvitus oli hieman jumissa ja vähitellen aloin kaivata uusia värejä. Niitä onneksi sain haettua Pörröltä lisää ja varmaankin tässä viikon aikana tulee taas massailtua jonakin iltana.

KyJy-työtkin täällä etenevät ja valmistuvat vähitellen. Ilmoitin virkkaavani Lippamyssyn (KyJy#23) ja niitä nyt tuli tähän satsiin neljä kappaletta. Sinikirjavat ovat tuttua PuntoColoria, sininen on lankakorin pohjalta löytynyttä vanhaa Bahamaa ja punaisen puuvillalangan sain Anulta. Tuo punainen ei Anua innostanut yhtään ja minusta se oli niin kaunista kuin olla ja voi. Painoa näillä on yhteensä 323 grammaa.

Satoa

2011-10-02T19:53:00.000+03:00

Minäkin pääsin viimein sienimetsään täällä kotinurkilla. Pidän sienestämisestä, mutta en ole oikein yksin osannut lähteä hyviä sienimaastoja etsimään. Viime viikolla asia tuli töissä puheeksi ja sienestävä työkaveri lupasi viedä metsään.

Täytyy sanoa, että syysaamuna metsä on parhaimmillaan. Ihanan viileä ilma, heleä auringonpaiste eikä hyttysen hyttystä näkösällä. Aurinko siivilöityi kauniisti puiden lävitse ja sammal oli hehkuvan vihreää. Muutama sienikin löytyi. Välillä tosin oli vaikeuksia nähdä niitä, kun unohdin aurinkolasit päähän ja ilman laseja en näe senkään vertaa. Onneksi sienestyskaverit olivat mukavia ja välillä oikein osoittivat hyviä paikkoja, suurimman osan löysin kuitenkin ihan itse. Ihanaa oli ja mieli oikein lepäsi metsän siimeksessä.

Pientä satoa olen saanut kerättyä myös Perunalaariin. Malli on tuttu junasukat, lankana Fabel, jota kului 26 grammaa. Sukkasadon tavoitteeni oli neuloa vähintään yksi pari sukkia ja tässä ne nyt ovat. Toiset ovat jo puikoilla, mutta katsotaan valmistuvatko ennen kuun loppua. Kaikenlaista muutakin on kesken ja tällä hetkellä muut neuleet kuin sukat innostavat enemmän.

Aurinkoista lokakuuta kaikille!

Seuraava koukku

2011-09-25T14:06:00.000+03:00

Olen jo pitkään miettinyt sitä, että pitäisi karsia näitä harrastamiaan käsityömuotoja ja keskittyä vain muutamaan. Samalla ehkä saisi karsittua tuolta kaapeista kaikenlaisia materiaaleja pois.

Nyt kuitenkin saadaan tälle viikolle jo toinen koukuttava harrastus. Edellisestä potauksesta kävi varmasti ilmi, että massanappeilu koukutti ja innosti. Eilisessä neuletapaamisessa kanssaneuloja koukutti minut seuraavaan uuteen harrastukseen - värttinällä kehräämiseen.

Olen moneen kertaan katsellut ja ihastellut hänen kehräämistään ja miettinyt ääneen, että ehkä tuotakin pitäisi joskus kokeilla. Olen jo vakavissani harkinnut värttinän ostamista, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt hankkimatta. Ritvis toi tullessaan värttinän, villatopsin ja aivan ihanan väristä silkkiä. Sitten hän näytti minulle kädestä pitäen, miten kehrätään - ja se oli ihanaa. Värttinän pyöräyttäminen ja pyörimisen katseleminen on hyvin meditatiisista ja rauhoittavaa.

Aluksi minua hieman jännitti ylellisen silkin rääkkääminen ja mietin millainen mytty siitä tuli. Mutta sitä olikin aika helppo käsitellä ja lopputulos on epätasaisuudessaan ja möykkyisyydessään ihanan eläväinen. Tasapaksua lankaa saa kaupasta :-) Kehräämisenkin oppii vain kehräämällä ja kuulemma 15 minuuttia päivässä riittää.

Tämänpäiväinen 15-minuuttinen oli tuskaisempi kuin eilinen puolitoistatuntinen. Villatopsin esikäsittely sopivan vahvuiseksi kuitujonoksi oli vaikeampaa kuin silkin esikäsittely (tiedän, silkin kuidut ovat pidempiä). En uskaltanut tehdä esilangasta riittävän ohutta, joten langasta tuli aika paksua. Paksua ja möykkystä. En lähtenyt kuitenkaan kertaamaan sitä vielä, kun sitä on niin vähän. Jos huomenna jatkaisi tuohon samaan, nin saisi ehkä muutaman metrin pituisen valmiin langanpätkän :-)

Ihana Ritvis oli myös tilannut minua ajatellen tätä ihanan väristä Wollmeisen 100% merinovillalankaa. Väri Türkis tottakai! Sain kokea aidon Wollmeise-fiiliksen, kun langat tulivat punaisessa paperipussissa, josta löytyi lankojen lisäksi sormikasohje ja nallekarkkipussi. Nyt vain sopivan neuletakkimallin metsästykseen (pitää tosin muutama keskeneräinen työ tehdä ensin alta pois).

Kiitos Ritvis langoista ja hyvästä opetuksesta! Minulla oli kuulemma vielä illallakin pöljän onnellinen ilme kasvoillani.

Jotta saadaa tähän postaukseen myös miinusgrammoja, esittelen keväällä Ká:lle neulomani sukat. Lanka on Fabelia ja sitä kului 69 grammaa. Nämä ovat vihdoin päässeet perille Brasiliaan, vaikka matka kestikin jännittävän kauan. Olen saanut myös vastalahjapaketin, mutta sen esittelen, jahka olen tavannut Lilan kanssa ja jakanut sen sisällön.

Kiitokset kaikista ihanista nappikommenteista. Niitä taitaa tänään syntyä lisää...

Nappiin meni

2011-09-22T21:45:00.000+03:00

Eli nappihullun tunnustuksia osa 749. Osallistuin Pörrön massanappikurssille eilen illalla. Olen monesti ihaillut hänen kauniita nappejaan ja kerännyt rohkeutta ryhtyä kokeilemaan massailua. Toissaviikonlopun käsityömarkkinoilla Pörrö mainosti nappikurssiaan ja ilmoittauduin mukaan. Onneksi tein niin (kukkaro ja asuinneliöt vain huutavat vastalauseitaan).

Meitä oli mukava seitsemän naisen porukka harjoittelemassa Pörrön asiantuntevalla opastuksella. Hauskaa oli ja illan aikana syntyi toinen toistaan kauniimpia nappeja. Minäkin sain poikkeuksellisesti nappejani jo ensimmäiseen paistoon (yleensä lämpenen hitaasti ja saan aikaan vasta, kun muut jo pakkaavat tavaroitaan). Aika meni kuin siivillä ja pidempäänkin olisin jaksanut massaa väännellä ja käännellä.

Ettei vain tekeminen kotonakaan loppuisi kesken tuli ostettua vähän massaa

ja leikkurisarja, kun niiden avulla saa kaunismuotoisia nappeja aikaan. Käy kurkkamassa mitä kaikkea muuta kivaa löytyykään Ihan kivasta kaupasta.

Anukin oli kurssilla mukana ja innoistui ainakin yhtä paljon ellei enmmänkin kuin minä tästä hommasta. Tänään iltapäivällä jatkoimme siitä, mihin eilen jäimme (tosin Pörrön neuvot olisivat tänäänkin olleet tarpeen). Aika loppui tänäänkin vähän kesken, mutta uunipellisen nappeja saimme yhdessä aikaan.

Kivaa ja koukuttavaa hommaa!

Sukka puussa

2011-09-20T21:02:00.000+03:00

Kaksi teiniä lähestyy ja aloittaa keskustelun:

"Anteeksi, mut miks sä kuvaat tota sukkaa tuolla puussa?"
"Ei se oo sukka."
"No penaali sitten?"
"Noku mulla on sellainen blogi, jossa mä esittelen mun tekemiä käsitöitä."
"Ootsä ihan ite tehny ton?"
"Joo."
"Vähänks hieno. Myytsä niitä jossain."
"No ostaisitko, jos myisin?"
"En mä tiiä (Ostais se, tuumaa kaveri vieressä). Annatsä sen mulle?"
"En."
"No ei sitten."

Teinit lähtevät pois.

Keväällä tein Pen-penaalin ja tämä on sitten sen tyttöystävä Penny. Malli on muuten sama, mutta pituutta on pari raitaa vähemmän. Painoa neitokaisella on 74 g (ilman metalliosia) ja hän osallistuu KyJy-kilpailuun numerolla 6. Penny vihtyy puiden katveessa ja toivoo maailmaan rauhaa. Penny ja Pen varjelevat yksityisyyttään, eivätkä sen vuoksi suostuneet yhteiskuvaan lukuisista pyynnöistä huolimatta.

(ja mun on varmaan aika mennä unten maille....)

Lempipaita

2011-09-19T10:45:00.000+03:00

Nyt se on valmis! Luottavaisena nimesin tämän paidan jo ennen aloitusta Lempipaidaksi. Värit ja materiaali ovat niin minulle omiaan, ettei tästä voinut tulla muuta.

Lankojen ostotarinan olen jo kertonut elokuisessa postauksessa. Muistaakseni neuloin ensimmäiset mallitilkut heti samana iltana ja pääsin seuraavana päivänä laskemaaan tiheyksiä ja silmukoita. Apuna laskemisessa oli Ann Buddin kirja The Knitter´s Handy Book of Sweater Patterns. Ihana kirja, jossa on muutama perusmalli ja sille laskettu silmukkamäärät useaan lasten ja aikuisten kokoon usealla tiheydellä. Kun tietää, mikä on oman langan ja käsialan tiheys ja mikä on vaatteen ympärysmitta, riittää, että seuraa vain taulukkoa oikeasta kohdasta. Koska lanka itsessään on niin eläväistä, valitsin mahdollisimman yksinkertaisen mallin eli sileää neuletta koko puseroon.

Tein mallitilkut sekä 6,0 mm ja 7,0 mm puikoilla ja hämmästyksekseni tiheydessä ei ollut merkittävää eroa. Päädyin 6,0 mm puikkohin. Onnistuin kuitenkin laskemaan tiheyden pieleen ja ensimmäisestä loituksesta tuli hurjan iso. Vähensin silmukoita ja aloitin uudelleen. Neuloin puseron alkua elokuun suunnittelupäivillä ja vasta yhden kerän tikuteltuani huomasin, että olin onnistunut saamaan helman kiertämään. Uusi aloitus siis.

Lankaa oli ihan mukavaa neuloa, varsinkin kun väri on niin ihana. Hihojen kohdalla alkoi tosin vähän kyllästyttää pelkän sileän neuleen tekeminen. Hihojen yhdistämisen jälkeen työ oli taas mielenkiintoisempaa, kun pääsi tekemään kaarrokkeen kavennuksia. Loppuvaiheessa alkoi jännittää, riittääkö lanka. Riittihän se, mutta ei sitä juurikaan jäljelle jäänyt; pari pientä nöttöstä ja mallitilkut. Lankaa kului yhteensä 958 grammaa eli aika painava tämä on.

Tämän tarkempaa kuvaa puserosta päälläni ette näe. Puserossa ei ole mitään vikaa, mutta malli ei kestä katsella itseään valokuvissa :-) Pusero on viikonloppuna ollut käytössä ja tuntuu, että se vaan paranee koko ajan. Alun kankeus alkaa vähetä ja pusero laskeutuu kauniimmin. Alareuna ja hihansuut rullautuvat, mutta kanssaneulojien kannustuksesta ajattelin antaa rullautua. Puseron ainoa vika on se, että se on puuvillaisenakin vielä näille keleille liian kuuma.

Nyt jo tämä on nimensä veroinen - Lempipaita!

Hauskaa Tyynen päivää

2011-09-18T15:11:00.001+03:00

Aamulla Pikkukakkosta katsellessa huomasin, että tänään on Tyynen nimipäivä. Pitäähän tällaista päivää juhlistaa ihan omalla postauksella ja esitellä uusimmat Tyynet. Ensin tosin piti viimeinen näistä neljästä virkata loppuun ja päätellä kahdesta langat (toinen pari on ollut jo jonkin aikaa valmiina odottamassa sopivaa postaushetkeä).

Malli siis tutuista tutuin Tyynen patalaput (Tyyne potholder). Lankana on Karnaluksista ostettu puuvillalankaa, jonka nimi on yksiselitteisesti Cotton. Tehtaan nimeä ei vyötteessä mainita, enkä ole logoakaan saanut vielä tulkittua. Lanka on merseroimatonta ja 50 grammassa on 165m . Kaksi 50 g:n kerää ei ihan riitä patalappupariin, joten olen päättänyt seuraavat tehdä yhtä mallikertaa pienempinä. Vaaka näytti molempien parien kohdalla 95 g, mutta kirjaan kuitenkin 100 grammaa parille, kun tunnetusti kerät ovat vajaita eikä niistä jäänyt lankaa yli.

Tämä on KyJy#20. Silläkin saralla alan olla voiton puolella, vaikka yksi suuritöinen projekti on vielä ihan alkutekijöissään ja monta pienempää enemmän tai vähemmän kesken.

Hauskaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Ruusuja

2011-09-17T10:29:00.000+03:00

Onneksi ei risuja :-)

Sain tämän ihanan tunnustuksen Eevamummolta. Kiitos! Nämä lämmittävät aina.

1. Lempiruoka: lihapullat

2. Lempimakeiseni: lakritsi

3. Lempiluettavani: dekkarit

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: fiiliksen mukaan sitä ja tätä ihan missä vain.

5. Lempielokuva: M. Night Shyamalanin elokuvat (Kuudes aisti, Unbreakable, The Village)

Annan tämän tunnustuksen kaikille blogini seuraajille ja satunnaisille matkailijoille. Ota mukaasi, jos sinulla ei tätä vielä ole.

Lisäänpä tähän vielä yhden paljastuksen: Heräsin aamulla ihan paniikissa, että olin unohtanut mennä tämän päivän neuletapaamiseen. Kovasti ihmetelin, Kun Anukaan ei ollut hätyytellyt, vaikka yhdessä yleensä mennään. Onneksi se oli vain unta ja vielä on koko päivä edessä.

Valmistakin on täällä tullut ja päivä näyttää suosiolliselta valokuvaamiselle. Luvassa siis sellaisiakin postauksia, jossa on uusia käsitöitä :-)

Aurinkoista viikonloppua!

