Ritari Rohkea

Hyviksiäkin tarvitaan, joten nyt oli vuorossa ritari. Poika ei taas antanut rauhaa ennen kuin aloitin virkkaamisen ja kävin vähän väliä patistamassa ja kysymässä joko on valmista. Turha siinä oli äitin kiemurrella ja valitella maanantaiväsymystä.

Palojen virkkaaminen on helppoa ja ohje on selkeä. Ohjetta noudattamalla saa juuri sopivan kokoisen kypärän ja kaulurin, joten ei tarvitse mitään pohtia ja laskeskella. Taitaisivat nämä pikkuiset vaan jäädä kokoamatta, jos työnjohto ei olisi yhtä sinnikäs. Onneksi ommeltavia osia ei ole monta ja nekin jäävät pääosin piiloon. Kasvojen tekeminen on se kaikkein jännittävin vahe. Sain ommella Pienelle Kuolemallekin nappisilmät, kun "kruksi-silmät" eivät enää miellyttäneetkään Poikaa. Onneksi aseet sentään löytyvät valmiina legolaatikoista, kuten

Samanlaisia ritareita tarvitaan kuulemma monta. Olisin voinut vielä erivärisiä tehdä, mutta ihan täysin samanlaista en kyllä millään viitsisi. "No Kuningas sitten!". Kuninkaan ohjetta ei kirjasta löydy, mutta eiköhän sellainenkin ole tehtävissä. Ritarin ohje on siis samaisessa Creepy Cute Crochet -kirjasta ja jämäseiskaveikkaa kului 28 grammaa.

Ja se sunnuntaina aloitettu poltteleva huivi vain odottaa neulojaansa (kaikista muista keskeneräisistä puhumattakaan). Mutta on tämä niin palkitsevaa!