Tiskikukka in English

2011-09-11T20:53:00.000+03:00

I got my first dish cloth from an american lady who visited me. She refused to tell me how it was made and told me to figure it out. The dish cloth waited for a while, but one sunday morning in 2009 I finally decided to take the challenge. After some ravelling and unravelling I got it done and wrote down the pattern. I have to say I´m quite pleased that so many others have been inspired of it and knitted it.

A few weeks ago I got two messages in Ravelry asking for the Tiskikukka pattern in English. I was certain that there should be a similar pattern in English, as my original sample was American. I searched the Ravelry database and didn´t find a pattern just like this. Thank you Rachael and Jamie! Jamie also kindly helped me with the translation.

Tiskikukka (Dish Flower) in English

CO 20 sts
Row1: Knit all stitches
Row2: K5, YO, K13, (2 sts left), turn
Row3: K19
Row4: K5, YO, K12, (4 sts left) , turn
Row5: K18
Row6: K5, YO, K11, (6 sts left), turn
Row7: K17
Row8: K5, YO, K10, (8 sts left), turn
Row9: K16
Row10: K5, YO, K9 (10 sts left), turn
Row11: K15
Row12: BO 5 sts, Knit all remining 20 stitches

Repeat rows 1 - 12 fourteen more times to get fifteen petals in total. In the last petals final row (row 12) BO all stitches. Cut the yarn leaving about 40 cm to sew the seams. Start by sewing through all fifteen starting stitches and tighten the center circle. Continue then by sewing together the first and last petals. Weave in ends. I didn´t use the wrap and turn technique mainly because I hadn´t heard of it whem I wrote the pattern. I still don´t wrap when I turn, because I don´t think it is necessary. You can do so if you want to :-).

Please tell me, if you have problems with the pattern, so I can fix it.

Pattern in Finnish

Hope you enjoy this pattern as much as I do. You can find more pictures of Tiskikukka here. Have fun!

Keittiönperäyrittäjiltä hankittua

2011-09-10T21:54:00.000+03:00

Silmä, pisto, tikki, takki -käsityömarkkinat järjestetään tänä viikonloppuna Tieteiden talolla Helsingissä. Sunnuntainakin ehdit vielä ostoksille klo 10 - 17. Piipahdimme Anun kanssa markkinoilla Soukan Menitan neuletapaamisen jälkeen. Mieli sanoo, että kannatti mennä, kukkaro voi olla toista mieltä. Onneksi kaikilla tuntui olevan reilut markkinalaennukset käytössä, joten rahalleen sai vastinetta ihan reilusti.

Ensimmäisenä iskin silmäni tähän ihanaan väriin. Kun sain sen käteni, en irrottanut enää. Kyseessä on ihanista ihanin alpakka (80%) - silkki (20%) -sekoite. Ilun sanojen mukaan se on kissanpentu ja täytyy tunnustaa, että hän on aivan oikeassa. Tätä ei voi olla silittelemättä ja jos oikein tarkkaan kuuntelee, niin se kehrää (ehkä se olen kuitenkin minä). Huomasin vasta kotona lankoja ihaillessani, että langassahan on täsmälleen samat sävyt kuin kynsissäni tällä hetkellä. Pitää siis neuloa tämä pois ennen seuraavaa kynsihuoltoa.

Seuraavaksi jäin silittelemään Malabrigon Lacea Liilan pöydän ääreen. En kuitenkaan napannut sitä mukaani, vaan kaksi 50 g:n vyyhtiä kokenillilla värjättyä merino lacea. Väri on kauniin syvän punainen ja lanka ihanan pehmeää. Hinta oli tässäkin kohdillaan ihan ilman alennuksiakin. Ilse totesi, ettei kukaan ole valitellut, että langat ovat liian kalliita. Kotikulmilla ihmiset pitävät hänen kasviväreillä käsinvärjäämiään lankoja kalliina. Minä pidin lankoja jopa edullisina (yht 12 e, norm 13,50e). Liila on vaihtamssa nimeään ja uusi nimi tulee olemaan Pata-noita. Mitä osuvin nimi, kun noita kauniita kasvivärjättyjä lankoja katseli.

Vasta tässä vaiheessa huomasin, että Succaplokkikin oli paikalla. Meinasi iskeä hätä, kun kuvittelin käyttäneeni jo kaikki rahani. Kävin kukkaron sisällön kuitenkin huolellisesti läpi ja löysin kuittien lomasta riittävästi rahaa kaikkiin haluamiini tavaroihin. Hauskaa oli, että olin Anulle juuri autossa sanonut, että aion ostaa itselleni Succaplokin sukkablokit lahjakortillani Priimasta ja sitten ne ovat siinä ihan nenän edessä. Kaikkein ihaninta oli saada ostaa nämä suoraan sympaattiselta tekijältä jahänen viehättävältä vaimoltaan. Paavo-puiccomitta oli niin söpö ja vieläpä ihanan värinen, että oli pakko saada se mukaan. Toivottavasti mallitilkkujen mittaaminen sujuu jatkossa paremmin tämän Silmuccaruudun avulla (ostin sen pienemmän version,kun en viitsi tehdä isoa mallitilkkua). "Knitting is not a crime" -nappi piti myös saada matkaan mukaan.

Monia ihania juttuja jäi vielä ostamatta (mm. nyörihaarukka). Toivottavasti tällaisia markkinoita järjestetään uudestaan. Kaikki mukana olevat keittiönperäyrittäjät ansaitsevat päästä esille.

Täytyy tunnustaa, että Menitastakin tarttui mukaan moneen kertan pyörittelemääni Colinetten Jitterburgia. Kolmesta vyyhdistä kaksi oli samaa värjäyserää ja tämä kolmas poikkesi niistä edukseen (oli selkesäti sinisempi kuin ne muut). En tiedä raaskiiko tästä sukkia neuloa, huviksi taitaa päätyä. Nyt pitäisi vaan saada noita keskeneräisiä KyJyjä valmiiksi, että saa aloittaa taas uusia töitä.

Tänä aamuna sain onneksi yhden pitkällisen projektin valmiiksi. Tämän nimi on Valtion leipä. Ihan vain siksi, että se on pitkä ja kapea. Tämä on kesällä neulomani pipon pari, jonka aloitin jo toissa kesänä. Työ ei vaan edennyt, vaikka malli on yksinkertaisemmista yksinkertaisin. Neulominen tuntui vaan niin nihkeältä ja nahkealta. Viimein tajusin vaihtaa vanhan pyöröpuikon KnitProhon ja johan alkoi homma luistaa. Kyllä tämä neulominenkin on välineurheilua ja, kun paljon tekee, pitää olla kunnon vehkeet. Pakotin itseni päättelemään huimat kahdeksan langanpäätä heti työn valmistuttua. Ihan oikesti jouduin taistelemaan itseni kanssa. Olisin niin mielelläni heittänyt kaulahuivin vaan sohvan nurkkaan odottamaan aikaa tulevaa. Tuntui melkein siltä, että olisi vatsalihasliikkeitä yrittänyt tehdä. Mutta tulihan se pääteltyä ja kuitattua 128 grammaa kulutettua lankaa. Tavoite olisi jossain vaiheessa saada kulutettujen lankojen määrä suuremmaksi kuin hankittujen. Tämän päivän jälkeen se on taas hieman haasteellisempaa.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi kaikki uudet lukijat. Toivottavasti viihdytte :-)

Neulokasta sunnuntaita kaikille!

Pari rättiä

2011-09-08T21:20:00.001+03:00

Kesällä iski jossain vaiheessa hillitön tiskikukkahimo. Ei niinkään, että tarvisin niitä poikkeuksellisen paljon, vaan teki vaan mieli niitä neuloa. Se on niin ihanan aivotonta puuhaa. Ostin heinäkuun Tallinnan reissulta puli kiloa lankaa ihan vain tätä tarkoitusta varten.

Näitä on neulottu anoppilassa, metrossa, kummitytön pihapenkillä, mökillä, bussissa, Puuhamaassa, neuletapaamisessa, autossa, telkkarin ääressä, ulkona, koulutuksessa... Loppukesästä sain itseni kiinni siitä, että potkin Pojan kanssa palloa ulkona ja tiskirätin tekele oli toisessa kädessä ja lankakerä taskusssa. Huolestuttavaa... Pariin kukkaan tuli yksi terälehti liikaa, kun en huomannut lopettaa ajoissa.

Kuten alkuperäisen ohjeen yhdeydessä kerroinkin, olen saanut tiskikukan amerikkalaiselta tuttavalta. Siksi olinkin yllättynyt siitä, että loppukesästä sain kaksi yhteydenottoa Ravelryn kautta, jossa ehdotettiin englanninkielisen ohjeen julkaisemista. Olin aivan vakuuttunut, että samanlaisia ohjeita on olemassa pilvin pimein, mutta ihan samalla (yksinkertaisella) tavalla tehtyä rättiä ei Ravelryn tietokannasta löytynyt. Englanninkielinen ohje onkin tulossa lähiaikoina.

Itselleni niin tyypillisesti vetkuttelin jälleen kerran viimeistelyn kanssa. Mutta, kun vauhtiin pääsin viimeistelin koko läjän kerralla. Neljä rättiä tosin viimeistelin elokuun alussa, kun niiden piti päästä Kittilään (nekin tulivat valmiiksi vain muutamaa hetkeä ennen kuin tapasin niiden tulevan omistajan). Tiskikukan haasteellisin osa on sauman ompelu. Ompelenn ensin keskustan umpeen ja aloitan sauman ompelun keskeltä. Kiinnitän silmukkamerkin sauman päättymiskohttan, niin on helpompi saada puolet menemään tasan. Tämän läjän ompelin luotospistoin oikealta puolelta ja sain mielestäni aika näkymättömän sauman.

Lankana on heinäkuussa Karnaluksista ostamani Denim (100 % puuvilla) ja puikkoina 4,0 mm:n ebenpuidet sukkapuikot. Puolesta kilosta lankaa tuli seitsemäntoista Tiskikukkaa. Lankaa jäi reilut 30 grammaa, joiden käyttökohde selviää lähiaikoina. Nämä ovat nyt KyJy#9, KyJy#11 ja KyJy#17 (en uskaltanut laittaa koko läjää yhdeksi, ettei käy yhtä onnettomasti kuin KYHien kanssa).

Näitä voisi tehdä vaikka kuinka ja paljon lisää, mutta tämäkin läjä on vielä kotia vailla. Täytyy siis hillitä itsensä ja yrittää keksiä muuta yhtä helppoa neulottavaa. Työpäivän jälkeen ei niin hirveästi jaksa ajatella ja kädet kuitenkin kaipaavat tekemistä. Sillä, jos kädet eivät käy, kuuluu kuorsausta :-)

Briossi

2011-09-06T22:09:00.000+03:00

Tässä lisää viime viikonlopun päättelyiden tuloksia. Tämä on Baby Brioche -nuttu (Ravelry), joka on neulottu kauttaaltaan patenttineuleena. Brioche stitch onkin suomeksi patenttineule. Hetken aikaa meni sen hahmottamiseen, kun englanninkieliset sanalliset ohjeet olivat niin monimutkaiset. Kyllä tämä meidän neulomistapamme on vaan niin kätevä. Onneksi YouTubesta löytyy video tekniikkaan kuin tekniikkaan. En olisi koskaan uskonutkaan, miten kätevää sen avulla on opetella milloin mitäkin. Kiitokset kaikille ahkerille videontekijöille!

Kaikenlaista muutakin uutta sain opetella tätä nuttu neuloessani. Ensimmäinen oli ihan aloituksessa. Olen melkein kaikki neuleeni aloittanut luomalla silmukat ristikkäin. Tässä aloitin Channel Island cast on -luomisella (video YouTubessa). Kuten ohjeessa luvattiin, tuli patenttineuleeseen hyvin istuva ja kaunis aloitus. Kiva on välillä ehdä asioita eri tavalla kun yleensä.

Nuttu oli helppo ja nopea neuloa. Lisäyskerrokset toivat neulomiseen rytmiä ja vaihtelua. Samaan silmukkaan lisättiin aina kaksi silmukkaa, jotta patenttiketjut jatkuivat kauniisti. Tulipahan opittua sekin. Suorat osuudet olivat vähän tylsiä ja patenttineule tuntui etenevän hitaamminen kuin monet muut mallineuleet. Lankana oli ihanan pehmeä Flox magic -lanka, joka on täyttä puuvilla. Sitä kului 169 grammaa.

Aloitin tämän nutun (KyJy#2) jo heti juhannuksen aikoihin ja tarkoitukseni oli antaa se kummitytölle yksivuotislahjaksi heinäkuun alussa. Sain nutun aika hyvälle mallille, mutta se osoittautui hieman liian lyhyeksi ja palautui pidennystä varten. Nuttu oli mukana elokuun alussa, kun vietimme kummitytön isosiskojen synttäreitä, mutta jäi silloin tekemättä, kun tikuttelin valmiiksi isompien hihattimia.

Tämäkin työ odotti tovin jos toisenkin viimeistelyä, vaikkei siinä ollut kuin pari pientä reikää ommeltavana kainaloissa ja muutama lanka pääteltävänä näpinläpien lisäksi. Vaikka muuten noudatinkin ohjetta aikalailla uskollisesti, napinlävet tein yksinkertaisesti virkkaamalla (ohjeessa oli virkkaamista ja i-cordia). Nuttuua varten Tallinnasta ostamani napit olivat pienempiä kuin ohjeessä käytetyt, joten i-cord tuntui liian järeältä. Ketjusilmukkaketjusta tuli juuri sopivan kokoiset reiät ja laitoin napit koko pituudelle. En tiedä johtuiko pehmoisesta langasta, mutta etureuna jäi hieman lörpöttämään ja sain sen napakammaksi virkkaamalla piilosilmukoita näpinläpien väliin. Ompelin napit reilusti toisen kappaleen puolelle ja napit eivät sen vuoksi ole ihan keskellä.

Äiti otti tämän sunnuntaina mukaansa ja tänään se pääsi vihdoin kummitytölle. Pituutta on kuulemma reilusti, mutta nuttu on muuten oikein sopiva ja mahtuu vielä hetken aikaa. Ei onneksi tarvitse tähän hätään ryhtyä uutta nuttua neulomaan.

Päättelykeijun vierailu

2011-09-04T23:46:00.000+03:00

Kuten olen monen monta kertaa täällä blogissakin tuskastellut, töiden viimeistely ei ole vahvin lajini. Saatan siis makuuttaa muuten valmiita töitä kuukausitolkulla (joku työ on odottanut vuosiakin) ennen kuin saan ne pääteltyä ja muuten viimeisteltyä.

Tästä asiasta puuskahdin tuskastuneena työkaverillekin, joka ihmetteli, että miten niin olen muka saamaton. Totesin vain, että hänellekin lupaamani viinilasimerkit ovat odottaneet päättelyinspistä ties kunka ja kauan. Siinä samassa hän päättikin antaa minulle potkun takamuksille ja ilmoitti tarvitsevansa yhden 24:n merkin setin seuraavaksi päiväksi syntymäpäivälahjaksi. Sanoi tarvitsevansa yhden setin myös itselleen ja illalla soittaessaan ilmoitti äitinsäkin merkkejä toivovan. Eipä siitä auttanut muu kuin laittaa puikko suihkimaan puuttuvat kukkaset ja neula laulamaan lankoja piiloon. Onneksi äitikin oli henkisenä tukena ja varmistamassa, etten kellahda sohvalle kesken kaiken.

En viitsinyt tunkea valmiita viinilasimerkkejä vain muovipussiin ja monenlaisia pakkausvaihtoehtoja pohdittuani päädyin tähän tuttuun ja turvalliseen. Pienet matonkudekorit valmistuivat aika nopeasti ja kahden tusinan setti viinilasimerkkejä mahtui niihin juuri sopivasti. Koristeeksi virkkasin tietysti kukan. Tämä on KyJy #3 ja painoa näillä on 224 grammaa.

Kun kerran vauhtiin pääsin, tuli pääteltyä ja viimeisteltyä yhtä ja toista. Yksi valmistunut työ pääsi äitin matkaan kummitytölle toimitettavaksi ja muutama muu odottaa valokuvaamista. Kävin taas kerran läpi projektilaatikkoni, selvittelin keskeneräiset työt omiin pussukoihinsa ja siirsin toteutumattomien suunnitelmien lankoja pois. Seuraavaksi aion siirtää laatikkoon sukkalankoja, jos vaikka tulisi jokunen sukkakin tässä syys-lokakuun sukkasadon aikana neulottua.

Ihanaa, kun innostuttaa taas! Kiitokset tukijoukoille ja potkijoille!

Kolme sisarta

2011-09-03T14:00:00.000+03:00

Tämä Tsehovin näytelmän nimi on pyörinyt mielessäni näitä ryppyhuiveja kutoessani. Täytyy tosin tunnustaa, että en ole kyseistä näytelmää koskaan nähnyt tai lukenut. Nimi on vain tarttunut jossain koulutuksen vaiheessa mieleen.

Sisariahan nämä huivit ovat, kun ovat kerran samaan loimeen kudotut. Kuten sisarukset yleensäkin, ovat nämä kaikki erilaisia samasta pohjasta huolimatta. On aina mielenkiintoista huomata, miten suuri merkitys kuteen värillä on lopulliseen tuotteeseen. Loimi, vaikka olisi kuinka värikäs, jää taustalle ja sävyttää kokonaisuutta (ellei ole loimivaltaisesta sidoksesta kyse, mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä).

Loimessa on pinkkiä ja violettia vuorotellen ja keskimmäinen huivi on kudottu loimen pinkillä. Lopptulos on tasainen ja rypyttyi kauniisti. Väri on kirkkaan pinkki, jota loimessa oleva violetti hieman rauhoittaa. Tätä kutoessa ei tarvinnut jännittää lopputulosta, sillä kude oli juuri ohjeen mukainen.

Violetilta näyttävä huivi on kudottu petrollin värisellä langalla. Langan tarkkaa koostumusta en tiedä, mutta oletettavasti se on ainakin suurelta osin ellei täysin villaa. Kude oli hieman loimilankaa ohuempaa, mutta se ei haitannut menoa. Helpotuksekseni huivi rypyttyi toidella hyvin ja lopputuloksesta tuli kaunis. Lopullinen väri on yhdistelmä loimen ja kuteen väreistä. Äiti on jossain vaiheessa siirtänyt koneneulontalankavarastonsa minun ristikseni ja sieltä löytyi tämäkin lanka, jota kului huiviin reilu vyyhdillinen eli n. 120 grammaa.

Alimmaisen huivin tarina onkin sitten vähän monimutkaisempi. Huivilointa katsellessani sain päähäni, etttä haluan kutoa siihen vaaleanturkoosilla kuteella. Tilasin netistä kuvasssa vaaleanturkoosilta näyttävää lankaa, joka osoittautui liian vihreäksi. Ostin huhtikuiselta Tallinnan reissulta pari vyyhdillistä vironvillaa, jotka osoittautuivat liian sinisiksi. Kristiina yställisesti toi minulle seuraavalta Tallinnan reissulta lisää vironvillaa, joka oli taas liian vihreää. Värjäsin netistä ostamani langan ja siitä tuli liian tummaa.

Meinasin jo luopua toivosta, kunnes kurkistin uudestaan äitin koneneulontalankalaatikkoon. Eikös sieltä löytynytkin aivan täydellisen värinen lanka (tässä vaiheessa hieman nolotti muille aihauttamani vaiva). Ainoa ongelma oli se, että kaikki langat ovat vyötteettömiä eikä äitikään voinut varmaksi luvat, että lanka olisi villaa. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kokeilla, miten kävisi. Turkoosi lanka oli huomattavasti ohuempaa kuin loimilanka, joten kudoin sen kaksinkertaisena kaksoissukkulaa käyttäen. Miten nautinkaan kutomisesta. Välillä piti oikein pysähtyä silittelemään ja tarkastelemaan kauniisti toisiinsa sointuvia värejä. Ei olisi sen kudontasession jälkeen yhtään harmittanut vaikka rypytys ei olisikaan onnistunut. Lankaa kului ehkä hieman yllättäenkin suunnilleen saman verran kuin edelliseen huiviin eli n. 120 grammaa.

Odottavin mielin höyrytin huivin ja laitoin sen kuivumaan. Ilokseni se rypyttyi myös (ehkei yhtä hyvin kuin edelliset) ja rypyt pysyivät myös kuivassa huivissa. Huivista tuli myös ohuempi ja kapeampi kuin kahdesta muusta eikä se tunnu yhtä kuumalta kaulalla, mikä on minunlaiselleni kuumakallelle oikein hyvä juttu. Ja väriyhdistelmä on aivan täydellinen. Nyt voin laittaa poistoon mustan talvitakin kanssa käyttämäni kaupan huivin ja kietoa tämän kaunottaren ylpeänä kaulaani.

Olen kutonut yhden huivin jo aikaisemmin tähän loimeen. Tammikuisessa postauksessani kerron tarkemmin, miten huivi on kudottu ja käsitelty. Siellä näkyy myös yksi väriversio samasta loimesta.

Nämä huivit menevät Hulluun HuiviVuoteen, mutta numeroista en osaa sanoa. Yritän saada huivilistani ajantasalle mahdollisimman pian :-)

Kesätunnelmia

2011-08-28T20:56:00.000+03:00

Helleviikonloppuna palaa mieli vielä keskikesän tunnelmiin ja mökkimaisemiin. Lukiokaverini ja hyvä ystäväni asuu aika lähellä mökkiämme ja tapaamme perinteisesti vähintäänkin kerran kesässä. Niin tänäkin vuonna.

Yhteisiin perinteisiimme kuuluu myös käynti Kangasalan kädentaitajien puodissa Lepolassa. Paljon on aina vanhoja tuttuja tekijöitä ja heidän kauniita töitään, mutta joka vuosi on jotain uuttakin joukossa. Ystäväni ostaa usein syntymäpäivälahjoja ja jotain itselleen. Minulle tarttuu helposti mukaan keramiikkaa, kun en sitä itse tee, mutta tunnustan, että olen vähän huono asiakas :-).

Tänä vuonna ystäväni ihastui matonkuteesta virkattuihin koreihin. Kysyi minulta, osaanko moisia tehdä ja osaanhan minä. Tapasimme toistamiseen reilun viikon kuluttua ja olin juuri saanut purettua ja korjattua sen onnettoman kanin syömän maton. Matonkuteita pyöri siinä pitkin ja poikin ja kysyin, virkataanko niistä hänelle kori. Uhkarohkeana heitin, että ystäväni voisi itse virkata itselleen korin (hän aina muistaa muistuttaa, ettei ole mikään käsityöihminen). Suureksi hämmästyksekseni hän tarttui haasteeseen ja ryhdyimme hommiin.

Pariin kertaan näytin, miten kiinteäsilmukka tehdään ja autoin laskemaan pohjan lisäyksiä, mutta aika kivuttomasti valmistui hänen ensimmäinen korinsa. Mukaansa hän sai itse tekemänsä vaalean korin ja minun tekemäni punaisen sekä kasan matonkuteiden jämiä ja virkkuukoukun. Pitäisikin soitella ja kysyä, onko koreja syntynyt lisää.

Ystävälleni on aina ollut kiva viedä itse tehtyjä tuliaisia, kun hän osaa niitä arvostaa ja niistä iloita. Tämä yhteinen käsityöhetkemme ilahdutti minua vieläkin enemmän. Oli ihanaa saada jakaa itselle tärkeä asia ja saada toinenkin edes hetkeksi siitä innostumaan ja iloitsemaan.

Kiirettä pitää

2011-08-23T22:37:00.002+03:00

On tämä lukuvuoden alku aina niin kiireistä aikaa. Omien kiireiden lisäksi meillä on ollut totuttelemista myös siihen, että kotona on yksi koululainenkin. Vaikka Poika kävi eskarin jo koulun puolella, on tämä ekaluokkalaisen äidin elämä paljon vaativampaa.

Käsitöitä olen närpinyt vähän sieltä ja vähän täältä. Ravelryyn listasin ison liudan keskeneräisiä töitä ja melkein alkoi päätä huimata. Aika moni työ odottaa vain sitä viimeistelyä ja onpa muutama valmiskin odottamassa valokuvaamista. Jotenkin ei ole vain jaksanut ja ehtinyt. Mitään työtäkään en saa aikaiseksi tehdä loppuun asti. Kaikki etenevät tasaiseen tahtiin :-)

Pelottaa ihan ajatella, miten sekopäinen olen muutaman viikon päästä. Tänään jo onnistuin ajamaan töistä kotiparkkipaikalle ennen kuin huomasin, että käsilaukku on yhä edelleen työpaikan kaapissa lukkojen takana. Pojalle oli parturi varattuna ja moottoritielläkin piti ajella, joten oli pakko lähteä laukkua hakemaan. Onneksi ei ole pitkä matka. Työkaverit tosin ihmettelivät, kun olin jo kertaalleen toivotellut hyviä päivän jatkoja ja taas olin paikalla.

Kesällä otetuista kuvista on jokunen esittelemättä ja tällä ihanan vihreällä kuvalla toivotan itselleni ja kaikille teille rauhallista ja seesteistä syksyä.

Viinilasimerkit

2011-08-16T23:06:00.000+03:00

Virkkasin viinilasimerkkejä omiin juhliini helmikuussa ja ne herättivät suurta ihastusta lähipiirissä. Yksi ja toinen antoi ymmärtää, että olisi hyvin ilahtunut jos saisi sellaisia itselleen. Päätinkin sitten tehdä yhden 12 merkin setin Kesäyön hullutukseen (KYH#3) ja vähän useamman setin KesäYöstä JouluYöhön - tempaukseen. KYHiin kuuluneen setin sain pääteltyä heinäkuun viimeisenä päivänä.

KyJyn tilanne on yhä edelleen tämä. Sain merkit virkattua mökillä heti juhannuksen jälkeen, mutta päättelykeiju on ollut hyvin laiska ja lasimerkit ovat vieläkin päättelemättä. Tarkoitukseni on tehdä 24 merkin settejä. Mökille mukaan ottamistani ja äitin varastoista löytyneistä langoista ei löytynyt 24 eri väriä enkä ole vielä saanut aikaiseksi penkoa kotivarastoja ja virkata puuttuvia kukkia (9 tai 12). Todennäköisesti virkkaan ja päättelen näitä jouluaaton iltana...

Lupasin jollekulle jossain kirjoittaa ohjeen ja tässä se nyt on. Olkaa hyvät!
Jätäthän kommentin, jos käytät ohjetta.

Viinilasimerkit

Lanka Diamond cotton 8/4, koukku 1,75 mm

Virkkaa 20 ketjusilmukkaa ja yhdistä lenkiksi kahdella piilosilmukalla ensimmäisiin silmukoihin.
Virkkaa 20 ketjusilmukkaa
Virkkaa piilosilmukka kuudenteen ketjusilmukkaan koukusta laskettuna (=kukan keskiosa)
Virkkaa lenkkiin *piilosilmukka, 2 ketjusilmukkaa, 2 pylvästä* viisi kertaa (=kukan pienemmät terälehdet)
Virkkaa piilosilmukka ensimmäisen terälehden taakse keskelle, 3 ketjusilmukkaa, kiinnitän piilosilmukalla seuraavan terälehden taakse. Jatka kerros loppuun = viisi ketjusilmukkalenkkiä
Virkkaa ketjusilmukkalenkkeihin *kiinteäsilmukka, 5 pylvästä, kiinteäsilmukka* viisi kertaa.
Katkaise lanka ja päättele.

Halutessasi voit koristella kukkaset napeilla tai helmillä. Pujota kukka lenkin läpi viinilasin jalan ympärille. Nauti hyvästä juomasta ja seurasta.

Auringonpaistetta

2011-08-15T22:50:00.000+03:00

Sain tämän mieltä piristävän tunnustuksen Neferiltä. Hänen bloginsa on aivan ihana ja kannattaa käydä kurkkaamassa, jos et ole vielä käynyt. Kiitos sinulle!

Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa ko. blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Suosikkiväri:Turkoosi
2. Suosikkieläin: Elefantti
3. Suosikkinumero: 4
4. Suosikki alkoholiton juoma: kahvi
5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: Käsityöt, ihmiset, parhaimmillaan yhdessä
7. Saada vai antaa lahja? Sekä että :-)
8. Suosikkikuvio: Kukka
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai
10. Suosikkikukka: Ruiskaunokki

Tunnustusten haasteellisin homma on päättää, mille ihanille blogeille sen pistää eteen päin. Yritän tällä kertaa valita sellaisia blogeja, joita en ole aiemmin "lahjonut":

Moni muukin blogi olisi tämän ansainnut.

Haelsingissä on ollut tänään hyvin syksyistä - sateista ja koleaa. Kaipa se on hyväksyttävä, että kesä ja aurinko antavat taas hetken odottaa itseään. Paistakoon sisäinen aurinkonne läpi pimeän syksyn ja talven!

Arjen piristystä

2011-08-13T10:28:00.000+03:00

Äitini on ihastunut näihin huovutettuihin töppösiin. Yhdet hän on onnistunut käyttämään jo puhki ja toiset odottavat vielä kaapissa. Kesäyön hullutuksen alkaessa kyselin, haluaisiko hän jotain ja toivelistalla ensimmäisenä oli vielä yksi töppöspari.

Ohje on Käspaikasta, mutta tein naisen töppöset 56 silmukalla ja ohjeen pituuksilla. Ohjeen mukaisella silmukkamäärällä tulee mielestäni suhteessa liian leveä töppönen ainakin Naturgarn nro1 -langalla ja 6 mm:n puikoilla. Varastoista sattui löytymään vakoista ja harmaata lankaa ja päätin tehdä niistä ihan tasaraitaa. Nimekseen töppöset saivat jo tekovaiheessa Arkiraitaa. Malli on helppo ja nopea, vauhtia hieman hidastivat kesän hellepäivät. Huovutin töppöset 40 asteessa muutamien farkkujen kanssa ja niistä tuli kertaheitolla sopivat äitin jalkaan.

Töppöset ovat nyt pyörineet pari viikkoa odottamassa kuvausta ja postausta. Jotenkin vaan on tuntunut, että ne ovat ihan liian arkiset ja kaipaavat vielä jotain piristystä. Niinpä virkkasin kaksi punaista kukkaa tossujen ilmettä piristämään. Kaipa se vain on niin, että minun tossuissani on aika kukat. Vaikka olivat muuten kuinka arkiset.

Tämä oli KYH#18 ja lankaa kuului neljä kerää (valkoista jäi vähän ja harmaata jouduin ottamaan seuraavasta kerästä vähän lisää). Vaaka näytti tossuille painoksi 184 grammaa eli kerärosvo on taas muutaman gramman vienyt. Kukkiin meni 11 grammaa Floricaa eli yhteensä lasken tossuihin 211 grammaa.

Esittelemättä on enää yksi KYH-projekti (ja sitten se onneton keskeneräinen) ja KyJyjäkin alkaa valmistua. Tällä hetkellä on sellainen tilanne, että pitää saada jotain valmiiksi, että pääsee jatkamaan muita töitä. Huomasin juuri, että kaikki KnitPron kaapelit ovat kiinni jossain työssä vaikka minulla niitä onkin aika monta. Tai sitten täytyy käydä ostamassa lisää kaapeleita.

Tunnustus

2011-08-11T19:27:00.001+03:00

Sain tämän ihanan tunnustuksen Pirjolta ja Marilta. Kiitos heille! Tunnustuksen mukana kulkee kolme mukavaa kysymystä.

1. Lempiväri
Turkoosi. Se on kulkenut mukana lapsuudesta asti. Pidän myös punaisesta, vadelmanpunaisesta, viininpunaisesta. Kunhan ei ole liian lilaa tai oranssia. Nämä siis itselläni vaatteina yms. Väreinä pidän kaikista kirkkaista ja voimakkaista väreistä, mutta en osaa käyttää niitä.

2. Lempiruoka
Brasilialainen churrasco. Churrascossa tarjotaan erilaisia vartaassa kypsennettyjä lihoja riisin, ruskeiden papujen ja farofan (paistettua maniokkijauhoa) kera. Kotoisemmista vaihtoehdoista lemppariania on oman kullan tekemä poropasta.

3. Minne haluaisin matkustaa
Olen aina haaveillut venematkasta Amazonilla. Islanti on myös keikkunut matkatoivelistan kärjessä pitkään.

Sitten seuraakin se vaikein vaihe, eli tunnustus pitää laittaa eteen päin kolmelle blogille. Aika moni on tämän tunnustuksen jo saanut ja kaikki sen ansaitsevat. Valitsen kuitenkin seuraavat:

Kiitos kaikille ihanista kommenteista, joita käytte tänne jättämässä. Ilman niitä koko touhu ei olisi niin mukavaa. Olen vähitellen saanut taas oman seurattavien listani ajantasalle ja ehtinyt itsekin jättää kommentteja sinne ja tänne. Käsityöntäyteistä syksyä toivotellen!

Tallinnassa taas

2011-08-10T13:16:00.003+03:00

Piipahdinpa eilen taas Tallinnassa. Vaarallista touhua tällaiselle lanka-addiktille, mutta olimme suunnitelleet tätä matkaa entisen työkaverin kanssa jo monta vuotta.

Ensimmäisenä hurautimme taksilla Karnaluksiin, sillä matkaseuralaiseni on myös ahkera käsityöläinen eikä ollut koskaan tässä ihmemaassa käynyt. Hänellä oli ihan samat tuntemukset kun minullakin ensimmäisellä kerralla. Tavaramäärä on niin huima, ettei sitä pieni ihminen tajua. Seuraavilla kerroilla osaa varustautua ostoslistan kanssa. Itse olen käynyt Karnaluksissa sen verran usein, että selvisin aika vähillä ostoksilla. Aikani pyörittelin Rowanin Summer tweediä, mutta jätin sen kuitenkin odottamaan seuraavaa käyntiä. Eikä mukaan tarttunut tällä kertaa mitään muutakaan lankaa. Vähän nappeja ja helmiä.

Toisella puolella Tartu maantietä on avattu uusi lankakauppa Wool & Woollen. Siellä oli myynnissä Dropsin lankoja ja Noroa kartiolta. Näiden lisäksi he tuovat maahan erilaisia lankoja Italista ja Ranskasta ja kerivät ne oman tuotemerkkinsä alle. Enhän mä voinut jättää omaa nimikkolankaa ostamatta :-). Varsinkin, kun se on täyttä puuvillaa. Joy-lanka on puuvilla-akryyliä ja tuntui niin ihanan pehmeältä, että siitä täyty tehdä jotain jollekin pikkuiselle tai sitten sytomyssyjä. Langat maksoivat yhteensä alta kuusi euroa. Uusia Noron lankoja on tulossa syksyllä.

Poikkesimme myös Abakhan-kangaskaupassa siinä vieressä. En ollut koskaan käynyt, kun en ole aikoihin saanut ommeltua mitään. Tarjolla oli ihan kivoja flanellikankaita, joita on Suomesta vaikea löytää. Muuten ei ollut mitään sykähdyttävää. Paitsi, kun pääsin lankahyllyn kohdalle. Siellä mulle huutelin ihana siniturkoosi lankakerä. Hyllystä löytyi vielä kaksi kerää lisää ja mietin, mitä niistä saisi tehtyä. Kassalla sitten kysyin, olisiko lankaa lisää ja täti kävi hakemassa varastosta pussillisen, josta sitten löytyikin vielä seitsemän kerää. Eli sainpahan ne paitalangat sitten ostettua. Matkaseuralainen vaan ihmetteli, kun en ostanut puikkoja ja ryhtynyt samoin tein hommiin (täytyy tunnustaa, että mallitilkut on jo neulottuna ja aion me heittää pesukoneeseen ihan kohta). Kangaskauppa muuttaa loppukuusta kadun toiselle puolelle samaan taloon Karnaluksin kanssa.

Esittelin ystävälleni vielä Liann Löngad -kaupan, mutta sieltä ei tarttunut mitään mukaan. Eikä tarttunut mitään mukaan Pronksistakaan, mutta samassa kellarissa olevasta käsityötuotteiden myymälästä ostin itselleni Mari Mirtin turkoosin tunikan. Väri ei ole täydellinen (on hieman liian vihreä, kuvassa näyttää sinisemmältä), mutta malli ja materiaali ovat. Ostin viime keväänä itselleni samaisen tunikan punaisena ja olen pitänyt sitä ja siitä todella paljon.

Sitten alkoikin ostoskiintiö olla täynnä ja kävimme nauttimassa rauhallisen lounaan hyvässä ravintolassa. Voin lämpimästi suositella Oliver´sia Vanhassa kaupungissa. Onneksemme päivän ainoa sadekuuro osui kohdalle juuri, kun olimme istahtaneet pöytään. Kun olimme syöneet, aurinko paistoi taas täydeltä taivaalta. Sitten olikin jo aika lähteä kohti satamaa.

Aamun taksimatkaa lukuun ottamatta kävelimme koko päivän paikasta toiseen eli tuli samalla tehtyä ihan mukava lenkkikin :-). Hauska päivä oli! Lankavarasto tosin kasvoi 1200 grammalla, mutta olen kuitenkin tyytyväinen ostoksiini.

Huomenna alkavatkin sitten työt. Suurin ongelma siihen liittyen on se, että pitää saada mukaan joku helppo, mutta aikaavievä neule, kun tulee pari päivää istuttua erilaisissa kokouksissa ja suunnittelupalavereissa.

Keijukaiset

2011-08-08T12:10:00.000+03:00

Myös veljeni tytöt täyttävät vuosia loppukesästä. Kyselin tyttöjen äidiltä alkukesästä, olisiko mitään sellaista, mitä voisin tytöille lahjaksi neuloa tai virkata. Yllätyksekseni vastaus tuli melkein heti: boleroita käytettäväksi juhlamekkojen kanssa. Ensimmäinen ongelma on langanvalinnassa. Nuorempi tytöistä kutiaa helposti, eikä sen vuoksi voi pitää villaisia vaatteita. Vanhempi tyttö on taas puolestaan aikamoinen kuumakalle, joten hänellekään ei villa sovi. Onneksi tykkään neuloa puuvillaa.

Tallinnan reisulla tarttui matkaan Katian Pima cottonia ihan tätä tarkoitusta varten. Lanka on paksua ja pehmeää ja jossain määrin villaisen tuntuista, vaikka onkin täyttä puuvillaa. Ostin lankaa varmuuden vuoksi 250 g mustaa ja 250 g pinkkiä, kun en ollut sopiva mallia siinä vaiheessa vielä löytänyt.

Mammutin puikoissa näin kuvan Illyria-bolerosta (Ravel-link) ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mallikuvio osoittautui helpoksi ja pitsineuleesta huolimatta sitä pystyi tekemään televisiota katsellen ja seurustellen. Boleron tekeleet ovat kulkeneet matkassa mukana muutaman viikon ja kappaleet valmistuivat huomaamatta (kaksi suoraa pötköä siis).

Mutta sitten tultiin taas haasteelliseen osuuteen - viimeistelyyn. Eipä siinäkään mitään kauhean vaikeaa ollut, paitsi sen aloittaminen. Vitkuttelinkin juhlapäivän aamuun vaikka edellisenä päivänä olisi ollut vaikka kuinka ja paljon aikaa. Ompelin hihat yhteen vuoropistosaumalla ja sain aikaan siistin sauman. Käspaikan sivuilla esitellään neuleiden saumoja ja sivun keskivaiheilta löytyy vuoropistosaumakin. En ole aikoihin sitä käyttänyt, mutta olen iloinen, kun löysin sen taas. Onneksi viimeistelyä ei ollut neljää saumaa ja 12 langanpäätä enempää ja tytöt saivat lahjansa valmiina juhlapäivänään.

Tytöt näyttivät tyytyväisiltä lahjaansa samoin heidän äitinsä. Itsekin olen hyvin tyytyväinen ja malli oli todella mukava neuloa. Juhlissa ollut vääräleuka (mies) ei oikein ymmärtänyt tällaisen vaatekappaleen käyttötarkoitusta ja kehotti minua useaan kertaan tekemään veljelleni joululahjaksi irtopuntit. Pitääköhän ottaa haaste vastaan?

Nämä ovat KyJyt #12 ja #13 ja lankaa kului mustaa kaksi kerää (100 g) ja pinkkiin vajaa kaksi kerää (91 g). Molempia lankoja on siis vielä reilusti jäljellä ja pitää keksiä, mitä niistä tekisi. Ei ole mikään ihme, ettei lankalaatikko tyhjene, kun projekteista jää yli enemmän lankaa kuin mitä niihin kuluu...

Kelttikiemuroita

2011-08-05T19:43:00.003+03:00

Olen jo jonkin aikaa ihaillut Hullun Huivivuoden napissa olevaa kauluria. Ravelryn KYH-keskustelusta sain selville myös mallin nimen, Celtic cowl. Varastosta sattui löytymään malliin sopivaa punaista Fritidsgarnia ja niinpä tästä tuli KYH#21.

En ole aikoihin neulonut palmikoita, joten jouduin hieman palauttamaan tekniikkaa muistiin. Olen usein tehnyt kahden silmukan palmikot ilman apupuikkoa, mutta tällä langalla en sitä onnistnut tekemään. Alku vaati tarkkaavaisuutta, mutta loppuvaiheessa mallia ei tarvinnut kuin vilkaista. En ihan saanut jäljestä tasaista, mutta tokkopa siihen epätasaisuuteen kukaan muu kiinnittää huomiota.

Välillä oli hieman pöljä olo, kun väänsin tätä kesähelteillä mökillä. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen ja varmasti tulen pitämään kauluria viileämmillä keleillä. Niin tämä siis jää minulle :-).

Lankaa ei kovin paljoa jäänyt jäljelle ja loppukerä on hukkunut jonnekin. Siksipä kirjaan langankulutukseksi 100g. Täytyy jossain vaiheessa neuloa lisää kelttikuvioita, kun ne ovat niin kauniita.

Villaintoleranteille

2011-08-04T01:25:00.001+03:00

Tällä kertaa hullun käsitöillälahjojan viattomiksi uhreiksi päätyivät pojan kummisetä puolisoineen. Olen moneen kertaan yrittänyt kummisedältä kysellä, tarvisiko hän pipoa, tumppuja, kaulaliinaa, sukkia tai jotain muuta. Hän on luvannut miettiä asiaa ja kertoa myöhemmin. En ole kuitenkaan selkeää toivetta missään vaiheessa saanut.

Alkukesästä kävivät kylässä ja hyökkäsin tällä kertaa puolison kimppuun. Hän kertoi tarvitsevansa sukat, mutta ongelmana on se, että villa kutittaa. Teräosa voisi vielä olla ihan villaa, mutta varren pitäisi olla jotain ihan muuta. Voisinko siis tehdä sukat, joissa olisi villainen terä ja puuvillainen varsi? Koska kokemukseni mukaan aika monet villan kutittavuudesta valittavat eivät ole missään vaiheessa päässeet kokeilemaan pehmeämpiä sukkalankalaatuja, vein puolison silittelemään sukkalankojani. Aikansa pyöriteltyään vaihtoehtoja hän päätyi siihen, että Kauhavan Kangasaitan Sukkis tuntui kaikkein vähiten kutittavalta. Lupasin tehdä siitä sukat (KYH#11).

Kannoin sukantekelettä uskollisesti ympäri Suomea, mutta en saanut neulottua muutamaa kerrosta enempää. Viime viikolla sitten neuloin sisulla sukat valmiiksi. Pahoin pelkään, että sukista tuli liian isot, kun en osannut osuttaa kantapäätä oikeaan kohtaan (en ole vielä tehnyt riittävän monia sukkia kärjestä aloittaen). Sukkiin meni vain 53 grammaa ja olisin voinut sittenkin aloittaa ne varresta. En tiedä, olisiko sekään lisännyt intoa, sillä lanka ei ollut mielestäni kovin kivaa neulottavaa. Lopputulos on kuitenkin pehmoinen ja viileä. Sukissa väritkin asettuvat nätimmin kuin samasta kerästä aiemmin virkatussa pipossa. Toivottavasti eivät kutita saajaansa.

Kummisetä mainitsi josssain vaiheessa, ettei tykkää villaisista pipoista. Sainpahan siitä päähäni neuloa hänelle puuvillaisen pipon varastosta löytyvästä Tennesseestä. Malliksi seikkailuhenkiselle miehelle valikoitui Jacques Costeau -pipo (KYH#22). Lankaa kului 94 g. Tämä pipo on jo käynyt sovituksessa ja on hyväksi todettu. Kummisetä vaikutti jopa yllättyneeltä, miten hyvin se istuu päähän. Päätään hän ei kuitenkaan kuvaaan lainannut, mutta onneksi minulla on tämä varapää, joka suostuu mukisematta jos minkälaisiin kuvauksiin.

Olen vähitellen päässyt sinuiksi suuren KYH- epäonnistumiseni kanssa :-). Virkkuukoukkukotelo on tosin samassa tilassa kuin oli KYHin päättyessäkin, mutta muita käsitöitä olen tehnyt. Tänään aloitin uuden KyJy-työnkin. Niitä aloituksia puuttuu kuitenkin vielä kymmenen ja kuumeisesti mietin, aloitanko väenvängällä kymmenen työtä lisää (lankaa ja suunnitelmia on) vai aloitanko vaan muutaman ja teen keskeneräiset nopeasti pois. On tämä elämä vaikeata välillä :-D

Niin lähellä, mutta niin kaukana

2011-08-02T23:41:00.000+03:00

On KYH-loppuraportin aika.

Yksi projekti jäi kesken ja se harmittaa.

Yliarvioin taas viimeistelynopetuteni ja aliarvioin hommaan kuluvan ajan. Pakko on myös myöntää, että ikä tekee tepposensa, enkä näe ihan kaikkea tehdä puolipimeässä keskellä yötä. Olisi myös pitänyt jättää KyJy väliin tai ainakin aloittaa se vasta KYHäilyjen valmistuttua. Olisi pitänyt myös määritellä projektit eri tavalla, sillä valmiiksi asti sain 43 erillista työtä. Vaikka yhä laskisin lasimerkit yhdeksi työksi niitä on 32. Seliseli...

Mutta näin tänä vuonna. Ensi vuonna voi sitten lähteä leikkiin mukaan hieman viisaampana tai sitten ei :-).

Jossain keskustelussa oli maininta siitä, ettei blogissa koskaan saa esitellä keskeneräistä työtä. Työhön tulee kirous, eikä se valmistu koskaan. Otan kuitenkin riskin ja esittelen teillä tämän keskeneräisen työn. Voinpahan sitten syyttää kammottavaa blogikirousta, jos se jää ikuisiksi ajoiksi tekemättä.

KesäYön Hullutus 2011

Tilanne 1.8.: aloitetut 25/25, valmiit 24/25

Pesuhanskoja 2.6./ valmis 2.6.
Tiskikukka 2.6./Valmis 5.6.
Lasimerkkejä 3.6./Valmis 31.7.
Tyyne patalappu x 2 3.6./valmis 10.6.
Huivihattu 5.6. /valmis 5.6.
Saroyan 6.6. / valmis 11.6.
Huivihattu 7.6. /valmis 7.6.
Kauluri 8.6. / valmis 15.6.
Abyssal 8.6. / valmis 14.6.
Virkkuukoukkukotelo 10.6.
Sukat kärjestä aloittaen 11.6./Valmis 29.7.
Jack Sparrow - tukka 11.6. / valmis 12.6.
Bam May 12” - I love the V-Stitch 11.6. / valmis 15.6.
Huivihattu vol. 3 12.6. / valmis 12.6.
BAM June 12” - The Efflorescent Window 13.6. / valmis 15.6.
Shell Brimmed Cloche soveltaen 14.6. / valmis 14.6.
Cachecolar 15.6. / valmis 21.6.
Huovutetut tossut 16.6./valmiit 29.7.
Apinan housut ja liivi 18.6. / valmis 21.6.
Willow Cowl 18.6. /valmis 23.6.
Celtic cowl 21.6./ valmis 31.7.
Jacques Costeau pipo 21.6./ valmis 25.6.
Kärpässuoja 21.6./ valmis 24.6.
Matonkuteesta virkatut korit 3 kpl 22.6. / valmis 22.6.
Koristekukkaset edellisiin (4 kpl) 22.6. / valmis 22.6.

Muutama KYH-työ on vielä esittelemättä ja palaan niihin tässä lähiaikoina.

Mut hei! Liinavaatekaappi ei ole aikoihin ollut näin tyhjä ja hyvässä järjestyksessä :-).

Kiitokset onnitteluista! Vaikka hieman haikein mielin seuraan tuota pienen kasvamista, kun se tapahtuu niin hirvittävällä vauhdilla...

Pikku ukko

2011-08-01T02:07:00.002+03:00

Seitsemän vuotta sitten putkahti maailmaan parhain, ihanin, vaativin, monipuolisin, toivotuin, odotetuin, fiksuin, omapäisin ja täydellisin luomukseni. Kuten kaikki muutkin projektini tämä tuli valmiiksi myöhässä määräajan jo umpeuduttua. Sinä kesänä ainoat hellepäivät olivat elokuun alussa ja Vantaanjoki tulvi yli äyräiden. Yö oli lämmin ja täysikuu paistoi (näin minulle on siis kerrottu, kun itse olin keskittynyt vain omaan napaani).

Oi onnea!

Voihan tuska!

2011-07-23T12:26:00.001+03:00

Ostin aiemmin keväällä 18-säikeistä kalalankaa kokeillakseni Hama-helmipussukkaa. Pussukkaan meni vain hitunen puolen kilon rullasta, enkä innostunut tekemään niitä sen enempää. Olen koko kevään pyöritellyt tuota rullaa ja miettinyt, mitä siitä tekisin.

Aloitin jo kertaalleen virkkaamaan verkkokassia, mutta se ei oikein innostanut. Ravelryn keskusteluista silmiini pompsahti Let´s go shopping -kaupaakassimalli (rav-link) ja päätin kokeilla sitä. Intoa lisäsi se, että siinä oli samaa pintaneuletta kuin vihreässä kaulurissa ja sitä oli kiva tehdä.

Malli on kiva ja aika nopeatekoinen. Mutta tuo lanka... Jos jossain vaiheessa kaipaan katumusharjoituksia syystä tai toisesta, niin lupaan neuloa tuosta 18-säikeisestä kalalangasta vaikka villatakin. Lanka on kovaa ja jäykkää, sormet ovat melkein rakoilla, kun on hetken aikaa neulonut. Sisulla kuitenkin tikuttelin tuon kassin valmiiksi.

Lisäsin reunaan vähän väriä hamahelmillä. Jätin ne kuitenkin silittämättä, kun olivat mielestäni ihan kauniit sellaisenaan. En oikein osannut päättää, teenkö suuremman vai pienemmän ja lopulta kassista tuli aika iso. Kuvissa kassin sisällä on Tallinnan reissun saalis eli melkein kaksi kiloa lankaa. Päädyin laittamaan kaksi kädensijaa ja tein niistä niin pitkät, että riittävät just ja just olkapäälleni.

Malli jäi kuitenkin kutkuttamaan sen verran, että teen uuden version erilaisesta langasta. Joskus, ehkä... Kalalankaa tuhoutui kuitenkin mukavat 197 grammaa ja tämä on KyJy#5. Olen koonnut KyJY-listaani tuonne erilliselle sivulle. Josssain vaiheessa varmaan tulee aiheesta ihan oma postauskin.

Vielä pitäisi saada 14 aloitusta aikaan. Ideoita, suunnitelmia ja lankoja kyllä riittää, mutta keskeneräiset KYH-työt hieman hidastavat vauhtia.

Hauskaa viikonloppua!

Ihan Kaheli reissu

2011-07-21T20:14:00.000+03:00

Kävinpä taas Tallinnassa. Tällä kertaa matkan kohokohta ei ollutkaan lanka-, väline- ja materiaalivarastojen kartuttaminen, vaan ihan kaheli matkaseura. Olin matkalla 26 ihanan neulojan kanssa. Osa heistä oli tuttuja neuletapaamisista ja osa Ravelryn Kahelit ryhmästä. Alkumatkasta vähän katselimme toisiamme ja yhdistelimme ravelrynicejä, avataria ja oikeita nimiä toisiinsa. Loppumatkasta höpöttelimme vapautuneesti kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan reissusta palannut. Itselleni ostin tiskikukkalankoja. Olisin halunnut ostaa puuvilla-bambu-sekoitetta, mutta sellaista ei ollut sopivaan hintaan tarjolla. Päädyin sitten Nomotta Schachenmayr Denim lankaan, joka on 100% puuvillaa. Sitä tuli 500g kolmessa eri värissä. Äiti pyysi patalappulankoja ja ostin hänelle viime kesästä tuttua Cotton-lankaa, jonka valmistaja pysyy mysteerinä. Äitille ostin 500g ja itselleni 150 g. Näiden lisäksi Karnaluksista tarttui mukaan 100 g Maxi-virkkauslankaa, jonka ostin puhtaasti värin takia :-) Tällä kertaa tarvikehyllystä ei tarttunut muuta mukaan kuin kaksi ompelukoneneulapakkausta. Olen ilmeisesti käynyt Karnassa jo riittävän usein.

Liann Lõngadista ostin Katian Pima Cottonia 250 g pinkkiä ja 250 g mustaa. Tarjoitus olisi näistä neuloa veljentytöille synttärilahjaksi bolerot tms. Synttäreihin on reilut kaksi viikkoa aikaa... Toinen tytöistä on herkkä kutiamaan ja toinen on kuumakalle, joten ajattelin, että puuvilla on hyvä vaihtoehto. Lanka on kuitenkin villaisen pehmeää eikä onneksi kauhean ohutta.

Vanhan kaupungin portilla oli iso matkamuistomyymälä, jossa oli paljon ihania käsityöjuttuja. Sieltä tarttui mukaan Etnolandin kansallispukukankaalla koristeltu pieni pussi, joka pääsee projektipussukaksi. Ihastuin tuohon Äksin kankaaseen, kun siinä on niin ihanan raikkaat värit.

Matkaneuleena minulla oli taas virkkuutyö. Aloittelin patalappuparin maanantain neulemiitissä ja sain sen melkein valmiiksi matkan aikana. Onneksi ostin lisää tuota luonnonvalkoista lankaa, olisi muuten jäänyt työ vielä pahemmin kesken. Nyt patalaput (KyJy#8) ovat valmiit ja lankaa kului melkein kaksi kerää eli 94 g. Minulla on usein joku pieni ja helppo virkkuutyö mukana tapaamisissa ja matkoilla. Eipä tarvitse kauheasti ajatella ja voikin keskittyä sitten tärkeämpiin asioihin eli höpöttämiseen.

Kiitokset kaikille ihanille matkaseurasta!

Querido Guimarães

2011-07-18T10:59:00.001+03:00

A semana passada tive o privilégio de ter o meu querido senhor Guimarães e e seus meninos aqui em Helsinki. Eles vieram participar da HelsinkiCup que é um campeonato de futebol juvenil. Os Pequeninos do Jockey jogaram bem e chegaram em segundo e terceiro lugar. Parabens!

Um dia Seu Guima me disse que precisava de uma toca especialmente para o fim da viagem. Ele disse que na Noruega normalmente é muito frio no começo de agosto e chove muito. É, eles continuam a viagem por mais quatro semanas e voltam a São Paulo no meio de agosto. O modelo que escolhi é Jacques Costeau. Já fiz este modelo antes e gosto dele. O nome do modelo tambem combina muito bem com o Seu Guima.

Boa viagem Pequeninos!

******************************

Viime viikolla pelattiin taas HesaCup ja sain vieraakseni ihanat brasilialaiset ystäväni. Herra Guimarães matkustaa yhdessä pelaajiensa kansaa ja he kiertävät viisi pohjoismaista turnausta ja palaavat kotiin elokuun puolessa välissä. Eräänä päivänä Guimarães sanoi, että olisipa hänellä pipo, kun varsinkin Norjassa on usein kylmää ja sateista, kun ovat siellä. Ei kun tuumasta toimeen ja Jacques Costeau -pipoa tikuttelemaan. Malli on minulle entuudestaan tuttu ja riittävän helppo, että sen pystyi tekemään hieman väsyneenä ja muuta ajatellen. Lauantaiaamuna sain pipon viimeisteltyä ja satamassa muistin jopa antaa sen hänelle mukaan. Viime vuonna aloitettu kaulahuivi ei tosin ehtinyt vielä tähän lähtöön, mutta jos vaikka sitten ensi vuonna :-)

Lanka on lankalaatikon pohjalta löytynyttä Floricaa ja sitä kului 54 g. Tämä on KyJy#7.

Viime viikko on mennyt jalkapallom merkeissä, enkä ole pahemmin ehtinyt koneella istua. Toivottavasti ehdin tällä viikolla käydä taas katsomassa, mitä kaikkea ihanaa te muut olette saaneet aikaan.

Hauskaa kesän jatkoa kaikille!

Kanin ruokaa

2011-07-12T10:34:00.002+03:00

Olen siis kutonut kaikille kolmelle veljentytölleni maton. Malli on rippunut siitä, mitä loimia meillä on sattunut olemaan kesken ja veljenvaimo on valinnut kuteet. Tämän maton olen kutonut toiseksi vanhimmalle tytölle viitisen vuotta sitten. Sillä hetkellä asukastalolla oli meneillään 120 cm levelä kuvikas-matto, jolla tuli reilun kokoisia ruutuja. Hetken aikaa pyörittelin kirkkaan punaisia, mintunvihreitä ja vaaleanpunaisia kudekeriä ja mietin, miten ne saa järjestettyä harmooniseksi kokonaisuudeksi. Lopulta päätin ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Kudoin maton alkuun ja loppuun käännösvarat, kun en halunnut hapsuja ja irrallisen kantin ompeleminen on usein yhtä tuskaa. Tyttö sai mattonsa ja olimme kaikki tyytyväisiä.

Jossain vaiheessa veljeni perheeseen hankittiin kani, Pertsa. Koska ei ole kanin mukavaa olla kaikkia päiviä teljettynä pieneen häkkiinsä, sai se välillä olla vapaana siinä huoneessa, jossa oli myös tuo kutomani matto. Pitkän aikaa meni hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Jonkun ajan kuluttua talon väki huomasi, että pahainen pupu oli tekemisen puutteessaan jyrsinyt sängyn alla olleen maton reunan kuteet ihan poikki. Meni varmaan jonkin aikaa ennen kuin he uskalsivat asiasta minulle kertoa :-)

Tässä tapauksessa ei auttanut muu kuin leikata matosta irti jyrsityt kohdat ja solmia päihin hapsut. Matto lyheni reilusti, mutta koska oli alunperin liiankin pitkä, on se vielä ihan sopiva pieniin huoneisiin (en muistanut ottaa kuvaa enää korjatusta matosta). Kaikki ovat nyt tyytyväisiä. Pertsakin on saanut hyvän kodin toisaalta, joten ei tarvitse jännittää, miten matolle nyt käy.

Innostun lyhentämään mattoa eräänä iltana kymmeneltä. Lempeä tuuli hyväili ihoa, oli sopivan lämmintä, eikä aurinko helottanut täydeltä taivalta. Hyttysetkin olivat jossain muualla. Läheltä ja kaukaa kantautui lintujen laulua, tuulen huminaa puiden lehdissä ja taisi jokunen vesiskootterikin pöristä järvellä. Ihana Suomen kesä!

Paju

2011-07-09T07:05:00.000+03:00

Onni potkaisi minua Hamsterikuun arpajaisissa ja voitin ihanan vyyhdin Lai-La-Lai -lankaa. Väri on todella kaunis kevään vihreä, mutta ei oikein sovi minun asustevärimaailmaani. Hyvä ystäväni (jonka ehkä muistatte tästä kirjeestä) meinasi pyörtyä ihastuksesta, kun näki vyyhdin. Hänen värimaailmaansa se sopiikin paremmin kuin hyvin.

Taisinpa siinä kysyä, haluaako hän langan mielummin vyyhtinä vai neulottuna. Hän tuumasi tarvitsevansa kaulurin ja sellaisen sitten lupasin tehdä. Aikataulusta ei tälläkään kertaa ollut mitään puhetta, mutta itsekseni ajattelin, että keskikesän syntymäpäivä olisi hyvä ajankohta lahjan luovuttamiselle.

Ravelryn KYH-keskustelua seuratessani tuli eteen Willow Cowl -niminen (Ravel link) malli ja ihastuin siihen. Se tuo jotenkin mieleeni afrikkalaiset, hyvin runsaat kaulakorut ja poikkesi edukseen muista malleista. Ohje on selkeä ja malli aika helppo, mutta kuitenkin riittävän mielenkiintoinen. Lankakin oli aivan ihanaa neulottavaa, eikä vain värinsä vuoksi.

Tässäkin työssä tuli opittua taas uutta. En ainakaan muista tehneeni aikaisemmin tuollaista pykäreunaa (picot-edge). Haastavin osuus oli päärmeen kiinnittäminen neuloen. En meinannut millään saada silmukoita poimittua aloitusreunsta järjestyksessä ja samalla tavalla. Aloitin kerroksen ainakin kolme kertaa, kunnes kaivoin esille toiset pyöröpuikot ja poimin aloitusreunan silmukat sille. Tämän jälkeen kiinnityskerros sujui mukavasti ja nopeasti. Kaulurin yläreunaan tuli samanlainen pykäreuna ja senkin kiinnittämisessä käytin apuna toista pyöröpuikkoa. Poimin tarvittavan määrän silmukoita yhdeltä kerrokselta ja neuloin ne lopuksi yhteen raunasilmukoiden kanssa. Jotenkin kuvittelin, että kannattaa ensin kiinnittää ja päätellä vasta seuraavalla kerroksella. Olisi kuitenkin kannattanut päätellä ne samoin tein. En viitsinyt kuitenkaan enää purkaa ja poimia kaikki silmukoita uudelleen.

Kauluri on kaunis ja toimivan oloinen. Saajakin näytti hyvin tyytyväiseltä lahjaansa. samalla hän sai myös vyyhdillisen Wetterhoffin ohutta villalankaa. Arvelin, että hän osaa arvostaa sen kauniin ruskeaa sävyä enemmän kuin minä :-) Parastahan tässä on se, että lahja oli valmis hyvissä ajoin, vaikka annettiinkin vasta varsinaisen merkkipäivän jälkeen. Liikaa on kokemusta niistä keskeneräisenä annetuista...

Tämä on KYH#20 ja lankaa kului 96 grammaa. Ja taitaapa tämä sopia myös Hulluun HuiviVuoteen. Numero pitääkin tarkistaa jostain, kun olen jo mennyt niissä ihan sekaisin...

Saunatuliaisia

2011-07-07T16:11:00.000+03:00

Pirkanmaalla seikkaillessamme poikkesimme vihdoin tarkastamassa myös enoni kesämökin uuden saunan. Uusi sauna on tosin ollut jo käytössä neljä vuotta, mutta aina voi vedota hämäläiseen luonteeseensa :-).

Vaikka olimmekin suunnitelleet vierailua jo tovin, en osannut oikein päättää, mitä veisin tuliaisiksi. Muistaakseni vein heille tikirätin joulun aikoihin ja äiti on varmaan virkannut Tyynen patalaput. Turvauduin siis hyväksi havaittuun kukalla koristeltuun matonkudekoriin. Koska olimme menossa nimenomaan saunaa tarkastamaan, päätin virkata heille myös pesuhanskan. Koriin pääsi lisäksi pala saippuaa ja pullo shampoota. Pesuhanskan virkkasin siitä kuuluisasta mustasta kalalangasta ja sitä kului huimat 31 g. Korin koristekukkaa en hoksannut punnita, mutta arvioisin painoksi 2 g. Korin virkkasin Jäätelökesä-maton suttukuteesta (olin onneksi sattunut laittamaan ihan kauniin väristä ja hyvälaatuista suttukudettä tällä kertaa) ja siitä tuli juuri sopivan kokoinen. Arvioisin, että kudetta meni vajaat 200g. Tämä projekti on KyJy#4 ja se on valmis!

Virkkasin korin ja pesimen veljen ja hänen vaimonsa kanssa iltaa istuessamme televisiota katsellen. Heitä tuntui kovasti huvittavan se, että mainoskatkolla kävin juoksemassa autosta lisää lankaa, ettei vaan jää homma puolitiehen ja kädet toimetomiksi. Mies ei tainnut kommentoida mitään. Se tietää jo millainen hörhö olen.

Sauna oli kaunis ja löylyt hyvät. Pientä miinusta tulee kylmästä järvivedestä :-).

Jäätelökesä

2011-07-07T01:09:00.001+03:00

En tiedä, miksi, mutta kudonnaiseni saavat yleensä aina nimen. Johtuukohan siitä, että kangaspuiden ääressä istuessa keskittyy siihen kutomiseen ja ehkä kuuntelee radiota tai juttelee samalla. Ei ole tuhat ja yksi asiaa pyörimässä ympärillä tai viihdyttämässä; kuten on kotisohvalla neuloessa televisiota katsellen ja Pojan touhuja seuraten. Olen vielä niin laiska lähtemään liikkeelle, että vietän asukastalolla kerralla pidemmän tovin, kun kutomisinto (tai -pakko) iskee.

Tämä matto on siis Jäätelökesä. Kudoin sen jossain vaiheessa keväällä nuorimmalle veljentytölleni. Olen kutonut hänen molemmille isosiskoilleen matot aikaisemmin. Kälyni kävi ostamassa kuteet ja minulle on aina yllätys, mitä sieltä tulee :-). Tosin kahdessa jälkimmäisessä matossa on molemmissa ollut sekä vaaleanpunaista että mintunvihreätä. Kaikki kolme väriä tuovat mieleeni jäätelön: mintunvihreä on tietysti minttu, lila on mustikka ja vaaleanpunainen saa tällä ertaa olla vadelma. Sävytkin ovat kylmähköjä ja lisäävät jäätelön tuntua entisestään.

Maton sidos on siitä mukava, että poljentaa muuttamalla saa erilaista pintaa ja maton puolet ovat erilaiset. En lähtenyt kuitenkaan leikittelemään erilaisilla poljennoilla, vaan tein koko maton samalla ja ajatuksena, että kukkakuviot tulevat päälle päin. Sopii sekin tähän kesäiseen ja tyttömäiseen tunnelmaan.

Nyt mietinkin, saisinko itsestäni irti kutoa uuden maton myös Pojan huoneeseen. Edellisen kudoin juuri ennen hänen syntymäänsä ja siitä on jo seitsemän vuotta...

Kesävarpaat

2011-07-01T17:07:00.000+03:00

Sammaleella

Laiturilla

Kivellä

Huussissa

Metsäpolulla

Apiloissa

Terassilla

Nämä kesävarpaat ovat nauttineet vapaudestaan. Vapauta sinäkin kesävarpaasi!

Nautinnollista kesää!

Suojaa

2011-06-30T13:17:00.000+03:00

Kesällä tarvitaan kaikenlaisia suojia, auringonsuojaa, sateensuojaakin välillä. Mökillä ulkona syödessä kaipaa myöskin ötökkäsuojaa, ettei ruoasta löydy ylimääräistä proteiiniannosta.

Mehukannun suoja on virkattu sekalaisista langoista on virkattu Daisy options -mallilla. Lisäsin vain viimeiselle kerrokselle lasihelmiä painoksi. Malli oli helppo ja kiva virkata. Koko oli juuri sopiva mehukannuumme ja nyt ei ole niin väliksi, jos sen unohtaa vähän pidemmäksi aikaa pöydälle.

Äitini on hyvin tarkka kattauksistaan myös mökkiolosuhteissa. Siksi silmääni särähtikin hänen tapansa laittaa kattilankansi salaattikulhon päälle salaatin odotellessa muun ruoan valmistumista. Pitihän kulhollekin saada kauniimpi suoja. Sovelsin hieman tuota Daisy options -mallia tekemällä keskustasta suuremman ja lehdyköistä pidemmät. Ketjusilmukkakaariakin tuli reilusti enemmän.

Kyllä se vain niin on, että pingotus on se, joka työt viimeistelee. Ennen pingotusta reunat liekottivat ja menivät aalloille. Julman pingotuksen jälkeen liinan läpimitta kasvoi useamman sentin ja reunojen liekotus oli tiessään. Kokokin on juuri sopiva suurimpaan salaatikulhoon, vaikkei sitä olisi ennen pingotusta uskonut.

Mutta tämä on ainoa sallittu pingotustapa näin kesällä. Muuten pitää vain nauttia vapaudesta ja ihanista ilmoista, lämpimästä vedestä ja laineiden liplatuksesta :-).

Pienempi ötökkäsuoja on KYH#23 ja suuremi KyJy#2. Pitääkin yrittää saada jossain vaiheessa kirjoitettua tuo KyJy-listakin itselle muistiin. En oikein osaa aloittaa KyJy-töitä, kun on vielä monta KYHiä kesken. Ne onneksi valmistuvat tässä vähitellen ja KyJyjä on vielä aikaa miettiä.

Inspiroivia tilaustöitä

2011-06-26T10:13:00.000+03:00

Välillä sitten sattuu niin, että inspiraatio ja tarve kohtaavat. Oikeastaan tällä kertaa tarjouduin tekemään nämä korit ystävälleni. Eli ehkä tämä ei sittenkään ollut mikään varsinainen tilaustyö, vaan sain hyvän syyn tehdä sitä, mikä juuri sillä hetkellä inspiroi.

Ystäväni on erään meikkifirman myyntiedustaja ja kertoi kokoavansa tuotepakettia parille morsiammelle polttareihin. Mietti siinä sitten ääneen, että pitäisi keksiä joku kiva kori tai vastaava, johon tuotteet pakataan. Minä puoletani kuulin itseni sanovan, että virkatut korit olisivat tähän käyttötarkoitukseen oikein sopivat. Morsiammille sopivaa valkoista matonkudettakin on vielä muutama kilo parvekkeella.

Seuraavana päivänä hänen lapsensa tuli meille koko päiväksi ja siinä puistoilun ja muun touhuamisen ohessa virkkasin kolme koria. Pakkohan niihin oli kukkasetkin tehdä. Ei oikein löytynyt sopivaa mallia Anna kaikkien kukkien kukkia -kirjasta ja päädyinkin sitten soveltamaan yhtä mallia. En ommellut kukkia kovinkaan tiukasti kiinni, kun ajattelin, että ne voi tarvittaessa ottaa pois, jos eivät miellytä silmää. Hieman meni taas tiukille ja pakotinkin lasta hakemaan tulleen ystäväni miehen juomaan kupposen kahvia, että sain korit viimeisteltyä.

Nämä olivatkin viimeiset KYHäilyni ja lasken tähän yhden projekti koreille (#24) ja toisen kukkasille (#25)
.
Joskus tämä tilaustyöhommakin toimii!

Kesäyön hullutus - väliraportti

2011-06-24T08:38:00.004+03:00

Nyt ollaan Kesäyön hullutuksen puolivälissä ja on raportin aika. Tänä vuonna homma on sujunut aikalailla tuskattomasti. En ole aloittanut ihan joka päivä uutta työtä, mutta sitten on ollut myös niitä päivä, jolloin aloituksia on useampia. Sain kaikki aloitukseni tehtyä pari päivää ennen määräaikaa.

Aika kiva määrä töitä on jo valmiinakin ja niistäkin suurin osa tuolla loppupäässä. Kaikkein eniten harmittaa se, että en ole saanut valmiiksi kaverille lupaamiani lasimerkkejä. Ei siis kannata luvata kenellekään yhtään mitään :-)

Ihan kaikkia töitä en ole vielä esitellyt täällä blogissa, mutta niitä sitten plumpsahtelee tässä pitkin kesää.

Tilanne 24.6.: aloitetut 25/25, valmiit 18/25

Pesuhanskoja 2.6./ valmis 2.6.
Tiskikukka 2.6./Valmis 5.6.
Lasimerkkejä 3.6.
Tyyne patalappu x 2 3.6./valmis 10.6.
Huivihattu 5.6. /valmis 5.6.
Saroyan 6.6. / valmis 11.6.
Huivihattu 7.6. /valmis 7.6.
Kauluri 8.6. / valmis 15.6.
Abyssal 8.6. / valmis 14.6.
Virkkuukoukkukotelo 10.6.
Sukat kärjestä aloittaen 11.6.
Jack Sparrow - tukka 11.6. / valmis 12.6.
Bam May 12” - I love the V-Stitch 11.6. / valmis 15.6.
Huivihattu vol. 3 12.6. / valmis 12.6.
BAM June 12” - The Efflorescent Window 13.6. / valmis 15.6.
Shell Brimmed Cloche soveltaen 14.6. / valmis 14.6.
Cachecolar 15.6. / valmis 21.6.
Huovutetut tossut 16.6.
Apinan housut ja liivi 18.6. / valmis 21.6.
Willow Cowl 18.6. /valmis 23.6.
Celtic cowl 21.6.
Jacques Costeau pipo 21.6.
Kärpässuoja 21.6.
Matonkuteesta virkatut korit 3 kpl 22.6. / valmis 22.6.
Koristekukkaset edellisiin (4 kpl) 22.6. / valmis 22.6.

Koska en ehtinyt ihan kaikkea vielä tämän tempauksen puitteissa saada tehtyä, ilmoittauduin myös Kesäyöstä Jouluyöhön eli Aatosta aattoon -tempaukseen. Tarkoitus olisi saada aikaan 24 aloitusta 10.8. mennessä ja tehdä ne valmiiksi 24.12. Kaikkien töiden pitää painaa vähintään 50 g tai kuluttaa 250 m lankaa. Listalla on jo 16 työtä, joihin löytyy langatkain ja ideoita tulee koko ajan lisää.

Meille käsityöaddikteille on luvassa hyvää juhannussäätä, kun kuulemma sataa vettä ja on kylmää. Voikin sitten rauhassa neuloa ja virkkata.

Hauskaa juhannusta kaikille!

Aurinkoa kaivaten

2011-06-23T10:15:00.001+03:00

Auringonkeltainen väri on nyt alkukesästä vetänyt puoleensa magneetin vailla. Se ei vaan ole minun värini, eikä lähipiirissä ole montakaan, joille se sopisi. Pakko on kuitenkin välillä saada aurinkoterapiaa myös käsitöiden kautta.

Toukokuussa kävin tonkimassa Lankamaailman yllätyspussi koreja ja löysin sieltä sellaisen pussin, jossa oli Rosarios Pop Corn -lankaa, vihreää Flox Magic lankaa ja kaksi kerää valkoista villalankaa. Koko kasan sain edullisemmin kuin tuon maissilangan hyllystä, joten pakkohan sitäkin oli päästä kokeilemaan.

Lanka on erittäin kauniin väristä ja sopivasti kirjavaa. Näille uusille viskoosikuiduille ominaiseen tapaan se on vähän lötköä ja säikeistä. Neuloessa pitääkin olla tarkkana, ettei jää kovin paljon säikeitä matkasta.

Malliksi kokeiluun valikoitui Cachecolar brasilialaisesta blogista. Tein näitä kaksi viime kesän KYHäilyihin, mutta en silloin ihan ymmärtänyt ohjetta kunnolla. Löysin jossain vaiheessa toisesta blogista (jonka osoite ei tietyskikään ole tallessa) kuvalliset ohjeet, jossa asia minulle aukeni. Piti siis päästä kokeilemaan uudestaan.

Huivi on nopea neuloa ja pitsimalli mukavan yksinkertainen. Kukkaset virkataan lopuksi molempiin päihin. Lanka ja malli kohtasivat toisensa ja lopputulos on oikein hyvä. Pehmoinen ja kaulalla miellyttävä materiaali sopii hyvin tällaiseen tiukahkoon kaulahuiviin tai huivikoruun, kuten alkuperäinen nimi viittaa. Lankaa kului melkein kok kerä, pari grammaa jäi jäljelle.

Tämä on KYH#17 ja HHV11 (muistaakseni, menen jo itsekin sekaisin näissä).

Aurinkoa kaivaten...

Kaapon uudet vaatteet

2011-06-21T22:48:00.000+03:00

Yksi Suden tekemistä ihanista apinoista on iloksemme asustellut meillä noin vuoden. Välillä se on ollut unohduksissa muiden pehmolelujen seassa, mutta viimeisten parin kuukauden ajan on taas ollut Pojan lempilelu. Minäkin olen monet suukot ja halukset siltä saanut. (Äiti, näkeekö se täti, joka Kaapon on tehnyt nyt nää kuvat? Kaapo lähettää terveisiä!)

Tässä KYHäillessni Poika katseli lankakeriä ja keskeneräisiä töitä ja ilmoitti, että Kaapo tarvitsee housut. Väriksi hän toivoi kirkkaan keltaista, jota ei varastoista löytynytkään, joten lähdimme yhdessä lankakauppaan. Sikäli se oli hyvä, juttu, että samalla reissulla törmäsin kenkäkauppiaaseen ja ostin ne ihanat turkoosit kengät (ja punaisetkin, vähän erilaiset taisin ostaa).

Kaapon vartalonmuto on hieman haasteellinen, mutta sain housut virkattua. Muistin jopa jättää hännälle reiän. Kun olin päässyt vauhtiin ja lankaakin oli vielä reilusti, virkkasin saman tien liivinkin. Onneksi ostin kaksi kerää Gjestalin Baby Bomull -lankaa, sillä yksi kerä ei ihan riittänyt (virkkasin laiskuuksissani kaksinkertaisella langalla ja sitä kului reilu kerä eli 54 g). Kaapon hartialinja on myös haasteellinen ja nyt voi sanoa, että sillä on ihan mittatilaustyönä tehty liivi päällä. Purin pari kertaa, että sain oikean muodon aikaiseksi, eikä nyt lökötä.

Olen kuullut sanottavan, että laiskuus lisää luovuutta (tosin Kari Uusikylä taisi sanoa, että luovuus vaatii riittävässä määrin joutilaisuutta). Koska inhoan langanpäiden päättelyä, mietin, miten saan liivin kädentiet toteutettua, niin, ettei tarvitse virkata erikseen molempia etukappaleita ja takakappaletta. Päädyn tälläiseen ratkaisuun:

Ensimmäiselllä kerroksella jätin viisi pylvästä väliin ja virkkasin siihen kohtaan yhdeksän ketjusilmukkaa.

Toisella kerroksella virkkasi pylväitä kunnes tulin ketjusilmukoiden kohdalle. Ketjusilmukkaketjuun virkkasin viisi kiinteää silmukkaa ja sain aikaan kahden kerroksen korkuisen reiän. Eikä tullut yhtään ylimääräistä laganpäätä pääteltäväksi tai saumaa ommeltavaksi :-) Tämä on nyt KYH#19.

Olen kutonut Kaapon taustalla näkyvän keinutuolin maton jokunen vuosi sitten. Sidoksena oli ontelosidos, jossa kudotaan kaksinkertaista kangasta. Kerrosten väliin jää tyhjä kolonen, jonka voi halutessaan täyttää esim. vanulevyllä. Täyttökerrokset olivat hitaita, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen. Samaan loimeen tein Äitille tabletit, ilman täyttöä toki. Malli oli jossain kudonta-lehdessä. En nyt just muista, oliko Lomien lomassa vai Mallikerta kyseessä. Kiva tekniikka, jota olisi kiva päästä tekemään uudestaan.

Ainiin... Upean laulujoutsenen on Poika tehnyt eskarissa maitopurkista, talouspaperirullasta ja vessapaperirullasta. Oli komea parvi joutsenia koululla keväällä ja muutama kyhmyjoutsenkin oli eksynyt joukkoon. Poika varmasti erottaa jatkossa laulujoutsenen ja kyhmyjoutsenen toisistaan (ja ehkä äiti myös).

Abyssal

2011-06-19T18:20:00.001+03:00

Pidin kovasti Anniksen neulomisesta. Erityisen mukavaa siinä oli se, että suuritöisin vaihe tehdään ensin ja loppuaika sitten vaan lasketellaan. Lähdin etsimään Ravelrystä samantapaista huvia ja löysin tämän Abyssal-nimisen. Se onkin saanut innoituksensa Anniksesta, joten sopi mitä parhaiten omiin innostuksiini. Hassua sinänsä se, että siinä oli reunassa sama pitsikuvio kuin edellisen postauksen kaulurissa.

Langaksi valikoituivat lankalaatikossa majailleet Tynn Alpaka (pinkki) ja Drops Alpaca (lila). Etsin siis juuri näihin lankoihin sopivaa mallia. Milloinkohan sitä ymmärtäisi sen, että vartin matkan päässä on iso lankakauppa, joka on auki joka päivä? Että voisi oikeasti ensin valita mallin ja sitten lähteä hakemaan juuri siihen lankaa. Tällä hetkellä työskentelyni on päinvastaista. Yritän epätoivoisesti löytää sopivaa mallia lankalaatikon langoille.

Abyssalin ohje on alunperin ranskaksi ja siitä löytyy myös englanninkielinen versio. Käännöksessä oli muutama pieni huolimattomuusvirhe, mutta alkuperäiseen vertaamalla selvisin niistä. Pitsikuvio oli tuttu kaulurista, joten se ei tuttanut ongelmia. Tein suuremman silmukkaluvun mukaan ja neuloin kuusi pitsimallikertaa, sillä halusin saada pinkin langan mahdollisimman tarkkaan käytettyä. Sitä jäi kolmisen grammaa ja violettia vähän vähemmän. Aika onnistunut tuhoamisprojekti.

Ihanaa oli myös oppia uusi asia: wrap and turn. Sen voisi vaikka suomentaa pyöräytä ja käännä (tekniikalle on varmaan ihan virallinenkin nimi olemassa). Abyssalin sileä osuus tehdään lyhennetyin kerroksin ja välillä on vaikea saada käännöskohta siistiksi ja huomaamattomaksi. Tällä tekniikalla se onnistuu.

Lyhykäysyydessään homma menee näin: a) kun tule käännöskohtaan, siirrä lanka työn eteen, b) nosta seuraava simukka neulomatta oikealle puikolle, c) siirrä lanka takaisin työn taakse ja d) nosta silmukka takaisin vasemmalle puikolle ja käännä työ. Lanka kiertää siis ensimmäisen neulomatta jäävän silmukan ympäri. YouTubesta löytyy monta videota aiheesta hakusanalla wrap and turn.

Käyvät nämä käsityötkin aivojumpasta, kun välillä täytyy miettiä ja pohtia, kokeilla ja vihdoin lukea ohje kunnolla. Ja koko ajan oppii jotain uutta :-)

Tämä on siis KYH#9 ja HHV10.

Ja lempivärini on....

2011-06-17T15:53:00.002+03:00

Tänään tein vähän ostoksia....

*******************

Väriteemaan sopii tänään esitellä myös yksi valmistuntu KYH eli #8. Neuloin tämän kaulurin muoriskan ohjeella. Itselleni oli tarkoitus tämänkin tulla, mutta kovin pieneltä tuo näyttää. Turkoosi lanka on ihanaa Lai-la-lai Yarnz-silkkivillalankaa, josta neuloin alkuvuodesta itselleni ihanat kämmekkäät. Tähän asti kaikki sujui hyvin. Seuraavaksi ajattelin neuloa itselleni baskerin, mutta epäilin langan riittävyyttä ja ostin kaveriksi TeeTeen Primaveraa. Näitä kahta raidoittaen neuloin baskerin, joka valmiina näyttää enemmän pipolta. Mahtuu toki päähäni, mutta pipo ei vain ole minun asusteeni. Lankoja oli vielä jäljellä ja päätin tehdä kaulurin. Alkuperäinen ajatus oli purkaa pipo, mutta sain melko sopivan kokoinen kaulurin pipoa purkamatta, joten nyt minulla on sopimaton pipo ja vähän liian pieni kauluri.

Ehkä täytyy vain hyväksyä se, että tästä langasta ei ollut tarkoitus jäädä minulle kuin tuo kämmekkäiden osuus. Ehkä noille kahdelle muulle löytyy sopiva käyttäjä jostain. Tänään voin hyökätä pahaa-aavistamattomien veljentyttöjen kimppuun....

Pieniä asioita

2011-06-16T15:36:00.000+03:00

Onnistuneeseen KYHäilyyn kuuluu riittävä määrä nopeita töitä. Vielä parempi on, jos ne saa ympättyä johonkin toiseen tempaukseen. Tässä on 2011 Crochet Block-A-Month CAL -ryhmän toukokuun pala - I love the V-stitch. Malli ja ohje olivat aika selkeät ja palaa oli mukava virkata. Sain taas tehdä useampia reunakerroksia, jotta sain tilkusta samankokoisen kuin edellissitä. Lankana taas Seiska Veikka (48 g) ja koukku 4,0mm. Tammi- ja helmikuun tilkut ovat piiloutuneet johonkin. Toivottavasti tulevat esiin ennen vuoden loppua..

Kesäkuun pala on puolestaan The Efflorescent Window (Ravelryssä). Tämä ei sitten mennytkään ihan heittämällä. Keskiosa meni suhteellisen mukavasti, mutta reunassa tuntuu olevan liian vähän silmukoita suhteessa keskustaan. Mietin muutamaan otteeseen puranko ja aloitan alusta, mutta en vielä ainakaan ryhtynyt siihen hommaan. Voi olla, että täytyy kuitenkin purkaa, kun työ vetää pontevan höyrytyksenkin jälkeen pussille. Välillä tuntuu, etten saa koskaan oikean näköistä tulosta suoraan näistä amerikalaisista ohjeista. Ne virkataan usein paljon paksummasta langasta, mutta en tiedä onko siitäkään selitykseksi. Välillä en oikein ymmärrä kirjallisia ohjeita ja joudun sen vuoksi purkuhommiin. Kaavioihin en ole näissä ohjeissa vielä törmännyt ja kuvatkin ovat usein aika heikkolaatuisia. Onneksi ryhmän keskustelussa on usein kuvia valmiista töistä, joissa yksityiskohdat näkyvät paremmin.

Tätä virkatessa tuli opeteltua yksi uusi asia eli valepylväs, jolla aloitetaan uusi kerros ketjusilmukkaketjun sijaan. You tubesta löytyy video, jossa tämä ihmeellisyys näytetään. En tosin käyttänyt tuota klemmaria apuna. Siitä olisi tosin saattanut olla hyötyä, kun en saanut valpylväistäni erottumattomia kuitenkaan. Pylväsryhmiin jaksoin tuon vielä väkertää, mutta kuten kuvasta näkyy, en jaksanut sitä reunakerroksissa käyttää. Ohjeessa kiellettiin laittamasta kerroksen vaihtumiskohtaa kulmaan, mutta sinne taidan sen seuraavaksi lykätä, ettei erotu ihan noin selvästi.

Lankana tässäkin Seiska Veikka 4,0 mm koukulla ja lankaa kului 49 grammaa. Reunakerroksia on taas enemmän kuin ohjeessa ja piristykseksi virkkasin sinne noita erivärisiä kerroksia kiinteillä silmukoilla.

Pienen pienen (syto)myssyn inspiraationa oli Shell Brimmed Cloche. Lankaa oli liian vähän aikuisten kokoon, joten sovelsin koon langan mukaan. Malli on kiva ja haluaisi kokeilla, onko tämäkään malli omaan päähäni sopiva. Äkkiseltään en kuitenkaan löytänyt kotoa sopivaa lankaa riittävää määrää, joten kokeilu siirtyy tuonnemmaksi. Tässä myssyssä lankana on Gründl:n Sunshine (100% puuvilla)., joka on pehmeää ja kuohkeaa ja sopii sen vuoksi hyvin sytomyssyihin. Lankaa oli löyhästä olemuksestaan huolimatta mukavaa virkata ja 50 gramman kerästä jäi pari metriä jäljelle.

Kiitokset kannustavista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Olen joskus myynyt käsitöitäni myyjäisissä ja olen torillakin ollut. Huomasin kuitenkin, että myyjäisiin osallistumisesta tuli stressiä ja päätin lopettaa sen homman. Tilaustöitäkin olen jonkin verran tehnyt, mutta saan niistäkin paineita. En koskaan tiedä, mistä asiasta innostun ja miten pitkään innostus jatkuu :-) Kyllä nämä työni ovat tähän mennessä paikkansa löytäneet :-)

Pääasioita

2011-06-15T12:52:00.000+03:00

Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään kovin paljon näiden käsitöiden tekemisestä. Ongelmana vaan on se, että lähipiiriin ei ihan hirvittävää määrä valmiita tuotoksia kuitenkaan uppoa. Poika välillä pyytää tekemään itselleen jotain, mutta ei sitten lopulta suostu niitä käyttämään. Miehen kanssa käyty keskustelu on ollut mm.tällainen: "Neuloisiniko sulle villapaidan?" "Äh! Ei kannata, saahan niitä kaupasta.". Isä on todennut, että mummo on huolehtinut hänen sukkien tarpeesta koko loppuelämäksi. Velikään ei niin kovin näistä mun näperryksitä välitä. Eikä anopille mitään tarvitse tehdä.

Äiti onneksi ottaa vastaan milloin mitäkin ja välillä jopa esittää selkeitä toiveita siitä, mitä haluaisi. Veljenvaimolta, kun hoksaan kysyä, saan joskus jotain toiveita tytöille toteuttaa.

Siksi onkin niin ihanaa, että on ystäviä, jotka toivovat jotain. Viime lauantain KIPpailut vietin lähileikkipuistossa ystävän kanssa jutellen ja lastemme leikkiä seuraten. Ja sain tehdä hänelle hänen toiveidensa mukaisia juttuja. Ensimmäinen toive oli Huivihattu jostain kivan värisestä langasta. Sattuipa olemaan tuo pinkki-lila Flox Magic juuri sopivasti kasan päällimmäisenä ja on väreiltään enemmän kuin sopiva (kuvassa mallina on kuitenkin alarwyn, kun sattui sopivasti kylään huivin valmistuttua).

En päässyt kuitenkaan toiveen toteuttamisessa ajatusta pidemmälle, kun tuli seuraava toive. Hän toivoi viikolla syntymäpäiviään viettävälle tyttärelleen Jack Sparrow-tukkaa ja sitä sitten siinä puistossa värkkäilin. Ihanaa oli päästä taas jämälangoista eroon (68 g) ja sainpa upotettua tuohon muutaman helmenkin. Parempi kuva on toivottavasti tulossa myöhemmin.

Huivihattuun palatakseni. Mallin suurin ongelma on se, että ihmisillä on niin kovin erikokoiset ja malliset päät. Puuvillangasta tehtynä huivi venyy käytössä vielä jonkin verran. Ratkaisin ongelman sillä, että en ommellutkaan pantaa niskasta kiinni vaan pujotin sinne kiristysnyörin, johon virkkasin päihin kukkaset. Lankaa jäi pieni nöttönen jäljelle, enkä halunnut jättää sitä nurkkiin pyörimään, joten virkkasin kukkia niin paljon kuin tuli ja ompelin ne huiviin.

Tulipas taas pitkä sepustus :-) Jack Sparrow -tukka on KYH# 12 ja Huivihattu KYH#14. Voit käydä kurkkaamassa Kesäyön hullutukseni etenemistä tässä postauksessa. En tosin meinaa itsekään oikein pysyä perässä kaikkien aloitettujen, keskeneräisten, melkein valmiiden ja suunnitelmien seassa...

Saroyan

2011-06-11T20:09:00.000+03:00

Tämä Saroyan-huivi (ravelry link) on ollut odottamassa vuoroaan jo pari vuotta. Ei ole vain tähän mennessä sattunut aika, inspiraatio ja lanka kohdilleen. Mutta kannatti ihan ehdottomasti tehdä! Lehtikuvio on todella kaunis ja huivi on yksinkertaisuudessaan tyylikäs. Huomaan vierastavani kokonaan pitsisiä huiveja. Tällaiset mallit, joissa on paljon sileää neuletta ja vain ripaus pitsiä naisellisuutta tuomassa ovat mielestäni kaikkein kauneimpia. Pitsikuvio oli sen verran mutkikas, etten sitä oppinut ulkoa, mutta ohje vieressä oli mukavan nopea ja helppo neulottava.

Lankana on Kristiinan minulle ystävällisesti Tallinnasta tuoma vironvilla. Etsin toista projektia varten aivan erityisen sävyistä vaaleaa turkoosia ja Kristiina on ystävällisesti auttanut minua etsimisessä. Mutta se onkin ihan toisen postauksen tarina se. Lanka on paksumpaa kuin perusvironvilla eli 8/3. Lankaa oli vyötteen mukaan 130 grammaa, mutta todellisuudessa vyyhti painoi 120 g. Ohjeen lanka oli paksumpaa, joten tein lisäyslehdyköitä kahdeksan ohjeen kuuden sijaan. Punnitsin siinä vaiheessa langan, mutta lopussa lanka pääsi kuitenkin loppumaan kesken. Jämälankalaatikosta löytyi kuitenkin riittävän saman sävyistä lankaa, mutta sitäkin oli vähänlaisesti. Se oli puolestaan nelisäikeistä, joten jaoin sen kahdeksi ja sain neulottua huivin loppuun. Tarkkasilmäinen huomaa toki langan sävyn ja paksuuden vaihtumisen, mutta en usko sen ketään häiritsevän. Ja äiti on aina opettanut, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään :-).

Tulipahan tässä projektissa käytettyä hieman lapsityövoimaakin. Vielä en ole opettanut Poikaa pingottamaan, mutta nuppineulojen irrottaminen pingotuksen lopuksi sujui oikein hyvin. Kohta varmaan hoksaa aamutuimaan irrottaa nuppineulat äitinsä yöllä pingottamista huiveista ilman eri pyyntöä...

Huivi on vielä ykkösosoitteeton, mutta kovasti ajattelin yhtä ystävääni sitä tehdessäni.Vopi siis olla, että hän saa syysyllätyksen kesän mentyä. Elän toivossa, ettei villahuivi hetkeen täällä Suomessakaan tarvita.

Huivi on KYH#6 ja HHV8.

Kuumat laput

2011-06-10T22:11:00.001+03:00

Varjopaikat ovat harvassa läheisessä leikkipuistossa ja välillä tuntuu, että niistä on kova kilpailu. Onnekseni olen jonkun varjoisan nurkan aina löytänyt, sillä en jaksaisi yhtää istua suorssa auringonpaisteessa. Aurinkoa en ole varsinaisesti ottanut ainakaan 15 vuoteen, enkä aio ryhtyä nytkään.

Hiljakseen ovat nämä kaksi Tyyne-patalappua valmistuneet Pojan kiipeilyä seuratessa ja lämmöstä nauttiessa. Mummo teki aina patalappuparin, joissa reunat olivat eri väriset. Minullekin on siis jäänyt päähänpinttymä siitä, että patalappuja pitää aina olla kaksi. Sen vuoksi nämä yhdessä ovart KYH#4, vaikka voisinkin laskea ne erikseen. Katsotaan sitten juhannuksena, iskeekö paniikki tämän päätöksen takia :-).

Lanka on nimetöntä naapurilta saatua puuvillalankaa ja sitä kului 73 gramma. Lanka on ohehkoa 2,5 mm:n koukulla virkattavaa ja se on paksuudeltaan kaikkein parasta näihin patalappuhin.Väriyhdistelmä on aika kuuma ja sopiikin tähän hellejaksoon oikein hyvin. Nämä ovat todelliset kuumat laput ( engl. hot pad).

Muutkin KYHäilyt ovat aikataulussa ja yllättävän moni on melkein valmiina (yllättyykö joku, jos sanon, että vain päättely puuttuu).

Kesäyön hullutus

2011-06-09T14:48:00.004+03:00

Olohuoneen sohvannurkka 9.6.

Pistänpä tännekin listaa aloitetuista ja lopetetuista Kesäyön hullutus- töistä. Tuttavallisemmin näitä kutsutaan KYHeiksi tai KYHäilyiksi.

Tilanne 15.6.2011: aloitetut 17/25, valmiit 13/17

#1 Pesuhanskat 2.6. / valmis 2.6.
#2 Tiskikukka 2.6. / valmis 5.6.
#3 Lasimerkit 3.6.
#4 Tyynen patalappu x 2 3.6./ Valmis 10.6.
#5 Huivihattu 5.6. / valmis 5.6.
#6 Saroyan-huivi 6.6. / Valmis 11.6.
#7 Huivihattu 7.6. / valmis 7.6.
#8 Kauluri 8.6. / valmis 15.6.
#9 Abyssal-huivi 8.6. / valmis 14.6.
#10 Virkkuukoukkukotelo 10.6.
#11 Kärjestä aloitetut sukat 11.6.
#12 Jack Sparrow -tukka 11.6. / valmis 12.6.
#13 Bam May 12” - I Love V-Stitch 11.6. / valmis 15.6.
#14 Huivihattu vol. 3 12.6. / valmis 13.6.
#15 Bam June 12" - The Efflorescent Window 13.6. / valmis 15.6.
#16 Sytomyssy 14.6. / valmis 15.6.
#17 Cachecolar 15.6.

Olen ihan aikataulussa aloitusten kanssa ja muutama työ on vain viimeistelyä vailla. Idoita seuraaviksi töiksikin on useinta, joten ei ainakaan vielä tuota ongelmia :-) Onneksi on loma!

Puistopuuhia

2011-06-08T11:20:00.000+03:00

Olemme Pojan kanssa viettäneet kesälomaa läheisessä leikkipuistossa. Helsingin kaupunki ystävällisesti tarjoaa lapsille lounaan joka päivä klo 12 ja se on riittävän suuri houkutin päästä puistoon viimeistään siihen mennessä.

Lounaan jälkeen Poika saa leikkiä sydämensä kyllyydestä ja aika usein sieltä löytyy kavereitakin. Välillä löytyy seuraa myös minullekin. Varsinaista seuraa tosin on tällä viikolla pitänyt oma mummo Tyyne-patalappujen muodossa. On ihanaa istua varjossa ja virkata. Eikä tarvitse murehtia kaikkia tekemättömiä hommia, kun on tärkeää, että lapsi pääsee ulkoilemaan.

KYH#7

Tykästyin Huivihatun malliin ja päätin tehdä itsellenikin sellaisen. Langaksi valikoitui jo pari vuotta lankalaatikon pohjalla marinoitunut Filatura di Crosan Porto Cervo -lanka. Ihanan paksun rouheata täyttä puuvillaa! Koska lanka oli paljon paksumpaa kuin ohjeessa suositeltu, vähensin aloitussilmukoiden määrän 67 silmukkaan. Muitakin kerroksia tuli vähemmän kuin ohjeessa, että sain langan riittämään. 50 gramman kerästä jäi päättelyjen jälkeen jäljelle 20 cm. Aika onnistunut kulutus :-). Eikä tuo huivihattu ihan mahdottoman pahalta päässäni näyttänyt, joten laitan sen tänään päähän, kun menemme taas nauttimaan puistoilusta.

On tämä kesä vaan niin ihana!

Lomatunnelmissa

2011-06-07T09:19:00.000+03:00

Aika pian olen päässyt lomatunnelmiin mukaan. Ihanaa, kun ei ole pakko olla missään ja voi antaa elämän viedä. Eipä se tosin kovin kauaksi ole ainakaan vielä heittänyt :-)

Nyt on aikaa rauhassa keskittyä KYHäilyihin. Toisena projektina puikoille pääsi yllättäen tiskikukka, kun viime viikonlopun kiireissä ei jaksanut mitään monimutkaisempaa aloittaa. Lankana on Snyltä saatu Novitan Luxus cotton, jota kului 31 grammaa.

Lankaa oli kaksi kerää ja päätinkin lopusta tehdä Huivihatun (Ravelry), joka on jo jonkin aikaa ollut tehtävien listalla. Ei mennyt ihan heittämällä tämäkään malli, kun en malttanut lukea ohjetta huolellisesti (tosin luetun ymmärtämisessäkin oli hieman puutteita). Ensin purin muutaman kerroksen, kun aloin tehdä huiviosuuteen sileää neulosta aina oikein neuloksen sijaan. Seuraavaksi huomasin, että nostan reunasilmukan väärin, jolloin toisen puolen lisäysrivistä ei tule kaunista. Mutta kolmannella kerralla homma alkoi sujua. Paitsi, että tuntui todella vaikealta nostaa reunasilmukka nurin ja jatkaa oikeilla silmukoilla. Useamman kerran jouduin palaamaan rivin alkuun...

Lopputulos on kuitenkin kiva, mutta minulle liian pieni. En tosin tuollaista keltaista olisi voinut pitääkään, joten ei harmita. Veli perheineen poikkesi yllätysvierailulle ja sain huiville mallin. Lykkäsin huivin veljentytön matkaan, kun ei hän ainakaan kovin pontevasti kieltäytynyt kunniasta :-) Kivalta näyttää tuo Huivihattu pitkähiuksise tytön päässä.

Tässä hulinasssa en sitten enää muistanutkaan, että ajattelin ommella kukkasen koristamaan tuota muuten niin pliisua huivia. Ompelen sitten seuraavalla kerralla, kun nähdään tai sitten ei. Lankaa huiviin kului aika tarkkaan 50 grammaa. Tein sen kuitenkin kahdesta kerästä, joten en ole aivan varma olisiko yksi kerä riittänyt, kun ei niissä juurikaan tuota täyttä määrää koskaan ole. Tämä on siis KYH#5. Aika hyvällä mallilla ovat KYHinäni tällä hetkellä.

Viimeiseen SNY-pakettiini neuloin tiskikukan lahjaksi (kuva aukeaa linkistä. Kiitos Kalliokeiju!). Kiireessä ei tullut siitä otettua kuvaa, muttta voit käydä sitä ihailemassa parini Kalliokeijun blogissa. Samalla voit kurkkia, mitä muuta olen tssä kevään aikaan matkaan laittanut.

Aurinkoista kesäpäivää sinulle!